Ihmissuhteet

Renee Bergstrom kantoi häpeää äitinsä päätöksestä vuosikymmeniä – kuvajournalisti Meeri Koutaniemen ottamaan muotokuvaan mahtuu aina enemmän kuin yhden ihmisen tarina

Kuvajournalisti Meeri Koutaniemen valokuvissa naisten kasvot ovat ikkunoita yhteisöihin, joiden oikeuksista palkittu valokuvaaja haluaa muistuttaa.

Teksti:
Minna Juti
Kuvat:
Meeri Koutaniemi

Renee Bergstrom, 73, on aktivisti, joka haluaa tuoda julki valkoisten kristittyjen yhteisöissä tehdyt tyttöjen silpomiset.

Kuvajournalisti Meeri Koutaniemen valokuvissa naisten kasvot ovat ikkunoita yhteisöihin, joiden oikeuksista palkittu valokuvaaja haluaa muistuttaa.

Ihmisen kuvasta tuli Meeri Koutaniemelle tärkeä jo hyvin nuorena. Hän oli koulukiusattu teini, kun hänen sisarensa otti hänestä mustavalkoisia kuvia. Meeri, jonka itsetunto oli nollilla, näki kuvissa itsensä vahvempana kuin tunsi olevansa. Silloin hän ymmärsi muotokuvan voiman.

Jo opiskellessaan kuvajournalismia Tampereen yliopistossa Meeri vietti pitkiä aikoja ulkomailla, usein kriisialueil­la, ja kuvasi ihmisiä, joiden elämään liittyviä ilmiöitä hän halusi dokumentoida. Hyvin erilaisissa oloissa otettuihin kuviin tallentui hetkiä, aiheita ja kasvoja, joita virallisilla uutissivustoilla ei nähty.

Useimpia kuvattaviaan Meeri ei enää koskaan tavannut mutta monen kanssa hän myös ystävystyi ja on säilyttänyt yhtey­den.

Meeri Koutaniemi
Ihmisten arki ja perinteet kiinnostavat Meeri Koutaniemeä.

Työssään Meeri on keskittynyt vähemmistöjen ja naisten oikeuksiin. Maailmalla hän on ymmärtänyt, miten tärkeää on olla juuri nainen dokumentaristina. Tietyissä kulttuureissa vain nainen saa kohdata naisen. Ilman naista kameran takana ja haastattelijana monet tarinat ja kohtalot jäisivät kuulematta, naisten elämä näkemättä.

Ihmisten arki ja perinteet kiinnostavat Meeriä. Kun olosuhteisiin tarvitaan muutos, sen on noustava ihmisten omasta joukosta. Siksi Meeri on jo yhdeksän vuoden ajan tutkinut ja dokumentoinut naisten sukuelinten silpomista vastustavien paikallisten aktivistien työtä ympäri maailman.

Tähän juttuun Meeri valitsi seitsemän itselleen tärkeää kuvaa. Jokaisen kuvan naisen oma tarina on tärkeä, mutta samalla naisten kasvot ovat ikkunoita yhteisöihin, joita he edustavat.

Renee Bergstrom

Renee Bergstrom

Renee Bergstrom, 73, asuu Minnesotassa Yhdysvalloissa. Hän oli 3-vuotias, kun hänen sukuelimensä silvottiin adventistien klinikalla. Lääkäri ehdotti leikkausta, ettei tyttö koskaan masturboisi. Äiti suostui.

Vuosikymmeniä Renee kantoi häpeää äitinsä päätöksestä. Vasta äidin kuoltua muutama vuosi sitten Renee mursi häpeän ja kertoi tarinansa, jota edes hänen läheisensä eivät tienneet.

Nyt Renee on aktivisti, joka haluaa tuoda julki valkoisten kristittyjen yhteisöissä tehdyt tyttöjen silpomiset.”

Iftikar Hsaiian

Iftikar Hsaiian

”Tapasin syyrialaisen 27-vuotiaan Iftikar Hsaiianin vuonna 2015, kun olin toimittaja Rauli Virtasen kanssa dokumenttimatkalla Libanonissa ja Jordaniassa. Syyrian sotaa oli jatkunut jo muutama vuosi, ja lähes kahdeksan miljoonan syyrialaisen arveltiin elävän maan sisäisessä evakossa. Miljoonia oli paennut ulkomaille.

Iftikar pyrki jalkaisin Libanoniin kolmen pienen lapsensa kanssa. Heitä oli ammuttu rajalla. Pääsin haastattelemaan häntä, koska olin nainen. Miehelle hänen ei olisi ollut sovelias­ta puhua.

Iftikar toivoi, että voisi palata kotiin. Hän oli kuullut, että hänen miehensä oli haavoittunut taistelussa Hizbollahia vastaan. Otin kuvan hänestä hätämajoituksessa huoneessa, johon siivilöityi vähän valoa verhon raosta. Emme tavanneet enää, ja sota jatkuu edelleen.”

Mercedez

Mercedez

”Kohtasin Mercedezin vuonna 2013 kuvatessani seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen elämää Namibiassa.

Mercedez kertoi olevansa heteronainen ’vain pienillä anatomisilla eroa­vaisuuksilla’. Hän naureskeli muistoilleen, että jo lapsena hän oli rakastunut television saippuasarjojen komeisiin miehiin. 18-vuotiaana hän ymmärsi olevansa transsukupuolinen, ja hänelle tehtiin sukupuolenkorjausleikkaus.

Mercedez teki lähtemättömän vaikutuksen itsevarmuudellaan ja ronskilla huumorillaan. Pidin hänen kanssaan yhteyttä myöhemmin ja näin, miten hänen loistelias mallin uransa sai alkunsa.”

Betty

Ikinä en sano, että juurihan tuon kysyit -näyttelyyn vuonna 2016 kokosin suomalaisten muistisairaiden kuvia ja tarinoita kirjoittaja Hanna Jensenin kanssa. Kokemäellä Kuusama-hoivakodissa kuvasin Bettyn. Hän oli ollut 65 vuotta naimisissa Einon kanssa, joka tuli joka päivä vai­moaan katsomaan. Silloin pari piti aina toisiaan kädestä. Heidän rakkaudessaan näkyi kärsivällisyys ja elinikäinen kumppanuus.

Projektissa opin ymmärtämään, miten monia ihmisiä, omaisia ja hoitajia, muistisairaus koskee myös välillisesti.”

Celeste Gómez

Celeste Gómez

Celeste Gómezin tapasin Buenos Airesin pahamaineisessa Bajo Floresin kaupunginosassa naisille nyrkkeilyä opettavan Romeron salilla.

29-vuotias Celeste oli elänyt vuosia aviomiehensä pahoinpitelemänä ja ehtinyt melkein kuolla, ennen kuin hän löysi nyrkkeilyn. Kun hän lopulta onnistui jättämään miehen, hän kärsi paniikkihäiriöstä eikä pystynyt juuri puhumaan tai menemään ulos.

Tavatessamme Celeste oli käynyt Romeron salilla kolme vuotta. Sen lisäksi, että Romero oli opettanut Celesteä nyrkkeilemään, hän oli auttanut tätä saamaan töitä. Näin Celesten silmistä vahvan, periksiantamattoman naisen. Kun seurasin häntä nyrkkeilemässä, huomasin, miten paljon sisäistä voimaa fyysinen harjoitus voi vapauttaa.”

Mari Holmberg

Mari Holmberg

Mari Holmberg työskentelee sairaanhoitajana lasten syöpäosastolla. Kun kuvasin häntä, hän kertoi viimeisestä yöstä pois hiipuvan pienen potilaan luona. Kyyneleet nousivat silmiimme, ja lopulta halasimme toisiamme pitkään.

Yhteiskunnassamme vallitsee arvoristiriita: arvostamme hoitotyötä tekeviä, mutta emme osoita sitä käytännössä esimerkiksi maksamalla heille korkeampia palkkoja. Hoitotyötä tekee ihminen ihmiselle. Sitä ei voi koneellistaa.

Marin kuva on mukana kesäkuun alussa avautuneessa Kasvokkain-näyttelyssä, johon kuvasin Tehyn hoitotyössä ja varhaiskasvatuksessa työskenteleviä jäseniä.”

Teodora

Teodora

”Vuonna 2016 olin toimittaja Maija Salmen kanssa El Salvadorissa, jossa havahduimme siihen, että suurin osa naisvangeista istui vankilassa syyttöminä tai väkivaltaisiin jengeihin kuuluvien miestensä puolesta.

Odotimme neljä viikkoa ennen kuin saimme luvan vierailla Ilopangon naisten vankilassa. Teodora oli ollut vangittuna 13 vuotta. El Salvadorissa on yksi maailman tiukimmista aborttilaeis­ta ja kuolleen lapsen syntymä katsotaan usein äidin syyksi. Teodora oli saanut 30 vuoden tuomion synnytettyään yhdeksännellä kuulla kuolleen lapsen. Amnesty International vetosi hänen vapauttamisekseen monta kertaa, ja vuonna 2017 Teodora vapautettiin.”

X