Ihmiset

Suljetun osaston sairaanhoitaja Jan Holmberg näkee elämän karun puolen: ”Ihminen ei ole vastuussa siitä, että hänelle on tehty pahoja asioita”

Sairaanhoitaja Jan Holmberg näkee työssään särkyneitä, uupuneita ja elämään pettyneitä. Hän seisoo potilaan rinnalla silloin, kun on kaikkein vaikeinta.

Teksti:
Miia Siistonen
Kuvat:
Suvi Elo, Jan Holmbergin Kotialbumi

Jan Holmberg halusi sairaanhoitajaksi, mutta ympäristössä ammatinvalintaan suhtauduttiin kummastellen.

Sairaanhoitaja Jan Holmberg näkee työssään särkyneitä, uupuneita ja elämään pettyneitä. Hän seisoo potilaan rinnalla silloin, kun on kaikkein vaikeinta.


Ajattelepa, jos sinulta yhtäkkiä vietäisiin kaikki unelmat, Jan Holmberg kehottaa.

Mitä tosiaan jäisi jäljelle, jos meiltä riistettäisiin motivaatio ja sen mukana toivo? Eipä juuri muuta kuin kuoret.

Psykiatrisena sairaanhoitajana Jan kohtaa jatkuvasti ihmisiä, jotka eivät raskaiden kokemusten jälkeen jaksa unelmoida enää mistään. Näköala tulevaan on kadonnut.

Sellaisissa tilanteissa hoitajan tehtävä on olla toivon kannattelija.

Voi olla pienestä kiinni, että elämä suistuu raiteiltaan

Tilaa Anna ja jatka lukemista

Tämä artikkeli on tilaajille varattua maksullista sisältöä.

Tilaa Anna Kirjaudu

X