Ihmiset ja suhteet

Peter Franzén on kokenut olevansa häiritsevän empaattinen: ”Olen yrittänyt opetella kontrolloimaan tunteitani”

Näyttelijä Peter Franzén uskoo onnellisiin sattumiin ja pieniin ihmeisiin. - Olen yrittänyt opetella kontrolloimaan tunteitani, haluaisin, etten liikuttuisi näin herkästi.

Teksti:
Sanna Wirtavuori 
Kuvat:
Sampo Korhonen

Kansainvälisesti Peter Franzén tunnetaan parhaiten Viikingit-sarjan kuningas Harald Kaunotukkana

Näyttelijä Peter Franzén uskoo onnellisiin sattumiin ja pieniin ihmeisiin. - Olen yrittänyt opetella kontrolloimaan tunteitani, haluaisin, etten liikuttuisi näin herkästi.

Onkohan kyseessä kirjailijavainaan pilven reunalta junailema jäynä? Vuonna 1957 ilmestynyt Veikko Huovisen Hamsterit-kirja kertoo talveen varautumisesta ja lumen lumouksesta, joten säätila on justiinsa kohdillaan tarinasta tehdyn elokuvan päätähden tapaamiselle.

Peter Franzén tulee Kampin yläkerran ravintola Sandroon, pudistelee lunta takistaan ja tilaa omenamehun. Uutuuselokuvassa toisteltu ilmaus, toiveikas talvimieli, tuntuu satiiriselta pilalta, kun katselee näkymää alas Narinkkatorille ja yli myrskylumisen Helsingin. Ihmiset taapertavat auraamattomilla käytävillä etukenossa kasvojaan suojellen, ja tuuli pyryttää lisää lunta.

Peter esittää elokuvassa sofistikoitunutta taitelijaerakkoa, jonka paras ystävä on lemmikkihiiri. Peter on tyytyväinen, että ohjaaja Markku Pölönen halusi rooliin nimenomaan hänet.

– Oli ihanaa tehdä pitkästä aikaa työtä Markun kanssa. Ensimmäinen roolini pitkässä elokuvassa oli aikoinaan hänen Kuningasjätkä- elokuvassaan, ja Markku on ollut urallani monen hyvän alku ja juuri. Meistä on tullut ystäviä, ja olen saanut varmuutta sekä rohkeutta hänen sydänlämpönsä suojassa.

”Olen yrittänyt opetella kontrolloimaan tunteitani”

Ihmeitä tapahtuu, niin Peter uskoo.

– Olen huomannut, että aina kun olen asettanut itselleni päämäärän ja lähtenyt sitä kohti, asioita alkaa ihmeellisesti tapahtua. Kaikki näyttää johdattavan juuri oikeaan suuntaan, joko määränpäähän tai ainakin lähelle sitä. Osa on sattumaa, osa selittämätöntä.

Peter sanoo toimivansa tarpeen tullen hyvinkin järjestelmällisesti, mutta eniten hän luottaa vaistoon.

– Se on vahvin metodini. Olen aina luottanut ensivaikutelmaan, mutta iän karttues­sa intuitiousko on jalostunut ja luotan vaistoon yhä enemmän.

Peter kertoo olleensa aina herkkä ja empaattinen, jopa häiritsevässä määrin.

– Olen yrittänyt opetella kontrolloimaan tunteitani, haluaisin, etten liikuttuisi näin herkästi. Herkkyys on etu näyttelijän työssä, mutta vähän vähempikin voisi riittää.

Peter Franzén asuu yhä Ranskassa

Peter asuu vaimonsa Irina Björklundin ja poikansa kanssa Etelä-Ranskassa vuoren rinteellä sijaitsevalla maatilalla, jolla hevoset, koirat, kissat, kanat ja vuohet ovat olennainen osa porukkaa.

– Kun muutimme sinne yhdeksän vuotta sitten, paikka oli hiukan heitteillä, mutta pikkuhiljaa olemme eheyttäneet sitä. Olen oppinut melkoisesti muun muassa oliivipuiden leikkaamisesta, ne pitää muotoilla hiukan donitsin malliin, että ne saavat sopivasti valoa.

Eläinten ja oliivien lisäksi tilalla kasvatetaan muun muassa kaprista, granaattiomenaa, yrttejä ja juureksia. Kaikki tehdään niin luonnonmukaisesti kuin suinkin. Työt ovat vieneet pariskuntaa osaksi vuotta Suomeen ja maailmallekin, mutta eläimet sekä hommat hoituvat naapuriavun turvin.

– Eläimet ovat perussieluja. Tykkään ihmisistä, mutta vähintään yhtä paljon pidän eläimistä.

Luonto ja luonnonsuojelu ovat perheen yhteisiä arvoja. Irina julkaisi syksyllä Janne Haaviston ja Yann Chapus’n kanssa monikielisen kirjan Haikuja ihmiskunnalle. Siinä on Irinan kirjoittamia runoja sekä eri ihmisten arkisia ekovinkkejä ja luontomuistoja ympäri maailman. Kirjan tuotto käytetään metsien suojeluun.

Pariskunnan poika on jo viisitoistavuotias, ja ylpeä isä kuvailee häntä luotettavaksi sekä suoraselkäiseksi.

– Näen hänessä jotain nuoresta itsestäni, vaikka hän on fiksumpi kuin minä nuorena. Yhteistä on kuitenkin vilkas mielikuvitusmaailma. Se tekee elämän rikkaammaksi.

X