Anne löysi suljetun ravintolan huutokaupasta 50 markalla arvovalaisimen: ”Nyt tästä saisi helposti 1500 euroa”
Anne-Marie Suomalaisen keräilyinnostus lähti kahvikupeista, joita hän pesi isoäitinsä pesulan keittiössä.
Anne löysi pilkkahintaan arvokkaan Tynellin valaisimen.
Anne-Marie Suomalaisen keräilyinnostus lähti kahvikupeista, joita hän pesi isoäitinsä pesulan keittiössä.
Anne-Marie Suomalainen, 62. Markkinoinnin asiantuntija, eläkkeellä.
Hulluus lähti kahvikupeista. Anne-Marie Suomalainen pääsi lapsena auttelemaan isoäitiään, joka pyöritti Töölössä pesulaa. Pikkutyttö silitti nenäliinoja ja keitti emalipannussa kahvia kaasuhellalla. Pesulaan oli ajautunut eriparisia kahvikuppeja, jotka Anne pesi käsin. Ne olivat hänestä tavattoman kauniita.
– Nykyään kylään lähtiessäni saatan viedä tuliaiseksi vanhan kupin tai koko setin, koska en halua juoda kahviani mistään ämpäristä.
Kotona Annella on, mistä valita. Kalleimmat aarteet ovat esillä ruokasalin vanhassa lasivitriinissä. Ylähyllylle on kerätty punaisin tähdin somistettua Arabian Viktoria-sarjaa, jota valmistettiin 1930-luvulla.
Kokoelman pesämunan, liudan lautasia, kuppeja ja kannuja, Anne hankki aikoinaan huutokaupasta lähes pilkkahinnalla. Astiasto toimii jouluserviisinä, joka katetaan valkoisen damastiliinan päälle.
Alemmilla hyllyillä on rykelminä Kaj Franckin suunnittelemaa vaaleanpunaista Sointu-sarjaa, Arabian keltaisia käsin maalattuja kuppeja sekä erilaisia kukkakuvioituja porsliiniastioita.
Kokoelma jatkuu olohuoneen senkissä, jossa on siisteissä riveissä viini- ja glögilaseja. Kaapin päällä seisoo Riihimäen lasin kastemalja, jota käytettiin Annen ristiäisissä.
Anne aloitti keräilyn jo lapsena
Anne on harrastanut keräilyä nuoresta saakka. Harva 15-vuotias ostaa tienesteillään antiikkiruokapöydän, mutta Annepa osti.
Kesällä 1975 hän työskenteli sisälähettinä Helsingin Hietalahdessa. Lähellä sijaitsi Emmauksen kirpputori, jossa tuli käytyä usein. Kerran silmiin osui uusrenessanssityylinen pöytä, tuolit ja senkki. Ne oli saatava, vaikka Anne asui vielä lapsuudenkodissaan.
– Tuohon aikaan kirpputoreilla ja osto- ja myyntiliikkeissä asioivat lähinnä vähävaraiset. Trendikästä tästä alkoi tulla vasta joskus 1990-luvulla.
Silloin Anne oli jo alan konkari. Hän muistaa vierailleensa huutokaupassa ensi kerran viisivuotiaana isän olkapäillä istuen. Lapsena hän pelasti kerrostalon roskalaatikon viereen hylättyjä huonekaluja.
– Vanhoissa tavaroissa viehättävät niihin liittyvät tarinat sekä taidokas suunnittelu ja käsityö. Kierrätys on tullut verenperintönä: meillä ei haaskattu mitään.
Vuosien varrella Anne on opetellut erilaisilla puutyö-, maalaus- ja verhoilukursseilla entisöimään ja tuunaamaan löytöjään. Nykyinen koti onkin sisustettu lähes pelkästään vintage-kalusteilla.
Mukavuussyistä sohvat ovat uudet, samoin Ikean halvat, neliskanttiset sohvapöydät. Niitä ei tarvitse varjella lastenlapsilta, joita ”palapeliperheessä” on kohta kahdeksan. Muutoin Ikeasta haetaan lähinnä serviettejä ja kynttilöitä.
Jopa Annen talo on vintagea. Hän asuu miehensä Jukan kanssa Helsingin Pukinmäessä liki satavuotiaassa mansardikattoisessa huvilassa, jossa riittää neliöitä hamstrausharrastukselle. Puoliso suhtautuu asiaan lempeän ymmärtäväisesti.
– Joskus meillä oli sääntö, että saan hankkia kirpparilta vain sen verran tavaraa, että pystyn kantamaan satsin kerralla sisään kapeasta ulko-ovesta. Se sääntö on kyllä jo unohtunut, Anne sanoo ja nauraa.
Kirppistely on Annelle ajanvietettä. Toimettomina hetkinä tulee selatuksi kännykästä erilaisia myyntiryhmiä. Nykyään hän etsii usein lastenlapsille täsmätavaraa: toppapukua tai kurahaalaria.
Kirpputoreilla kierrellessä harjaantunut katse skannaa nopeasti tarjonnan. Vanhojen astioiden kohdalla hän pysähtyy takuuvarmasti.
– Hulluus ei osoita hiipumisen merkkejä. Kokoelmista puuttuu aina jokin osa. Parhaillaan etsin vaaleanpunaiseen astiastoon teekuppeja.
Mutta osaa Anne luopuakin. Omilleen muuttaessaan tyttäret ovat saaneet valita mukaansa mieleisen kahviserviisin, ja turha tavara palaa kiertoon. Taannoin Anne laittoi Facebookin hääryhmässä myyntiin kahdeksankymmentä samppanjalasia. Silti niitä jäi yhä omiksi tarpeiksi.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous