Kolumnit

Tutkimusmatka merellä

23.7.2015 Teksti: Sami Sykkö

Nyt tulee heviä settiä, sillä fiilikset ovat sellaiset.

Mitä maailmassa oikein on tapahtumassa? Venäjä hyökkäilee ja uhittelee. Kiinan pörssit laskevat liukumäkeä. Kreikan lähitulevaisuudesta ei tiedä kukaan. Ja kuinka EU:n käy? Eivätkä kesätkään ole niin kuin lapsuudessa.

Vaan oliko elämä ennenkään niin aurinkoista?

Mikä voisi olla parempi paikka tutkia muutosta kuin avoin ulappa? On siis jätettävä kova maa ja lähdettävä merelle.

Tutkimusaluksena toimii Viking Grace -niminen paatti, joka edustaa uusinta suomalaista laivamuotoilua. Sen kyydissä vertailemme ihmiselämää tänään ja kesällä 1975.

Silloin aloitti pitkän uransa laivoilla (gastronomiapuolella) tutkimusmatkamme opas, rouva H, joten hän osaa kertoa, miten elämä on muuttunut mereltä katsoen.

Astukaamme alukseen!

Heti lankongin eli maihinnoususillan päässä tulevat vastaan ensimmäiset muutokset.

Kekkosen Suomessa ruotsinlaivat sisustettiin messingillä ja mahongilla ja niihin mahtui muutamia satoja matkustajia. Rouvan mukaan tuohon aikaan miehet olivat miehiä, naiset naisia ja laivat laivoja.

Nykyisin miehet ja naiset pukeutuvat kuin lapsensa ja ruotsinlaiva on kuin 3000 ihmisen huvipuisto tai aikuisten pallomeri – me some-aikakauden kansalaiset tarvitsemme virikkeitä.

Siispä laiva on lastattu hopeisilla avaruushenkisillä tuoleilla, valoa vaihtavilla kattorakenteilla, vauhdikkaasti 
kuvioiduilla matoilla ja viherkasviseinämillä.

Se on todella hieno laiva, jossa kaltaiseni lapsellinen 
aikuinen nauttii kuin lapsi.

Sitten syömään! Ruokailu oli 40 vuotta sitten vaatimatonta. Esimerkiksi rouva H:n ensimmäisessä laivassa oli vain yksi ravintola, jossa matkustajille tarjottiin kolmen ruokalajin illallinen. Pääruuan sai valita kalan ja lihan väliltä.

Nykyihminen on tottunut vaihtoehtoihin. Siksi ravintoloita on monta ja esimerkiksi buffetissa tarjoillaan nyhtöpossua, coppaa, häränposkiterriiniä, siitakesieniä, gnoccheja, edamamepapuja, ruskistettua salviavoita, latva-artisokan pohjia, rapukakkuja, samppanjakastiketta, moghrabieh couscous -salaattia ja coleslawta.

Ilman sanakirjaa ei ehkä ymmärrä, mitä ruokalistalla on, mutta sen ymmärtää, että karjalanpaistikansa on lopullisesti yhtynyt Eurooppaan! Ei pitäisi Berlusconilla olla enää valittamista. Saisikohan joku välitettyä tämän ilahduttavan tiedon sinne vankilaan, missä hän istuu? Istuuko hän muuten vankilassa?

Ruokalistan lisäksi Suomi on entistä kansainvälisempi. 4o vuotta sitten laivoilla matkusti paljon maastamuuttajia, jotka olivat lähteneet paremman elämän perässä Ruotsiin ja kävivät välillä kotimaassa kyläilemässä.

Nyt virta kulkee toiseen suuntaan – maahanmuutto kohdistuu Suomeen, josta on tullut kutsuva turvasatama.

Se herättää ajatuksia paikallisväestössä. Ja hississä tuleekin vastaan juopunut naismatkalainen, joka valittaa, ettei ymmärrä laivalla olevien maahanmuuttajien puhetta.

Näin meidän kesken: naisen puhetta vasta onkin vaikea ymmärtää. Se edustanee jotakin länsirannikon murretta, mutta (luultavasti vodkaan sekoitettuna) tulos on hepreaa.

Merellä näkyy myös suomalaisten vaurastuminen. Vielä 1970-luvulla matkailu oli kallista, eikä esimerkiksi lapsiperheillä ollut varaa seilata. Nyt risteileminen on halpaa kuin vaateostokset H&M:llä, eikä H&M:n vaatteita tarvitse enää rahdata Ruotsista niin kuin 1970-luvulla, kun niitä saa myös Suomesta.

Sitä paitsi siinä missä rouva H:n nuoruudessa parfyymit myytiin pienestä kioskista, tämän laivan tax free on supermarketin kokoinen. Nykyihminenhän haluaa hukkua tavaraan.

Tutkimusmatka alkaa olla ohi, sillä horisontissa häämöttää Turun satama. Mutta vielä on jäljellä yksi ero. Aikoinaan laivoissa ei ollut vakaajia, joten yhtenäkin myrsky-yönä erään laivan ravintolassa lenteli huonekalujen lisäksi piano. Rouva H:n mukaan virheistä opittiin: seuraavassa myrskyssä piano pysyi paikallaan, sillä se sidottiin pylvääseen.

Nyt merellä matkustetaan vakaasti, mutta maissa meno tuntuu entistä myrskyisemmältä.

Kysynpä vain, mikä ja missä on se pylväs, johon ihminen voi sitoa itsensä?

Lue myös

Suosittelemme