Kolumnit

Suklaa on uhanalainen laji

27.11.2014 Teksti: Sari Helin

Montako suklaajoulukalenteria ostit tänä sesonkina? Minä ostin ensin kotimaisen valmistajan perinteisen kalenterin, sen jälkeen näin saksalaisen marsipaanisuklaakalenterin ja hankin sen, kunnes törmäsin kankaiseen kalenteriin, jonka taskut saa täyttää itse suklaaPATUKOILLA tai parhaina päivinä pikku RASIOILLA.

Suklaa on uhanalainen laji

Voin jo maistaa joulukuun aamujen maun suussani: ensin marsipaania, sen päälle välipalaksi Fazerin perinteistä kalenteria ja jälkiruoaksi joku näppärän kokoinen patukka. Joulukuussahan on lupa herkutella suklaalla, samoin tammikuussa, helmikuussa ja heinäkuussa, puhumattakaan näiden väliajoista.

En ole persouteni kanssa yksin. Maailman kansat vetävät niin paljon sukulaatia naamariin, että suklaa loppuu uhanalaisuutensa vuoksi vuonna 2020. Kyllä, tämä on totisen tosi uutinen, joka koskettaa luultavasti himppasen isompaa määrää väestöä kuin tieto Saimaan norpan uhanalaisuudesta – mitenkään norppaa vähättelemättä. Norpat ovat toki ihania ja tärkeitä, mutta suklaa on sentään suklaa.

Suklaan loppuminen maailmankartalta suistaa kokonaisia kansakuntia tuhon porteille. Miesten ei kannata tässä kohtaa yhtään naureskella Movember-partaansa: koitapa lääkitä pahimmat PMS-oireet, kun suklaa on kadotettu maailmasta. Huh!

Suklaa sulaa maailmasta siis ahneutemme vuoksi. Meille suklaaholisteillehan ei riitä mikään. Jos suklaata alkaa tehdä mieli, se tarkoittaa samaa kuin sanoisi: ”Minun tekee mieleni 250 gramman levyä, ostan sen ja vedän sen alle minuutin kitusiini.” Ne, jotka väittävät ottavansa kerran viikossa kahvin kanssa yhden konvehdin ovat epäilyttäviä henkilöitä, jotka eivät edes ansaitse tätä kirjoitusta. Te voitte lukea vaikka riisikakkujen tuoteselosteita.

Tieteellisesti suklaan uhanalaisuus tarkoittaa sitä, että me kulutimme jo viime vuonna enemmän kaakaota kuin sitä tuotettiin. ”Me kuluttajat” tarkoittaa tässä yhteydessä karkeasti rikkaita länsimaisia ihmisiä. ”Kaakaon viljelijät” taas ovat lähinnä köyhiä ihmisiä Afrikassa ja Aasiassa. Suklaan uhanalaisuus on täysin länsimaiden tekosia.

Tumman suklaan suosio on ylenpalttisen ahneutemme lisäksi syyllinen suklaan perikatoon. Tummaan suklaaseen käytetään paljon enemmän kaakaota kuin maitosuklaaseen, ja kun maailma keksi yhtä aikaa tykätä tummasta suklaasta, alkoivat kaakaovarastot huventua.

Olen itse ollut mukana tässä suklaaliikkeessä: siinä missä ennen hamusin vain maitosuklaita, kaipaan nykyään juuri oikein tummaa suklaata. Tumma suklaa on niin paljon täyteläisempää ja maukkaampaa kuin maitosuklaa, joka taas maistuu suussa ihan liikaa sokeriselta voilta. Yök yök yök! Ja sitä paitsi, tumma suklaa on terveystuote, jota aika ajoin kehotetaan nauttimaan kohtuudella. Ja samalla jätetään kohtuuttomasti mainitsematta, että kohtuus ja suklaa eivät sovi saman otsikon alle.

Nyt kun se suklaa sitten vääjäämättä loppuu maailmasta ihan kohta, mitä se tarkoittaa suklaaholisteille? Se tarkoittaa vissiin sitä, että patukkojen ja levyjen koot ehkä pienevät ja että suklaan reseptiin aletaan tunkea täyteaineita. Tämä on tavallaan loogista, koska maailma ei taatusti lopeta suklaan kulutusta vaikka kaakao loppuisi. Himojen hallinta on ihmiskunnalle tunnetusti ylivoimaista.

Olin muuten kerran kokonaisen vuoden syömättä suklaata. Se oli mielenkiintoinen kokeilu, jonka ensimmäisen kuukauden ajan teki ihan joka päivä mieli suklaata ja sen jälkeen suklaattomaan elämään tottui pikkuhiljaa. Lopulta siihen tottui niin hyvin, että kun vuoden päästä söin ensimmäisen kerran suklaata, se maistui aivan hirvittävän, kamalan makealta eikä edes kovin hyvältä. Kunnes hyvin pian kielen makunystyrät jälleen turtuivat ja tahtoivat yhä lisää.

Suklaalla on niin monta roolia ihmisen elämässä, että säälihän se on, jos se kokonaan loppuu. Kuinka moni tuote pystyy lopettamaan sydänsurut, toimimaan välipalana, aiheuttamaan riippuvuutta, lihavuutta ja perheriitoja sekä siirtymään sukupolvilta toisille katkeamattomana ketjuna kuin suklaa. Ei monikaan. Syökäämme siis suklaamme viimeisetkin rippeet ylpeällä hartaudella.

Kolumnissa viitatun tutkimustiedon tarjosi muuten maailman suurimpiin suklaayhtiöihin kuuluva Mars.inc. Toivottavasti yhtiö halusi vain pelotella.

Lue myös

Suosittelemme