Sisustellaan vähän

MIEHENI TEKI demonstraation. Hän kasasi yhteen kaikki lehdet, eritoten sisustuslehdet, joita olen hilannut sängyn viereen odottamaan parasta mahdollista lukuhetkeä. Olen kuulemma kuin harakka kaikkien kiiltäväpintaisten lehtien perään, mikä on valhe, koska pino on silkkaa aineistonkeruuta. Syksyn lehdet ovat täynnä sisustusvinkkejä ja jos haluaa, että huusholli on ajan hermolla, vinkit pitää ottaa talteen.

HABITAREN MUKAAN tänä syksynä pitää olla lastenhuoneessa ainakin yksi Eero Aarnion muovinen eläin, jonka päällä voi istua. Ehkä lisko. Television pitää roikkua naruilla katosta, jo ihan näen itseni tekemässä tätä ripustusta. Keittiön tavarat piilotetaan liukuovien taakse, joita voi pitää koko ajan auki, kun ei ole aikaa sulkea. Nyt pitää olla pinnatuoleja, kirjoista voi tehdä pöydän ja saunahaloista seinätaidetta. Kovat muovitavarat jatkavat voittokulkua, mikä on sääli, koska yhden kovan muovilampun omistajana voin kertoa, että muovi naarmuuntuu heti ja näyttää hirveältä naarmuisena.

Violetti on nyt in, savi on in muuallakin kuin kengän pohjista tippuvana, myös punaisia maan sävyjä pitää jäljitellä. En ole ihan varma, pitääkö nämä kaikki tehdä yhtä aikaa vai erikseen ja miten Habitaren henki toteutetaan jos ihmisellä on yksiö. Karheus on nyt myös tosi muotia ja se tarkoittaa betonisia lattioita, seiniä ja pöytiä. Niistä tulee mieleen lapsuuden kerrostalon pyöräkellari, joka aina haisi oudon eltaantuneelle. Lamppu pitää ripustaa virkattuun seittiin, makuuhuoneessa ei ole muuta kuin sänky ja seinille ripustettuja satuloita. Mallisisustukset ovat kaikki kuin samasta puusta, ihan kuin jossain istuisi raati päättämässä, että kuulkaas tänä vuonna me kaikki tykätään kovasti näistä vaneriimitaatiojutuista.

KÄYTIN LOPPUKESÄLLÄ sohvan etsintään luultavasti kolme kokonaista naistyöpäivää. Koska edellinen sohva oli vanha talonpoikainen sivustavedettävä ja mahdoton istua, uuden sohvan piti olla mukava. Ja siinä piti olla joku idea ja sitä pitäisi hoitaa helposti. Huonekalukaupoissa selvisi, että sohvissa on tosi vähän ideaa, jos ei ideaksi lasketa sitä, että niissä on yleensä selkänoja ja joku käsipuu. Sohvat näyttävät samoilta, tuntuvat pyllyyn samoilta ja tuoksuvat samoilta. Sellaisilta, joita on suomalaisissa kodeissa miljoona. Eikö kukaan oikeasti voisi keksiä kaunista ja käytännöllistä sohvaa, jossa olisi juju? Vai eikö se vain koskaan pääse tuotantoon asti? Olohuoneeseeni päätyy loppujen lopuksi vähän käytetty perussohva, johon mahtuu istumaan suomalainen perusperhe kaukosäädin kädessä. Uskoni suomalaiseen design-taitoon horjuu kuin Aallon kolmijalkainen jakkara, jos sillä seisoo.

Hyvä sisustus helpottaa arkea huomattavasti ja huonosta sisustuksesta kärsii joka päivä. Kylppärin lavuaarini on esimerkki huonosta sisustuksesta, jossa suunnittelija ei ole sisäistänyt naisen tilan tarvetta. Lavuaarin ympärille pitää mahtua käsisaippua, silmämeikin puhdistusmaito, kasvovesi, 4 hammasharjaa, meikkipussi, pyykinpesuaine, kuumat lämpörullat, tahranpoistoaine, merestä poimittu simpukka sekä muita satunnaistavaroita, jotka sattuvat Sisustellaan vähän jäämään paikalle. On suunnittelun harha-ajattelua, että ihminen aamukiireissään siirtelisi purkit takaisin kaappiin omille paikoilleen, siksi varsinaisen vesipisteen ympärillä pitää olla jotkut muut kuin 15 sentin reunat. On aivan sama, minkä värinen kaakeli lavuaarin välitilassa hohtaa, jos kylppärin suunnittelu on muuten onnetonta.

KOSKA SISUSTUS on koko perheen asia, otan lapset mukaan sisustamaan. 9-vuotias poikani ilmoittaa, että kaikki nämä vanhat antiikkiromut saa heivata meiltä heti kaatopaikalle ja tilalle pitää tuoda valkoista tavaraa mielellään Ikeasta. Ihan turha selittää, että Habitaren mukaan nostalgia on nyt in. 4-vuotias tyttäreni on tosi kiinnostunut kaikista sisustusesineistä, joissa päävärinä on pinkki. Koska pinkki ei juuri nyt ole in, hänelle ei siis Habitaressa ole mitään. Paitsi se Eero Aarnion Poni pinkkinä. Molemmat tahtovat myös 6 400 euron Pallotuolin. Jatkan sisustuskeskustelua illalla miehen kanssa ja se menee suunnilleen näin:
– Mitäs tykkäät tästä uudesta sohvasta?
– No se on tosi kiva.
– Minkä värinen se on, älä katso.
– Se on ruskea.
– Se on kyllä valkoinen, rakas.