Ihmiset

Maahanmuuttajien turvakoti on monelle naiselle itsenäisen elämän alku – osalla ei ole edes kenkiä jalassa tullessaan

Mona on Suomen ainoa salaisessa osoitteessa sijaitseva, maahanmuuttajiin erikoistunut turvakoti. Siellä väkivallan ja vainon uhrit saavat apua. Suurin huoli on naisista, joita elää keskuudessamme satutettuina mutta näkymättömissä.
9.6.2019 Teksti: Sari Hannikainen Kuvat: Kristiina Kurronen

Mitä talon seinien sisällä tapahtuu, sitä ei todennäköisesti tiedä kukaan heistä: ei koiraansa ulkoiluttava huppariasuinen nuorimies, ei puolijuoksua pysäkille kiirehtivä nainen, ei reppuselkäisen pikkutytön kanssa käsi kädessä kävelevä isä.

He kulkevat Turvakoti Monan ohi. Se on Suomen ainoa salaisessa osoitteessa toimiva turvakoti. Mona on erikoistunut maahanmuuttajien auttamiseen.

– Mikä tämä on? kouluikäinen lapsi kysyy sisällä ja osoittaa leikkihuoneen helmitaulua.

– Sillä voi laskea, kriisityöntekijä Satu vastaa. Hän on jutussa vain etunimellään, koska joskus myös uhrien auttajat joutuvat uhkailun kohteeksi.

Talossa asuu tälläkin hetkellä asiakkaita, jotka eivät voi poistua turvakodista vakavan väkivallan uhan vuoksi – edes kouluun. Talon seinien ulkopuolella he eivät ole turvassa.

Monassa uhrien hätä tulee näkyväksi. Monen ei tule. Se meidän kaikkien pitää tietää.

Hän on oppinut turvakodissa seisomaan, mutta ensimmäiset askeleensa hän ottaa uudessa kodissa.

Väkivallan tekijä on useimmissa tapauksissa puoliso

Vaippapeppuinen kiharapää tarraa tiukasti turvakodin yhteisessä oleskelutilassa olevan keinuhevosen kaulaan. Hän on juuri oppinut seisomaan, mutta ensimmäiset askeleensa hän ottaa tukiasunnossa, jonne hän muuttaa äidin kanssa myöhemmin tänään. Se tarkoittaa uutta alkua.

– Ikävä tulee. Hän on tuonut meille kaikille paljon iloa, Monan johtaja Ljudmila Kettunen sanoo lasta katsoessaan.

Osa asiakkaista asuu talossa muutamia kuukausia, useimmat kuukauden. ”Kuinka pitkään täällä saa olla”, on yksi tulijoiden ensimmäisistä kysymyksistä. Lain mukaan turvakodissa voi olla erikseen määritetyn kriisiajan.

Toivoa Monassa on tarjolla, oli asiakkaan tilanne kuinka synkkä tahansa. Siitä viestii sisustuskin. Yhteisten tilojen sohvissa, tauluissa, tekstiileissä ja maalipinnoissa on iloinen värikimara: keltaista, punaista ja vihreää. Värien syleilyltä ei voi välttyä.

Valtaosa asiakkaista on maahanmuuttajanaisia, jotka ovat henkisen ja fyysisen väkivallan uhreja. Väkivallan tekijä on useimmissa tapauksissa puoliso. Naiset tulevat Monaan yksin tai lasten kanssa.

Henkinen väkivalta on haukkumista, mitätöintiä, rajoittamista ja uhkaamista. Puoliso oli pakottanut naisen lähtemään keskellä yötä lapion kanssa pihalle kaivamaan hautapaikkaa valmiiksi. Puoliso voi myös kieltää naista käyttämästä tämän omaa äidinkieltä.

Uhrien kokema fyysinen väkivalta on hakkaamista nyrkein tai erilaisin esinein, kuten imurin varrella, potkimista, polttamista, hiuksista raahaamista, parvekkeelta tai ikkunasta roikottamista…

– Kaikki on kuultu, Ljudmila sanoo ja huokaa.

Myös seksuaalinen ja taloudellinen väkivalta ovat yleisiä. Naisella ei esimerkiksi ole käytössään lainkaan omaa rahaa.

Sisustuksessa on haluttu käyttää värejä. Ne viestivät iloa ja toivoa.

”Vainon uhrin on vaikea piiloutua pienessä maassa”

Kunniaväkivalta toi maahanmuuttajien tilanteen otsikoihin tänä keväänä. Helsingin Haagassa tapahtui puukotus, epäilty murhayritys. Teon kohteena oli irakilaissyntyisen miehen entinen vaimo. Nainen oli lopettanut huivin käytön.

– On surullista, että pitää tulla ääriteko, ennen kuin naisiin kohdistuvasta väkivallasta syntyy julkista keskustelua, Ljudmila sanoo.

Monan ensimmäinen asiakas 15 vuotta sitten oli kunniaan liittyvän väkivallan uhri. THL:n Turvakotipalvelut 2017 -raportin mukaan noin 300 turvakotien asiakasta oli kokenut vuoden aikana kulttuurista tai uskonnollista väkivaltaa.

Kunniaan liittyvä väkivalta on uhrin rajoittamista ja kontrollointia yhteisössä oleviin sääntöihin ja normeihin vedoten. Ääritapauksissa seurauksena voi olla kunniamurha.

Maahanmuuttajien tilanteet vaativat erityisosaamista. Siksi tarvitaan Monan kaltainen paikka, jossa sitä on ja joka sijaitsee salaisessa osoitteessa.

– Välillä suojelu ja auttaminen on haastavaa. Vainon uhrin on vaikea piiloutua pienessä maassa. Auttamisresursseja pitäisi olla nykyistä paljon enemmän, Ljudmila kertoo.

Loisto setlementti ry:n Sopu-työ tekee sovittelutyötä ja yrittää löytää osapuolien välille ratkaisun, ennen kuin konflikti muuttuu väkivallaksi.

On myös sellaisia tapauksia, joissa uhrin on ”hävittävä kokonaan” päästäkseen turvaan. Monasta on siirretty asiakkaita ulkomaille. Henkilötunnuksenkin vaihtaminen on mahdollista.

Puhtaat lakanat odottavat uusia asukkaita.

Näkymättömät naiset

Suurin huoli Ljudmilalla ja kriisityöntekijä Sadulla on maahanmuuttajanaisista, jotka ovat näkymättömissä. Näillä naisilla ei yleensä ole suomen kielen taitoa, sosiaalista verkostoa, koulutusta, rahaa eikä käsitystä oikeuksistaan.

Turvakodissa on ollut asiakkaita, joiden elinpiirin puoliso oli rajoittanut lähes pelkästään kotiin. Naiset ovat tulleet Suomeen avioliiton kautta ja eläneet täysin puolisonsa armoilla.

Näkymättömät naiset voivat olla myös ihmiskaupan uhreja, paperittomia ja yhteiskunnan palveluiden ulkopuolella.

– Moni maahanmuuttaja ei tiedä, että väkivalta on rikos. Se on heille normaalia elämää, Ljudmila ja Satu sanovat.

Suomessa asui viime vuonna 158 018 ulkomailla syntynyttä työikäistä naista. Turvapaikanhakijoista luvussa ovat mukana vain he, joille on myönnetty pysyvä oleskelupa. Sitä ei tiedetä, kuinka moni nainen elää näkymättömissä. Ljudmila ja Satu uskovat, että heitä on paljon.

Kela-, neuvola- tai terveyskeskuskäynti voi olla näkymättömien naisten ainoa kontakti kodin ulkopuoliseen maailmaan. Tulkkina ja välikätenä on aina puoliso. Se on ongelmallista, jos hän on väkivallan tekijä.

Pyydä, pyydä, pyydä! nainen rukoilee hiljaa mielessään edessään istuvalta äitiysneuvolan hoitajalta. Mutta tämä ei pyydä aviomiestä poistumaan paikalta, eikä nainen voi näyttää hihojen peittämien käsivarsiensa jälkiä. Väkivaltainen puoliso istuu vieressä neuvolakäynnin ajan.

Tilanne perustuu asiakkaan kertomukseen. Vastaavia kokemuksia Monassa kuulee usein.

– Väkivallan tekijä on hyvin perillä siitä, mitä hän tekee. Kontrollointi ja läsnäolo ovat hänen tehtäviään, koska hän tietää, mitä uhrin kehosta voi löytyä, Satu kertoo.

– Viranomais- ja terveydenhoitotyössä pitäisi muistaa, kuka on asiakas. Miksi puolison pitäisi olla koko ajan mukana esimerkiksi lääkärin tai hoitajan vastaanotolla? Ne ovat yksityisiä tilanteita.

Ljudmila ja Satu toivovat, että esimerkiksi terveydenhuoltoalalla lisättäisiin koulutusta uhrien tunnistamiseen ja auttamiseen. Jos puoliso ei salli kumppanilleen erillisyyttä, se voi olla hälyttävä – ja ainoa – signaali väkivallasta.

Väkivallan tekijät voivat olla sosiaalisia ja hurmaavia. Toiset kasvot näkyvät vain suljettujen ovien takana.

Lapsille on turvakodissa oma työskentelytila. Piirustukset ja askartelutyöt kertovat tunteista ja toiveista.

Hae apua!

  • Hätäkeskuslaitos 112. Jos koet tai todistat väkivaltaista käytöstä.
  • Nollalinja 080 005 005. Maksuton, ympäri vuorokauden toimiva numero väkivallan uhreille ja läheisille.
  • Kriisikeskus Monika 0800 050 58 (ma–pe 09–16). Maksuton auttava puhelin maahanmuuttajataustaisille naisille.
  • Turvakoti Mona 045 639 6274 (24 h). Päivystävä puhelin maahanmuuttajataustaisille naisille.

Jokainen voi kysyä ”Mikä hätänä?”

Uhrit tulevat turvakotiin erilaisia reittejä. Monassa on 14 työntekijää ja yötä päivää palveleva päivystyspuhelin, johon uhrit ja heidän omaisensa voivat soittaa. Asiakkaita tulee myös sosiaalihuollon ja poliisin avulla.

Näin kävi 18-vuotiaalle naiselle. Joku naapureista oli hälyttänyt kotiin poliisit, jotka toivat naisen Monaan. Tämä ei osannut suomea, mutta ympäri vuorokauden käytettävissä olevan puhelintulkkauksen välityksellä nainen sai sanat. Hän oli tullut kotimaastaan Suomeen sukujen järjestämään avioliittoon. Neljäntenä yönä mies pahoinpiteli hänet.

Jokainen voi kysyä ”Mikä hätänä?” Sekin voi auttaa: Päivystyspuhelin soi keskellä yötä. Toisesta päästä kuului vain itkua. Soittaja, nainen, ei pystynyt sanomaan edes nimeään. Ohikulkija pysähtyi hänen luokseen ja kysyi nuo kaksi sanaa. Nainen antoi hänelle puhelimensa, ja ohikulkija kertoi päivystäjälle heidän sijaintinsa. Monan osoitetta ei kerrota turvallisuussyistä aluksi uhreillekaan, vaan heidät noudetaan paikan päälle tavalla tai toisella. Naista lähetettiin hakemaan taksi, ja hän pääsi turvaan.

Osalla naisista ei edes ole kenkiä jaloissa tullessaan.

Tulevaisuuden voi muuttaa tieto, ja sitä Monassa on tarjolla. Uhrille annetaan kriisi- ja keskusteluapua sekä palveluohjausta. Hänelle kerrotaan yhteiskunnallisista verkostoista ja tehdään turvasuunnitelma tulevaisuutta varten. Kokonaistilanne käydään läpi yhdessä viranomaisten kanssa. Kaikki turvakodit ovat valtion rahoittamia ja asiakkaille maksuttomia. Turvakodissa voi olla myös anonyymisti, henkilötietojaan kertomatta.

Kriisityöntekijä Satu on ollut Monassa yli 10 vuotta töissä.

Asiakkaita noin 40 eri lähtömaasta

Värikkäiden verhojen takaa siivilöityy aamuaurinko. Valoisaan aikaan sälekaihtimet saavat olla auki, hämärällä niiden on oltava kiinni, ettei ulkoa näe sisälle.

Asunto on kuin mikä tahansa valmiiksi kalustettu vuokrayksiö. Siellä on maalarinvalkoiset seinät, runkopatja, lasten matkasänky, levitettävä sohva ja kahden hengen ruokapöytä. Avokeittiö ja oma kylpyhuone. Monassa on asiakkaille 14 tällaista yksiötä eli perhepaikkaa. Niistä isoin on 32 neliömetriä, tällä hetkellä sellaisessa asuu seitsemänhenkinen perhe.

Asiakkaiden käytössä on yhteisen oleskelutilan lisäksi muun muassa leikkihuone ja kerhohuone, jossa voi käydä suomen kielen tunneilla ja vaikka kauneushoidoissa, joita vapaaehtoiset järjestävät. Yhteisiä tiloja valvotaan kameroilla, turvakodin ulko-ovi on aina lukossa. Aluksi naisille oli yhteinen ”lenkkisauna”, mutta alasti rupattelu löylyissä ei ottanut tulta alleen monikulttuurisessa turvakodissa. Nykyisin jokainen voi varata oman vuoronsa.

Noin 30 prosenttia kaikkien turvakotien asiakkaista puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Asiakas voi hakeutua mihin tahansa turvakotiin, jossa on vapaata. Monassakin on ollut kantasuomalaisia asiakkaita.

Viime vuonna Monassa autettiin yhteensä 235 aikuista ja lasta. Asiakkaita oli noin 40 eri lähtömaasta.

”Itsenäistyminen ja elämän ottaminen omiin käsiin vie aikaa”

Kauheaa elämää monet maahanmuuttajanaiset sietävät siksi, että he uskovat, että heidän oleskelulupansa perutaan, jos he lähtevät avioliitostaan. Ajatus kotimaahan karkotuksesta tuntuu häpeälliseltä, rangaistukset pelottavat.

Viime vuonna Monassa autettiin 235 asiakasta, aikuista ja lasta.

Perhesiteen perusteella myönnetty määräaikainen oleskelulupa voidaan perua tai sitä ei välttämättä jatketa, jos perhesidettä ei enää ole. Luvan jatkaminen on mahdollista, jos väkivallasta on näyttöä, esimerkiksi rikosilmoitus, lääkärintodistus tai selvitys turvakotijaksosta.

Kolmasosa Monan asiakkaista palaa väkivaltaiseen suhteeseen, loput pääsevät kiinni itsenäiseen elämään.

– Itsenäistyminen ja elämän ottaminen omiin käsiin vie aikaa. Sitä ei opi muutamassa päivässä eikä kuukaudessakaan. Joskus tuttu tuntuu turvallisemmalta, vaikka se tarkoittaisi väkivaltaa, Ljudmila sanoo.

– Tuemme asiakasta siinä, minkä hän itse kokee parhaimmaksi ratkaisuksi. Emme tuputa tai pakota, mutta sen kerromme, että turvakotiin voi aina palata.

Poliisin avulla Monaan tullut 18-vuotias vastavihitty nainen palasi miehensä luokse lyhyen turvakotijakson jälkeen. Molempien suvut painostivat, ja mies lupasi naiselle kirjallisesti, ettei vahingoittaisi tätä enää koskaan. Kotiinpaluun jälkeen mies hakkasi naisen entistä raaemmin.

Nainen palasi Monaan ja makasi sängyssä lamaantuneena monta päivää. Sanoja ei enää tullut. Viikon jälkeen hän jaksoi kävellä työntekijöiden toimistoon. Neljän kuukauden päästä hän muutti turvakodista tukiasuntoon ja aloitti kielen opiskelun – sekä itsellisen elämän Suomessa.

– Parasta työssä on se, kun näkee, miten väkivallan uhrit saavat pikkuhiljaa voimansa takaisin. Heidän oma persoonansa alkaa näkyä. He alkavat hymyillä, nauraakin, Satu kertoo.

Naiset lähtevät Monasta yleensä monikulttuurisen Kriisikeskus Monikan ylläpitämiin väliaikaisiin tukiasuntoihin. Jos niissä ei ole tilaa, heille pyritään järjestämään jokin muu asumismuoto, kuten vuokra-asunto. Väkivaltaiseen kotiin ei tarvitse palata.

Talossa on 14 perhepaikkaa eli yksiötä. Suurin niistä on 32 neliötä.

Lapsi voi tehdä kodin tapahtumia näkyväksi nukkekodin avulla.

Ketään ei jätetä yksin

Kun äiti on lähtenyt vaippapöksyisen lapsensa kanssa turvakodista, emäntä siivoaa yksiön ja tilalle tulee vielä saman päivän aikana uusi asiakas.

Jos turvakodissa ei ole tilaa, työntekijöillä on velvoite etsiä asiakkaalle turvakotipaikka muualta. Tälläkin viikolla Monan työntekijät ovat tehneet sitä joka päivä. Yleensä tilaa löytyy jostakin, mutta se voi tarkoittaa menemistä toisen paikkakunnan turvakotiin. Jos missään ei ole tilaa – niinkin on käynyt – asiakas ohjataan sosiaalipäivystykseen. Ketään ei jätetä yksin.

Kylmä ilma hohkaa vielä yksiön valkoisista seinistä. Siellä on juuri siivottu ja tuuletettu. Puhtaat lakanat löytyvät kaapista. Iltapäivällä täällä on taas jonkun turvallisin paikka.

298 paikan vaje

Suomessa naiset kohtaavat lähisuhdeväkivaltaa kolmanneksi eniten jaetulla ykköstilalla olevien Latvian ja Tanskan jälkeen EU-selvityksen (FRA) mukaan. Naisista vammaiset ja maahanmuuttajat kokevat väkivaltaa 2–3 kertaa muita naisia enemmän.

Nykyisten tai entisten avio- ja avopuolisoiden välisessä väkivallassa uhri on nainen noin 80 prosentissa viranomaisten tietoon tulleista tapauksista. Tieto on Tilastokeskuksen raportista.

Ensi- ja turvakotien liitto aloitti turvakotitoiminnan ensimmäisenä Suomessa 40 vuotta sitten. Pääsihteeri Riitta Särkelä, miksi meillä on vain yksi salaisessa osoitteessa toimiva ja maahanmuuttajiin erikoistunut turvakoti?

– Suomessa on lähdetty siitä, autetaan kaikkia väkivallan osapuolia, myös tekijää, jotta väkivaltainen käytös loppuisi. Siksi osoitteita ei ole salattu. Toki esimerkiksi vainotilanteissa on tarve uhrin erityiselle suojaamiselle. Mielestäni nykyisten turvakotien erityisosaamista pitää vahvistaa vammaisten ja maahanmuuttajien tarpeisiin liittyen.

Vuoden loppuun mennessä Suomessa on 28 turvakotia ja 202 perhepaikkaa. Istanbulin sopimuksen arvion mukaan perhepaikkoja pitäisi olla 500. Valtio vastaa turvakotien rahoituksesta.

– Valtion on satsattava talousarviossaan systemaattisesti rahaa turvakotien perustamiseen ja verkoston laajentamiseen. Meillä on edelleen liian pitkät välimatkat turvakoteihin.