Ihmiset

Jennan jälkeen lastenkotiin jäi vielä pikkusisko: ”Yhdessä yössä pitäisi olla aikuinen”

Sijaishuollosta omilleen muuttaminen voi olla repivä kokemus. Lastenkodissa varttunut Jenna kertoo, millaista tukea hän on itsenäistymiseensä halunnut ja saanut.

Teksti:
Tiina Suomalainen
Kuvat:
Suvi Elo

Jenna Koikkalaiselle lastenkoti antoi vakaan kasvuympäristön.

Sijaishuollosta omilleen muuttaminen voi olla repivä kokemus. Lastenkodissa varttunut Jenna kertoo, millaista tukea hän on itsenäistymiseensä halunnut ja saanut.

Kun Jenna Koikkalainen täytti 18 vuotta, hän muutti pois lastenkodista, jossa hän oli asunut puolet elämästään. 14-paikkainen laitos vaihtui 30 neliön yksiöön.

Hiljaisuus ja yksinolo tuntuivat oudoilta.

– Olin tottunut siihen, että ympärillä on älämölöä ja aina joku aikuinen paikalla. Kyllä siinä pieni identiteettikriisi väkisinkin iski.

Kaikkinensa Jennan itsenäistyminen sujui kuitenkin hyvin; hän on aina ollut pärjäävä nuori, ja hänen itsenäistymistään myös pohjustettiin lastenkodissa. Omaa asuntoa hän sai alkaa vuokrata puoli vuotta ennen täysi-ikäistymistä, ja hän vietti siellä lyhyitä aikoja yksin jo ennen varsinaista muuttoa.

Henkisesti häntä oli valmistanut itsenäistymiseen se, että hänen isosiskonsa olivat muuttaneet lastenkodista omilleen jo aiemmin. Jenna tiesi, että seuraavaksi tulisi hänen vuoronsa. Jennan jälkeen lastenkotiin jäi vielä pikkusisko.

Jenna sanoo olleensa monella tavalla onnekas. Hän sai olla yhdessä siskojensa kanssa samassa laitoksessa koko huostaanoton ajan, mikä ei ole kovin tavallista. Usein sisarukset joudutaan erottamaan ja paikat vaihtuvat.

Lastenkoti oli myös hyvin kodinomainen, ja suhteet työntekijöihin muodostuivat läheisiksi.

– Kyllä siitä tuli minun kotini ja se on sitä edelleen, vaikka olenkin täysi-ikäinen ja asun muualla.

Jenna korostaa, että jälkihuolto pitäisi miettiä yksilöllisesti sen mukaan, mikä on kunkin nuoren tarve.
Jenna korostaa, että jälkihuolto pitäisi miettiä yksilöllisesti sen mukaan, mikä on kunkin nuoren tarve.

Samalla kun Jennan sijoitus päättyi, tilalle astui lastensuojelun jälkihuolto. Jälkihuollolla tarkoitetaan tukimuotojen kokonaisuutta, johon nuori on sijaisperheestä, perhekodista tai lastenkodista poismuuton jälkeen oikeutettu.

Vain harva lapsuudenkodistakaan täysi-ikäistyvä nuori on valmis kokonaan itsenäiseen elämään ilman vanhempien tukea. Kun nuori itsenäistyy sijaishuollosta, tuen tarve on yleensä vielä suurempi.

Jälkihuolto voi sisältää asumiseen, työhön, toimeentuloon, sosiaaliseen ja psyykkiseen toimintakykyyn, terveyteen ja koulutukseen liittyvää tukea. Se voi olla joitakin näistä tai kaikkea tätä riippuen siitä, mitä nuori tarvitsee, mitä hän on valmis ottamaan vastaan ja millaisia tukimuotoja kunnalla on tarjota.

Nuorella on oikeus jälkihuoltoon, mutta ei velvollisuutta sen vastaanottamiseen. Vaikka nuori alussa kieltäytyisi jälkihuollosta, hän voi palata sen piiriin myöhemmin.

Jenna sai tahtonsa läpi

Itsenäistymispalaverissa Jenna ilmoitti, että ei aio ottaa jälkihuoltoa, ellei saa jälkihuollon työntekijäksi lastenkodin omaohjaajaa. Yleensä jälkihuollon työntekijäksi ni­metään kunnan sosiaalityöntekijä. Jennaa kuunneltiin, ja hän sai tahtonsa läpi.

– Kaipasin nimenomaan psykososiaalista tukea, keskustelua ja yhdessäoloa. Minua olisi kuormittanut valtavasti se, jos olisin joutunut rakentamaan uuden ihmissuhteen vieraaseen aikuiseen. Ihmissuh­teiden pysyvyys on lastenkotinuorelle äärimmäisen tärkeää. Monella on se kokemus, että kaikki aikuiset vain katoavat heidän elämästään.

Jenna lisää, että hänelle ei olisi ollut mitään hyötyä siitä, että jälkihuoltoon olisi kuulunut vaikkapa laskujen maksamisen tai kaupassa käymisen harjoittelua.

– Osasin kyllä hoitaa raha-asiani.

Jenna tapaa jälkihuollon työntekijäänsä Reetta Ekoa viikoittain. Reetta oli myös yksi Jennan omaohjaajista lastenkodissa.
Jenna tapaa jälkihuollon työntekijäänsä Reetta Ekoa viikoittain. Reetta oli myös yksi Jennan omaohjaajista lastenkodissa.

Jälkihuoltoa on viime vuosina kehitetty paljon. Yksi merkittävä muutos oli se, että vuonna 2020 jälkihuollon ikärajaa nostettiin 21 vuodesta 25 vuoteen. Näin huostaanotettujen nuorten itsenäistymistä ja aikuistumista kyetään tukemaan pidempään.

Sijaishuollosta itsenäistyvillä nuorilla on moninkertainen riski kärsiä erilaisista psykososiaalisista ongelmista, kuten työttömyydestä, syrjäytymisestä ja mielenterveyden haasteista.

– Voi olla, että nuori on joutunut vaihtamaan sijaishuoltopaikkaa 5–10 kertaa. Se merkitsee joka kerran katkenneita ihmissuhteita eli traumaa. Siinä on aikamoinen reppu kannettavaksi, tiivistää lastensuojelun kehittämisyhteisö Pesäpuu ry:n kehittämispäällikkö Helena Inkinen.

Pesäpuu ry:n Nuorten foorumissa nuoret ovat itse kuvailleet, että muutto laitoksesta omilleen voi olla iso sokki ja repivä kokemus. Kaveripiiri vaihtuu, tutut ihmissuhteet jäävät taakse ja edessä ovat paineet tulevaisuudesta.

Nuori saattaa myös kantaa laitosnuoren leimaa, joka heikentää hänen omanarvontuntoaan ja hyvinvointiaan.

Vaikka parempaan on menty, kehitettävää on edelleen. Jälkihuollon palvelut ovat pirstaleisia, mielenterveys- ja päihdepalveluja on vaikea saada, traumaosaamisesta on puutetta ja alueelliset erot ovat isoja.

– Paikoitellen on todella hyvää tukea tarjolla ja sitten taas joissain kunnissa ei ole juuri mitään. Ja jos nuori yhtään ilmaisee, että jälkihuolto ei kiinnosta, tukea ei ainakaan tarjota, Helena Inkinen huomauttaa.

Nuori voi kieltäytyä jälkihuollosta, koska ei tiedä, mitä se on

Yksi tärkeimmistä kehittämiskohteista on nuorten osallisuuden lisääminen. Näin sanoo Niina Weckroth, joka työskentelee projektikoordinaattorina THL:n lastensuojelun jälkihuoltoa kehittävässä YEE-hankkeessa.

– Nuorten ääni on saatava paremmin kuuluviin. Nuorten pitäisi tietää paremmin oikeuksistaan, saada yhdenvertaisempaa kohtelua ja päästä vaikuttamaan palvelujen kehittämiseen.

Kyse voi olla ihan perusasioista, kuten siitä, että nuorelle pitää kertoa, mitä jälkihuolto tarkoittaa. Moni nuori saattaa kieltäytyä jälkihuollosta yksinkertaisesti siksi, että hän ei tiedä, mitä se pitää sisällään.

Tarkkaa tietoa jälkihuollosta kieltäytyneiden nuorten määrästä ei ole. Kuntien arviot vaihtelevat 0–30 prosentin välillä. Pieni osa nuorista ”katoaa” eli ei halua ottaa vastaan jälkihuoltoa mutta ei päädy myöskään minkään muun palvelun piiriin.

– Kuva lastensuojelusta on negatiivinen, mutta minun kokemukseni ovat pääosin positiivisia.
– Kuva lastensuojelusta on negatiivinen, mutta minun kokemukseni ovat pääosin positiivisia.

Helena Inkinen peräänkuuluttaa myös yksilöllisyyttä.

– Jälkihuolto ei voi toimia periaatteella, että yksi peitto sopii kaikille. Laadukas jälkihuolto on nuoren näköistä, voimavaroja lisäävää ja tulevaisuuteen katsovaa.

Usein kyse on siitä, miten nuori kohdataan. Helena Inkinen toivoo, että jälkihuollon työntekijät eivät näkisi nuorta passiivisena kohteena vaan aktiivisena toimijana, joka tarvitsee kannustusta ja rohkaisua.

”Siskojen kanssa muodostamme oman pikku perheen”

Jennalle jälkihuolto merkitsee sitä, että hänellä on luotettava aikuinen taustalla. Hän tapaa omaa jälkihuollon työntekijäänsä kerran viikossa noin kolmen tunnin ajan. He saattavat käydä lounaalla tai vaikkapa ostoksilla yhdessä.

Hänen tukiverkostoonsa kuuluvat myös lastenkodin työntekijät, joihin hän on edelleen yhteydessä, sekä siskot.

– Siskojen kanssa muodostamme oman pikku perheen. Olemme aina pitäneet tiiviisti yhtä ja olleet toistemme tukipilarit, sillä vanhempien tuki on ollut huonoa.

Kun Jenna muutti omilleen viime syksynä, hänellä alkoivat samaan aikaan ylioppilaskirjoitukset.

”Yhdessä yössä pitäisi olla aikuinen ja osata hoitaa asiat.”

Aiemmin hän oli suunnitellut, että hakisi heti kirjoitusten jälkeen oikeustieteelliseen opiskelemaan, mutta hän päättikin pitää välivuoden.

– Tarvitsin hengähdystauon. Itsenäistyminen ja lukio on sellainen yhdistelmä, että siinä on kaikki romahduksen ainekset. Yhdessä yössä pitäisi olla aikuinen ja osata hoitaa omat asiat ja samalla valmistautua ylioppilaskirjoituksiin. Minä selvisin, mutta lukeminen jäi kyllä vähemmälle.

Jenna innostui lähtemään mukaan SOS-Kehittäjänuoriin, vaikka hän ei olekaan asunut SOS-lapsikylässä. Kehittäjänuoret on kokemusasiantuntijaryhmä, joka pyrkii vähentämään lastensuojelun leimaa, lisäämään tietoisuutta lastensuojelusta ja kehittämään palveluja. Elokuussa Jenna aloitti myös osa-aikatyön kehittäjänuorten vertaisohjaajana.

– Koen, että minulla on paljon annettavaa.

Jenna on oikeutettu jälkihuoltoon vielä usean vuoden ajan. Hän ei osaa sanoa, kuinka kauan hän haluaisi olla jälkihuollon piirissä, vaan yrittää opetella elämään päivän kerrallaan tulevaisuudesta stressaamatta.

– On hyvä, että jälkihuollon ikärajaa nostettiin 25 vuoteen. Uskon, että nuoren on helpompi itsenäistyä ja se tapahtuu jopa nopeammin, kun hänellä on mahdollisuus saada tukea tarvittaessa. Tällöin nuorelle ei tule tunnetta, että hänet jätetään yksin.

X