Ihmiset

Eva-Riitta Siitonen puolisonsa kuolemasta: ”Mietin järkyttyneenä, mitä kaikkea olisin halunnut hänelle hyvästiksi sanoa”

Koronarajoitusten vuoksi Eva-Riitta Siitonen ei päässyt tapaamaan puolisoaan ennen tämän menehtymistä. Puhelimessa he puhuivat vielä viimeisenäkin iltana.

Teksti:
Annan Toimitus
Kuvat:
Sampo Korhonen

Eva-Riitta Siitonen kohtasi kuoleman ensi kerran 8-vuotiaana.

Koronarajoitusten vuoksi Eva-Riitta Siitonen ei päässyt tapaamaan puolisoaan ennen tämän menehtymistä. Puhelimessa he puhuivat vielä viimeisenäkin iltana.

Eva-Riitta Siitonen menetti tyttärensä Hanna-Riikan vuonna 2018 ja aviomiehensä Matti ”Fredi” Siitosen vuonna 2021. Nyt hän totuttelee elämään yksin. Tyttärentyttären Vienon lisäksi toivoa ja jatkuvuutta elämään tuo poika Petri sekä hänen aikuiset lapsensa Wilma ja Wiljami.

– Elämä on elettävä. Surusta ei ehkä selviä, mutta sen kanssa oppii elämään.

Oman lähdön valmistelua

”Olen suorittanut elämässäni jo monia vuosia, ja tiedän olevani kaaren loppupuolella. On luonnollista, että näen ystäviäni ja ikätovereitani kuolinilmoituksissa, ja jos tapaan uuden ihmisen, joudun toteamaan, että tunsin isäsi tai isoäitisi.

Myöskään sanonta nälkä kasvaa syödessä ei enää pidä paikkaansa. Eino Leinoa mukaillen: pienenee mun ympärillä elon piiri.

Olen järjestellyt kuolleitten läheisteni asioita, joten yritän valmistella oman lähtöni läheisille hiukan helpommaksi, tehdä pikkuhiljaa kuolinsiivousta. Huomaan, että tarvitsen yhä vähemmän asioita. Materias­ta luopuminen on tuntunut yllättävänkin helpolta, ja olen jakanut tärkeinä säilömiäni esineitä pois.

Sen sijaan rakkaista ihmisistä luopuminen on ollut vaikeaa.”

Kuolema tuntui koruttomalta

”Matti kaatui pihalla ja joutui sairaalaan koronan keskellä. Hän oli siellä kolme viikkoa, enkä päässyt tapaamaan häntä. Puhuimme paljon puhelimessa ja viimeisenäkin iltana juttelimme vain arkisia kuulumisia, tv-uutisista ja kotiasioista.

Heräsin aamulla siihen, että sairaalasta soitettiin ja kerrottiin, että hän oli kuollut. Mietin järkyttyneenä, mitä kaikkea olisin halunnut hänelle hyvästiksi sanoa.

Kuolema tuntui tosi koruttomalta, ja koronan takia myös hautajaiset olivat vaatimattomat. Uskon, että monet Matin ystävät olisivat halunneet olla mukana muistamassa häntä.”

Ensimmäinen menetys

”Ensimmäisen kerran olin kohdannut kuoleman kahdeksanvuotiaana. Olimme muuttaneet äidin ja uuden isäpuolen kanssa Ilmajoelle.

Olin saanut pikkusiskon, ja hetken tuntui, että minulla on oikea perhe. Idylli särkyi, kun heräsin itsenäisyyspäivän aamuna äidin tuskanhuutoon. Vauva oli menehtynyt yöllä nukkuessaan, hän sai elää vain pari kuukautta. Kävi ilmi, että hänellä oli synnynnäinen sydänvika.

Vanhemmat surivat, mutta minä jäin jotenkin ulkopuolelle, ja ajattelin, että he olisivat toivoneet minun kuolevan mieluummin kuin yhteisen lapsensa. Seurasi koko talven unettomuus, enkä osannut kertoa vanhemmille, mikä mieltäni painoi.

Myöhemmin sain kaksi sisarta ja vasta aikuisena ymmärsin, ettei kukaan syyttänyt minua.”

Kaikki pelkäävät kipua

”Hanna-Riikan kuolema oli raskain. Hän sairasti kauan, ja viimeisenä vuonna olin hänelle epävirallinen omaishoitaja. Ehdimme puhua kaikki asiat selviksi. Hän sai myös hyvän saattohoidon Terhokodissa, ja siitä olen kiitollinen.

Suhtaudun kuolemaan realistisesti, ja saattohoidosta on tullut minulle jonkinlainen viimeinen missio. Sairaalassa pyritään parantamaan, mutta saattohoidossa yritetään poistaa kipua ja antaa potilaalle toiveen mukaiset sekä mahdollisimman arvokkaat viimeiset hetket.

Tässä iässä kuolema ei pelota, mutta kaikki pelkäävät kipua. Uskon, että uskaltaisimme elää paljon täydemmin tätä päivää, jos voisimme luottaa siihen, että hyvä saattohoito ja arvokas kuolema olisi samanlainen itsestään selvä oikeus kuin vaikka lasten päivähoito.”

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Sanna Wirtavuori. Ylipormestari Eva-Riitta Siitonen kertoo kasvamisestaan yksinhuoltajaäidin tyttärenä sekä siitä, miten hänestä tuli poliitikko. Millainen oli ensikohtaaminen Matti ”Fredi” Siitosen kanssa? Mikä oli heidän pitkän suhteensa liima? Lue juttu Annasta 1/2023 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

X