Leeni Peltosen kolumni: Manipulointi ja itsetunnon murentaminen ei ole palautteen antamista

Huonon esimiestyön, kaltoinkohtelun ja häirinnän tarinat sinkoilevat keskustelussa: meillä on paljon enemmän selvitettävää kuin tiesimme. Tai ehkä tiesimme, mutta emme halunneet tietää tai emme uskaltaneet puhua.

Työpaikkojen ilmapiiri on ennen kaikkea vakituisen henkilökunnan ja esimiesten käsissä.

Myös vierailijoilla on kuitenkin oma tärkeä roolinsa, sillä nykyään on tapana työhyvinvoinnin edistämiseksi virkistää työntekijöitä erilaisilla luennoilla, seminaareilla ja retriiteillä. Niiden tarkoitus on innostaa ja sytyttää: raskaan arjen vastapainoksi saatetaan mennä välillä hotelliin hulluttelemaan, seinäkiipeilemään tai tutkimaan omaa sielua.

Pitkän työurani aikana olen osallistujana havainnoinut jos jonkinlaista luovuuskurssia. Enkä läheskään aina ole pitänyt näkemästäni.

Sillä myös tällaisista tapahtumista syntyy traumoja, jos innostajat eivät ole liikkeellä oikeilla keinoilla tai motiiveilla.

Jo lähes parikymmentä vuotta sitten oli muotia lähettää toimittajat kirjoittajaretriittiin. Kurssilla pyrittiin avaamaan uusia uria luovaan kirjoittamiseen, ja se tehtiin murentamalla käsitystä omista kyvyistä ja tavasta työskennellä. Retriittimäisissä oloissa, eristyksessä ulkomaailmasta, annettiin rankkaa palautetta ja nälvittiin osaamista. Itsetuntoa murennettiin, mutta eväitä uuteen ei annettu tarpeeksi.

Yksi kurssilaisista lähti koulutuksesta suoraan psykiatrian poliklinikalle. Osa oli innoissaan. Minä olin kauhuissani ennen kaikkea siitä, miten sattumanvaraisen tuntuisesti metodeja käytettiin. Annoin kirpeää palautetta kurssista, ja ollessani myöhemmin itse esimiesasemassa en koskaan lähettänyt alaisiani tämän vetäjän koulutukseen.

Tulee mieleen myös toinen retriitti, jossa tunnettu työelämävalmentaja, gurun asemaan noussut saarnaaja kiillotti puheissaan ennen kaikkea omaa egoaan. Todistin tällä kurssilla, miten arvostamani ammattilainen taantui kikattelevaksi pikkutytöksi, kun guru kertoi väkivaltasävytteisistä seksuaalisista valloituksistaan – tai ehkä fantasioistaan. Tämä kaikki tapahtui työhyvinvoinnin nimissä.

Voi aina kysyä, oletko raukkis, kun et kestä palautetta. Tai etkö ymmärrä huumoria.

Siitä ei kuitenkaan ole kysymys, jos manipulointi ja itsetunnon murentaminen ovat itsetarkoituksia. Voi olla, että luovaan prosessiin kuuluu monenlaisia vaiheita, mutta ainakin sen vetäjän pitäisi osata toimia ammattimaisesti.

Vahvat persoonat ja karismaattiset puhujat ovat aina käyttäneet valtaa yleisöönsä. Ihminen haluaa uskoa siihen, mitä kuulee. Joukkoon kuuluminen on perustava tarve. Vaikka metodit tuntuisivat kyseenalaisilta, vaatii valtavasti rohkeutta ja itsetuntoa asettua vastustamaan arvovaltaista puhujaa, jolle yleisö hymisee ja nyökyttelee tyytyväisenä. En minäkään sanonut mitään tuolle gurulle, jonka minä oli suurempi kuin rautatieasema. En sanonut, vaikka olisi pitänyt.

Nämä vahvat tyypit ovat kasvattaneet egonsa suuremmaksi kuin sydämensä. He ovat unohtaneet Peppi Pitkätossun viisaan neuvon: ”Jos on hirmuisen vahva, täytyy olla myös hirmuisen kiltti.”

Aina tulee olemaan psykologisen vallan haluisia, omasta osaamisestaan ja asemastaan hurmaantuvia tyyppejä. Heitä vastaan voi rokottautua vain hyvällä itsetunnolla, rehellisellä itsetuntemuksella, jonka avulla uskaltaa sanoa, jos jokin ei tunnu oikealta.

Keskustelu johtamisen metodeista leimuaa erityisesti luovilla aloilla, joissa vahvat persoonat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Sadistisia ja manipulatiivisia johtajia on toki joka alalla, mutta ehkä heitä on siedetty epätavallisen pitkään luovuuden ja taiteellisuuden nimissä.

Eikä psykologisen vallan väärinkäyttö koske vain esimiehiä: yhtä hyvin alaiset voivat manipuloida työtovereitaan tai esimiehiä. Ihminen on halutessaan taitava käyttämään henkistä yliotetta.

Empatia on välttämätön taito, sillä ilman sitä olemme julmia ja kylmiä suhteessamme toisiin. Sen tärkeyteen on onneksi havahduttu, ja sitä opetetaan paikoitellen jo päiväkodeissa. Tämä luo uskoa tulevaisuuteen: ehkä meidän lapsemme ovat viisaampia ja rohkeampia kuin me. Ja tämä korkeina laineina käyvä keskustelu on varmasti tarpeen, jotta virheistä voisi ottaa opiksi.