Anni Mattila on nainen miesartistien takana – nyt hän on valmis astumaan itse parrasvaloihin: ”Elämme tässä patriarkaalisessa systeemissä, johon meidät opetetaan”

Kun Pepe Willberg esitti Vain elämää -ohjelmassa räppäri Pyhimyksen biisin Nyt, harva tiesi, kuka biisin oli säveltänyt. Se oli Anni Mattila. Musiikkia koko ikänsä tehnyt Anni Mattila on etsinyt omaa paikkaansa artistina pitkään. Nyt hän työstää ensimmäistä täyspitkää albumiaan ja kokee, että pohjatyö on tehty hyvin. Nyt on Annin aika.

Laulaja-lauluntekijä Anni Mattilasta, 33, tuntuu, että hänen elämässään yksi ympyrä on nyt sulkeutumassa ja toinen alkamassa.

Anni on työskennellyt musiikin parissa reilut kymmenen vuotta tehden omaa musiikkia, opiskellen musiikintekoa muun muassa Berklee College of Music -musiikkopistossa Yhdysvalloissa ja säveltäen biisejä muille artisteille.

Yksi suurimmista projekteista oli Pyhimyksen vuonna 2011 julkaistu Medium-albumi, jonka Anni tuotti ja kirjoitti Mikko ”Pyhimys” Kuoppalan kanssa. Tänä syksynä Pepe Willberg esitti Vain elämää -ohjelmassa Annin säveltämän kappaleen Nyt. Ensi keväänä Annin oma albumi on valmis. Ympyrä sulkeutuu.

”Nyt on tullut aika, että kirjoitan sen levyn”

Kuluneiden kymmenen vuoden aikana Anni on etsinyt paikkaansa maailmassa, eikä se aina ole ollut helppoa.

Läheisen terveysongelmat sekä tasapainottelu vielä toteutumattomien unelmien välillä uuvuttivat ja nostivat esiin tunteen riittämättömyydestä. Samaan aikaan Anni etsi omaa artistiuttaan sekä haki ja pääsi opiskelemaan maailmanpolitiikan tutkimusta Helsingin yliopistoon.

Anni kuitenkin ajattelee, että kaikista elämän eteen heittämistä asioista voi oppia. Usein ihmiset hahmottavat elämän janana, jolla täytyy päästä jatkuvasti eteenpäin.

– Sehän on ihan sairas ajatus. Että joka kerta, kun tapahtuu jotain inhimillistä, vaikka sairastuminen tai irtisanominen, se olisi umpikuja tai pois siitä janalla etenemisestä. Itsekin olen joskus ajatellut näin.

Nykyisin Anni näkee elämän nousevana spiraalina, jossa samat asiat tulevat vastaan aina uudestaan. Voimme valita, opimmeko kerrasta vai teemmekö uudestaan samanlaisia valintoja.

Kaikki vaikeudet ovat Annin ajattelussa vain yksi spiraalin kerros, joka luo pohjaa uudelle kierrokselle. Sitä kautta voi oppia ymmärtämään paremmin sen, mikä on oma rooli maailmassa. Tätä hän tarkoittaa myös sillä, että ympyrä on sulkeutumassa.

– Vuosi sitten kesällä tajusin, että nyt on tullut se aika, että kirjoitan sen levyn. Tuntuu, että pohjatyö on tehty hyvin ja nyt on minun aikani tehdä täysillä omaa juttuani.

Se ei ole aina ollut itsestään selvää.

Miehinen musiikkiala kaipaa ravistelua

Koko ikänsä musiikkia tehnyt Anni sai ensimmäisen levytyssopimuksensa vuonna 2007. Se oli monella tapaa unelmien täyttymys, mutta samalla myös suuri pettymys.

– Jälkeenpäin ajateltuna se oli myös asia, joka minun piti tässä elämässä kokea, mutta se oli kova pettymys. Ihan senkin takia, että kohtelu ei ollut kovin asiallista, Anni kertoo.

Parikymppisenä ei ollut helppoa käsitellä esimerkiksi levy-yhtiön johtotasolta tullutta painetta, jos ei automaattisesti toiminut siten kuin käskettiin. Muutenkin Annilla on paljon kokemusta siitä, että ihmiset tulevat kertomaan, millainen hänen pitäisi olla. Aina on jotain liikaa tai liian vähän.

– Maailma kertoo erityisesti meille naisille samaan aikaan montaa viestiä, jotka ovat ristiriidassa keskenään. Siinä menee hukkaan, kun yrittää toimia niiden odotusten mukaan.

Musiikkiala on hyvin miehinen. Levy-yhtiöissä, radiokanavilla ja festarien johdossa on pääasiassa miehiä. Se näkyy myös artistien valinnassa. Verkkomedia Nuorgamin mukaan kesällä 2018 Suomen suurimpien festivaalien ohjelmistoissa vain joka 9. esiintyjä oli nainen.

Naisena kohtaa myös monenlaista vähättelyä ja asennoitumista. Anni kertoo, että esimerkiksi Pyhimyksen Medium-levyn kanssa keikoilla kiertäessä vastaan tuli monia absurdeja tilanteita. Hän soitti bändissä ja oli kirjoittanut ja säveltänyt kappaleita, mutta häntä saatettiin siitä huolimatta luulla esimerkiksi bändäriksi.

Seksismiin ja sovinismiin törmää Annin mukaan alalla valitettavan usein ja surullista on, että vaikka monet miehet eivät ole varsinaisesti osallisia siihen, he eivät myöskään puutu siihen. Annia on esimerkiksi neuvottu hänen omalla keikallaan, mihin reikään plugi-piuha laitetaan.

– Hän varmaan yritti olla ystävällinen, mutta tämä kohtaus kertoo juuri siitä, miten alitajuista asenteellisuus on. Me kaikki elämme tässä patriarkaalisessa systeemissä, johon meidät opetetaan. Eivät naisetkaan automaattisesti ymmärrä näitä rakenteita.

”Maailma tarvitsee majakoita”

Artistin ja musiikintekijän lisäksi Anni on myös pian valmis valtiotieteiden maisteri. Kaksoisidentiteetti on tuntunut pitkään haastavalta, mutta nyt Anni kokee olevansa sen kanssa sinut. Myös muille kirjoittamisen sijaan hän haluaa nyt keskittyä tekemään musiikkia itselleen.

– Olen todennut, että olen artisti enkä house writer, joka auttaa muita tekemään heille biisejä. Olen ymmärtänyt, että mediatila täyttyy aina jollain, ja minun roolini tässä maailmassa on ottaa sitä tilaa haltuun.

Anni ihailee sellaisia kansainvälisiä artisteja, jotka ottavat kantaa asioihin ja kommunikoivat musiikkinsa kautta.

– Maailma tarvitsee musiikkia ja maailma tarvitsee majakoita, jotka näyttävät suuntaa. Artisti voi olla se majakka. Viesti voi olla jotain tosi emotionaalista tai hyvinkin yhteiskunnallista.

Surun alta tulee rakkaus

Yksi Annin tulevan levyn isoista teemoista on itsensä hyväksyminen ja kunnioittaminen. Annin kokemuksen mukaan maailma muuttuu, kun alkaa hyväksyä itsensä ja kunnioittaa itseään.

– Eräänä aamuna katsoin itseäni peilistä ja minua kuvotti. Kun hyväksyin sen kuvotuksen, tuli valtava suru. Miten surullista on, että kun katson itseäni peilistä, ensimmäinen tunne on kuvotus, Anni selittää.

– Kun hyväksyin sen surun, alta tuli valtava rakkaus. Yhtäkkiä kaikki kuvotus oli tiessään. Tämä on se prosessi, joka on johdattanut minut tähän pisteeseen, missä nyt olen.

Sen jälkeen, kun on ottanut oman tilan haltuun itsessään, voi ottaa yhteistä tilaa haltuun ja täyttää sitä hyvillä asioilla.