Kaarina Hazard

Turpa kiinni

Teksti:
Kaarina Hazard

Nyt tulee kiusallista asiaa. Netissä pintautuva naisviha. Aijaijai. Inhottava aihe, tekisi mieli lopettaa tähän. Sehän on asiana semmoinen nulju, epäselvä ja kylmän viimainen, ei kohottava ollenkaan, eikö olisi tarjolla jotakin sulokkaampaa topiikkia. Eikö voitaisi keskittyä johonkin kuohkeampaan, niihin asioihin, jotka elämässä ovat hyvää? Mutta kun julkinen keskusteleminen, se on elämässä hyvää. Niin että minkäs teet.

Turpa kiinni

Ideahan täällä maan päällä olisi se, että kutakin arvioidaan hänen tekojensa mukaan. Että olemukseen jos mitä tulee, verenperimään ja annettuihin ominaisuuksiin, että niihin ei välttämättä keskityttäisi.

Minkävärinen tukka ja silmät, miten ontuu tai honottaako, ne eivät ole niitä kiinnostavia asioita. Että kiinnostavaa olisi se, mitä tällä yhdellä elämällään kukin tekee, mitä ajattelee ja sanoo, miten toimii, mihin tähtää ja miten siinä onnistuu, minkä katsoo tärkeäksi, oppiiko jotakin matkan varrella ja jos oppii, tahtooko siitä muille kertoa ja jos tahtoo, onnistuuko jakamaan.

Tämä kaikki on kiinnostavaa, tehdyt teot ja sanotut sanat, valinnat ja valitsematta jättämiset – tämä kaikki touhu on sitä, jonka liepeiltä voimme toinen toisemme löytää ja jotakin keskenämme jakaa, tietoa, kokemusta, kohtaloa, miltä se kaikki tuntui, muistatko. Tämä kai se olisi se ideaali, ihmisten välillä. Mutta mutta.

Annas olla kun naiset alkavat puhua, omaehtoisesti jotakin lausua, naamallaan ja nimellään, jostakin mikä heitä kiinnostaa. On aika sama, mistä he aloittavat, aika nopsaan saavat kuulla, että hah, huora. Fiksu kommentti taloudesta – ei sua kukaan paniskaan. Avaus uskonnosta tai ulkopolitiikasta, maailmannäkymistä tai historiasta – hirveet tissit sulla.

Ja auta armias, jos tahallasi tartut johonkin kuumaan topiikkiin, koska se sinua kiinnostaa, naisiin, miehiin, maahanmuuttoon, valtiontalouteen, mitä näitä on. Sehän on suorastaan kutsu, kuin virtuaalinen minihame. Luukut ovat sepposen selällään kenen tahansa tulla huutamaan mitä ikinä kielen alta lähtee, ja mikä kummallisinta: kukaan ei edes pyri näitä luukkuja sulkemaan.

Meillä täällä on ihan kosher ja halal käydä puolijulkisesti läpi kenen tahansa naisen ulkomuoto, kaikki sen osat, hiuskiehkuroista nilkan kaareen, rumalla tavalla, eikä kukaan tätä suitsi, se ei ole puhujalle noloa.

Naisten päälleen saamaan törkeään tulvaan suhtaudutaan kuin johonkin luonnonvoimaan, joka pitää vain kestää, niin kuin keväinen loska tai pidempi pakkaskausi. Ei kuulu kulttuurin tapoihin toisten nousta ja ilmoittaa, että tämä on aivan tavatonta. Menee sananvapauden piikkiin, noin niin kuin yleisesti, siitäkin huolimatta, että tämä nimenomainen sananvapaus on kiinnostunut juttelemaan vain puheena olevan haaroväliin liittyvistä seikoista.

Ja mihin huorittelu ja pilkka tähtää? Keskustelun loppumiseen. Tahdotaan sanoa niin pahasti, että toinen lähtisi itkua tuhertaen kotiinsa, sulkisi suunsa, eikä koskaan sitä enää avaisi.

Ja näin on alkanutkin jo tapahtua. Mikä mahtaa olla Suomen tilanne, mutta Yhdysvalloissa julkisesti keskustelevat feministinaiset ovat alkaneet vetäytyä. Eivät kaikki, eivätkä kokonaan, mutta monet jo harkitsevat julkisen ajattelemisen vähentämistä, koska sillä on hintansa.

Ei kukaan jaksa joka päivä mennä töihin ja koko päivän lukea olevansa tyhmä idioottihuora, joka toivottavasti raiskataan. Kulovalkeana leviävät tekaistut pornokuvat tahtovat ilmoittaa noin niin kuin yleisemminkin, mikä on naisen paikka ja toiminnan säde.

On kosolti keskustelunaiheita, joihin naisilta tahdotaan evätä pääsy, eivätkä näitä todellakaan ole vain autonrassaus ja sikarivertailut. Kaikkein parasta olisi, jos naiset luonnostaan ymmärtäisivät pysyä, noh, toki te tiedätte, keittiössä ja makuuhuoneessa. On kiusallista, noloa ja ällistyttävää, että tämmöisiä lauseita on kirjoitettava vielä vuonna 2015.

Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Veronika Honkasalo tahtoi muutama viikko sitten keskustella Facebook-sivuillaan yhden puolueen maahanmuutto-ohjelmasta, mutta mitä siitä tuli.

Usutettuna sivuille riensi satapäinen joukko huutelemaan hävyttömyyksiä, toivottamaan raiskatuksi tulemista, solvaamaan, sättimään, pilkkaamaan ja ilkkumaan huoraa.

Näitä heittoja Honkasalo siivosi päivätolkulla seinältään. Suomalainen, korkeasti koulutettu ihminen.

Kaarina Hazard

Kaarina Hazard on helsinkiläinen vapaa kirjoittaja, jota kiinnostaa suomi ja Suomi.

Kaarinan aiemmat kolumnit löydät täältä

X