Kaarina Hazard

Viikon päästä lauantaina

Teksti:
Kaarina Hazard

Koska olemme sesongin kynnyksellä, muutama sana epäröiville morsioille.

Viikon päästä lauantaina

Niin, avioliitto. Senhän kuuluisaan satamaan on aikojen saatossa purjehdittu jos jonkinmoisilla jollilla. Yhteistä perinnemalleille on ollut se, että muut päättävät. Avioliiton on katsottu olevan sen kaltainen järjestely, jota ei missään nimessä voi jättää ihmiselle itselleen, sehän voi valita ihan mitä sattuu, eihän sillä raukalla ole vielä minkäänlaista mittakaavaa ja kokonaiskäsitystä siitä, mihin se on ryhtymässä, ja avuksi on tultu monelta suunnalta.

Yleisintä lie ollut se, että asiasta ovat päättäneet ne, jotka tytön ja pojan ovat tunteneet. He ovat ymmärtäneet lähtökohdat, tienneet, mihin nämä kaksi ovat tottuneet. Ei ole järkevää naittaa isänsä silmäteränä kasvanutta tyttöä sellaiselle, joka on oppinut siskojansa halveksimaan. Ei ole järkevää laittaa kokovartalohissukkaa sellaiselle, joka on tottunut riuskoihin veljiin.

Ja tällä tavallahan siitä on tullut hyvä. Sellaiset ominaisuudet, niin tytöllä kuin pojallakin, joita nämä eivät itse vielä itsessään ja toisissaan hahmota, ovat voineet olla pläkkiselviä niille, jotka ovat näitä kahta kehdosta asti tutkineet.

Sitten on tietenkin ollut tilanteita ja seutuja, joissa on katsottu vielä kauemmas. Ottaen huomioon, että tämä veikko tai neito koska tahansa kohtalon niin päättäessä saa ristikseen nuo ja nämä pellot, niin järkeväähän ilman muuta on ottaa yksi noista, jotka noiden viereisten eekkereiden haltijan perhekuntaan kuuluvat. Että valitse mitä vaan, kunhan valitset tuolta.

Ja sitten valtakunnan tasolla: Jos tässä tahdotaan turvata se, ettei sotia seuraavaan miesmuistiin tule, tehdäänkö niin, että pannaan nämä kakarat yhteen, ja mitä siitä jos ei niillä yhteistä kieltä ja kulttuuria vielä ole, kunhan seisovat siinä parina molempien kansojen edessä, niin pikkuhiljaa alkavat kansat ajatella, että olemme yhtä.

Nykyäänhän näistä tämmöisistä helposti ajatellaan, että tämähän on sitä kaikkein suurinta syntiä, kun asianosaiset eivät saa osallistua omaan kohtaloonsa ollenkaan.

Mutta onhan siinä puolensa. Nämä järjestelyt sanovat, että tunteet, nehän nyt tulevat ja menevät, vaihtavat väriä ja kohdetta aikojen saatossa, kuka sitä samana koko ikäänsä pysyy.

Ja voi olla, että suvun, seutukunnan tai valtion kannalta suotuisiksi katsotut avioliitot ovat kuin ovatkin antaneet yksilöille sen kaikkein suurimman vapauden.

Nykykatsannossa tämä tietenkin on väkivaltaa. Minäkö naisin jonkun, jota en ole koskaan tavannut! Minäkö ottaisin jonkun vain maapläntin tähden tai jonkin niin epäseksikkään kuin rauhantilan jatkumisen!

Mutta jos tätä maltilla ajattelee, niin epäyksilölliset avioliittojärjestelyt, nehän vasta yksilöllisen rauhan takaavatkin. Ei tule kukaan tivaamaan, että rakastatko todella. Jos tekee mieli ottaa etäisyyttä, ei tulla heti vaatimaan, että mene itseesi. Jos ei huvita toiselle jutella, ei juttele.

Ja lapset, niillähän oli hyvä. Eivät syntyneet pariskunnan syliin, kahden ihmisen väliseen ahtaaseen tilaan, vaan avioliiton helmaan. Siihen mahtui, koska avioliiton idea ei ollut luonteeltaan hapero tunnepussi, vaan ilmava ja vankka järjestely, jossa ei joka päivä tarvinnut tunteitaan tuijottaa. Jos mitä eripuraa syntyi, ei oltu heti että Repa, Repa, oliks tää nyt tässä, vaan ymmärrettiin laajat kaaret. Voi olla, että tulee tehtäviä, jotka kutsuvat. Voi olla, että välillä tahtoo asua toisessa maakunnassa. Voi olla, että tahtoo rakentaa talon itselleen ihan eri suuntaan.

Ja silti avioliitto pysyi. Koska se ei ollut tunnemyrsky, vaan järjestely sen piiriin kuuluvien suojelukseksi ja hyväksi, ja joskus sen piiriin kuului koko suku, kylä, valtiokin.

Niin että tulepa nyt pois sieltä invavessasta, jonne olet paniikissa ittes lukinnut. Älä turhan syvältä niitä tunteitas ruoppaa, niiden pohjalla on aina epäily.

Anna mennä vaan. Hyvä siitä tulee. Tärkeintä tässä lopulta on se, että kehtaa sanoa kyllä.

Kaarina Hazard

Kaarina Hazard on helsinkiläinen vapaa kirjoittaja, jota kiinnostaa suomi ja Suomi.

Kaarinan aiemmat kolumnit löydät täältä

X