Julkkikset

25 vuoden ikäero ei haittaa Eeva Litmasta ja Kirsi Ylijokea: ”Baarissa puhumme paljon miehistä”

Näyttelijät Kirsi Ylijoki, 46, ja Eeva Litmanen, 71, tunnistavat toisissaan karjalaiset sukujuurensa. Ikäero ei ole koskaan hidastanut ystävysten menoa.

Teksti:
Eveliina Lauhio
Kuvat:
Pekka Holmström/Otavamedia

Näyttelijät Kirsi Ylijoki, 46, ja Eeva Litmanen, 71, tunnistavat toisissaan karjalaiset sukujuurensa. Ikäero ei ole koskaan hidastanut ystävysten menoa.

Naurunremakka raikuu Aleksanterin teatterin näyttämöllä. Ystävykset ja kollegat Kirsi Ylijoki ja Eeva Litmanen puhuvat tuon tuosta toistensa päälle. Eeva lisää peilin edessä punaa huuliinsa, ja Kirsi avaa lätkäkassin kokoista laukkuaan. Se on täynnä korkokenkiä.

Sekä korkokengillä että nauravaisilla naisilla on roolinsa pian ensi-iltansa saavassa komediassa Beige tappaa. Näytelmässä käsitellään ikärajoja ylittävää ystävyyttä. Sitä nahkatakkeihin sonnustautuneet näyttelijättäret ovat eläneet todeksi jo 20 vuotta.

Elätte erilaisia elämänvaiheita. Kirsillä on teini-ikäiset lapset, ja Eeva asuu kahdestaan aviomiehensä kanssa. Jaatteko neuvoja toisillenne?

Kirsi: Olen saanut Eevalta äidillisen huolehtivia neuvoja niin työelämään kuin lapsentekoonkin. Urani alussa Eeva puhui minulle toisinaan vakavaan sävyyn alkoholinkäytön riskeistä.

Eeva: Suhtautuminen alkoholinkäyttöön oli ainakin minun urani alussa valitettavan leväperäistä. Olen nähnyt liian monta surullista lahjakkaan näyttelijän syöksykierrettä. Pidän juhlimisesta, enkä itsekään missään nimessä sylje lasiin. Halusin vain varoittaa Kirsiä näyttelijöille tyypillisestä vitsauksesta.

Kirsi on aina ottanut hyvin vastaan neuvojani, vaikka välillä saatan jankuttaa kyllästymiseen asti vaikkapa D-vitamiinin syönnistä. Kirsin tapa suhtautua asioihin kertoo hänestä paljon. Hän on avoin tilanteille ja uskoo aina, että voi oppia niistä jotain. Minä en osaa olla yhtä avoin maailmalle.

Miten ystävyytenne alkoi?

E: Tapasimme vuonna 1996 työn merkeissä. Halusin tehdä näytelmän Kuka pelkää Virginia Woolfia ravintola Kolmeen Kruunuun. Sanoin nuorta Nickiä näytelleelle Peter Franzénille, että valitse joku hyvä tyyppi vaimoksesi Honeyn rooliin. Minulle silloin vielä tuntemattomasta Kirsistä tuli paras Honey ikinä.

K: Olin tuolloin 26-vuotias hiljattain Teatterikorkeakoulusta valmistunut näyttelijänraakile. Muistan edelleen ensimmäisen tapaamisemme Kulttuuritalolla. Eeva oli pukeutunut piukkaan minimekkoon ja kiiltäviin säihkyviin sukkahousuihin. Kun näin hänen säärensä, ajattelin, että vau. Tuo ihminen todellakin tietää, kuka hän on.

E: Minä tunnistin Kirsissä heti samanlaisen tahdonvoiman, joka itsessänikin jyllää. Ajattelin, että tuo tyttö tulee pärjäämään elämässään.

Miten tutustuminen eteni?

E: Teatterityössä ihmisistä tulee nopeasti läheisiä. Neljän näyttelijän työryhmässämme teimme kaiken kimpassa. Vietimme aikaa yhdessä harjoitusten lisäksi myös kaljalla työpäivän päätteeksi.

K: Muistan, kun etsimme harjoituspaikkaa ja lopulta Näyttelijäliitto löysi meille hieman ränsistyneen tilan Vallilasta.

Pestessämme vanhan teollisuustilan ikkunoita kävi ilmi, että Eeva oli tottunut kuivaamaan pestyt ikkunat sanomalehdillä, kun minä taas käytin lastaa. Alusta alkaen yhdessä toimiminen oli mutkatonta, niin lavalla kuin siivoustalkoissakin.

Mikä teitä yhdistää?

E: Meillä on molemmilla karjalaisia sukujuuria. Olemme luonteeltamme karjalaisille tyypillisesti iloisia ja impulsiivisia. Meillä on samanlainen rytmi. Saatamme välillä puhua pälpättää kolmea asiaa päällekkäin, mutta ymmärrämme silti toisiamme. Hitaampi hämäläinen putoaisi kärryiltä.

K: Eevan karjalaiset juuret näkyvät erityisesti hänen vieraanvaraisuudessaan. Kodin ovet ovat avoimet, ja tarjottavaa laitetaan pöytään. Olen ollut Eevan luona lukuisissa hyvissä bileissä.

E: Myös Kirsillä on juhliminen verissä. En ole koskaan ollut liikuttavammissa hääjuhlissa kuin Kirsin ja hänen aviomiehensä Eicca Toppisen. Kirsin silmissä loistivat kymmenet sädetikut, kun hän katsoi puolisoaan.

Teillä on 25 vuotta ikäeroa. Miten se vaikutti ystävystymiseenne?

K: Ikäero ei koskaan ole ollut välillämme kovin merkittävä asia. Vaikka Eeva on suurin piirtein äitini ikäinen, se ei ole koskaan tuntunut oudolta. Minusta oli ihanaa, että sain ymmärrystä ja arvostusta minua vanhemmalta naiselta. Koin, että Eeva otti minut tavallaan siipiensä suojaan. Hän kävi katsomassa esityksiäni ja oli kiinnostunut asioistani.

E: En kokenut olevani mikään oppiäiti, vaan halusin jakaa alalta keräämiäni kokemuksia Kirsin kanssa. Koin, että olimme heti samalla aaltopituudella ja tasa-arvoisia sekä ystävinä että kollegoina.

K: Tuntui hyvältä, että Eeva piti minua alusta alkaen pätevänä ammattilaisena, vaikka varsinkin urani alussa minulla oli tietenkin työkokemusta huomattavasti vähemmän kuin hänellä.

Uudessa näytelmässänne ikä on tärkeä teema. Onko ikä pelkkiä numeroita?

E: Ikä ei ole numeroita, vaan helvetinmoisia ongelmia. Se on jäykkiä jäseniä, särkevää selkää, kuluneita niveliä, muistiongelmia ja korvien suhinaa.

K: Elän parhaassa mahdollisessa ikävaiheessa tehdäkseni tätä työtä. Minulla on paljon kokemusta ja ruuhkavuodet takanani, ja luonteeltani tunnen olevani ihan samanlainen kuin vastavalmistuneena.

On surullista, että vaikka tunnen itse olevani nyt parhaassa iskussa, teatteri- ja varsinkin tv-maailmassa 46-vuotiasta naista pidetään monesti jo melko vanhana.

E: Iän näkyminen kropassa on surullista. Naama roikkuu, ja tissit roikkuvat. Eihän se kivaa ole. Siinä vaiheessa, kun ulkoinen kauneus katoaa, asenne astuu peliin. Itsensä on kannettava pystypäin.

Riitelettekö?

K: Emme juurikaan. Minun olisi vaikea kuvitella, että meillä menisi Eevan kanssa napit vastakkain jossain siviilielämän asiassa. Työjutuista voimme tietenkin väitellä tulisestikin, sillä olemme molemmat räiskyviä persoonia. Saatamme huutaa ja olla eri mieltä esimerkiksi jonkin kohtauksen rakentamisesta. Tässä työssä on onneksi ohjaaja, joka sanoo aina viimeisen sanan.

E: Osaan olla välillä aika hankalakin, mutta Kirsi suhtautuu minuun rakkaudella. Meillä on suorapuheiset välit. Jos harjoituksissa haluan korjata Kirsin käden asentoa, en sano, että ”anteeksi, että puutun tähän, mutta minun kannaltani olisi tavattoman hienoa, jos voisit siirtää hieman kättäsi”. Saatan vain huudahtaa: ”Käsi pois!” Kirsi on niin suuri ihminen, ettei hän ota henkilökohtaisesti sitä, jos käyttäydyn välillä huonosti.

Mikä toisessa on parasta?

E: Meissä molemmissa ja ystävyydessämme on parasta se, että nauramme niin paljon yhdessä. Pystymme käkättämään ihan hillittömästi monille asioille. Kirsillä on myös samanlainen tahtotila ja temperamentti tehdä tätä työtä kuin minulla: teemme molemmat kaiken aina täysillä.

K: Hauskuus on Eevan parhaita puolia. Odotan sitä, kun kiertueellamme Oulussa pääsen Eevan kanssa baariin. Tiedän jo etukäteen, että meillä tulee olemaan ratkiriemukasta niin lavalla kuin iltaisinkin.

Mistä juttelette baaripöydän ääressä?

E: Puhumme paljon miehistä. Meillä on niin eri-ikäiset lapset, että heistä puhumme vähemmän.

Kuinka usein pidätte yhteyttä?

E: Yhteisten työprojektien aikana saatamme olla päivittäin tekemisissä. Toisaalta joskus voi mennä kuukausia tai vuosiakin, että olemme vain harvakseltaan yhteyksissä.

Kun Kirsi eli tiivistä pikkulapsivaihetta, pysyin hänen kuulumisistaan parhaiten kärryillä lukemalla lehtiä. Minä olen sillä tavalla vanhanaikainen, että en kuulu Facebookiin. Sen sijaan lähetän Kirsille joulukortin joka vuosi.

Yhteydenpito ei ole koskaan ollut välillämme ongelma. Soitamme silloin, kun on asiaa – ja jatkamme juttua aina siitä kohdasta, mihin se viimeksi jäi.

K: Joskus naiset vatvovat asioita pitkäveteisesti. Arvostan sitä, että Eevan kanssa ei tarvitse lörpötellä tuntikausia puhelimessa.

Miten tuette toisianne vaikeissa tilanteissa?

K: Tuki on välillämme keskustelua sekä sanatonta yhteisymmärrystä. Esimerkiksi poikaystävästäni eroamisen aikaan Eeva suhtautui minuun kannustavasti ja valoi uskoa tulevaisuuteen.

E: Ystävyytemme painottuu hauskuuteen ja elämäniloon. Molemmilla meillä on omat ystävämme, joiden puoleen käännymme hädän hetkellä.

Mitä olette oppineet toisiltanne?

E: Toivon, että olen vuosien varrella oppinut jotain Kirsin ystävällisyydestä ja avoimuudesta. Hänellä on ihana piirre suhtautua hullaantuen elämään. Kirsi ei peittele tai häpeä tunteitaan, vaan hän uskaltaa olla oma itsensä.

K: Vaikka olemmekin tasavertaisesti ystäviä, Eeva on ollut minulle silti aina myös tärkeä esikuva. Olen oppinut Eevalta sen, että kaikki on mahdollista, kun vain rohkenee tarttua tilaisuuteen. Eevalla on yhä sellainen tekemisen into töissään, että heikompia hirvittää.

E: Minulla taitaa olla vanhuusiän ADHD. En oikein tajua ikääni, vaan huhkin edelleen menemään useissa projekteissa.

Miten suhtaudutte vanhenemiseen?

K: Haluaisin osata vanheta samalla lailla kuin Eeva. Hän suhtautuu elämään intohimoisesti eikä anna minkään pysäyttää häntä. Minua naurattaa edelleen, että kymmenen vuotta sitten Eeva piti juhlat eläkkeelle jäämisensä kunniaksi. Bileet olivat loistavat, mutta en ole nähnyt, että tuo nainen olisi ollut vielä päivääkään eläkkeellä.

E: Jotkut vieraat huomasivat, että pidin juhlani aprillipäivänä. En osannut silloin, enkä osaa vieläkään, kuvitella hiljentäväni tahtia. Yritän kyllä!

Miten ikäero näkyy välillänne nykyään?

K: Eeva on niin tehokas ja aikaansaava, etten juuri tule ajatelleeksi hänen olevan seitsemänkymppinen. Hänellä on suurempi vaihde päällä kuin monilla kolmekymppisillä. En osaa varmaankaan suhtautua Eevaan ihan ikäisenään.

E: Koska Kirsi ei asennoidu minuun kuin vanhaan rouvaan, tunnen itseni nuorekkaaksi. Tosin silloin kun puhutaan somesta, tipun täysin kärryiltä. Katson näitä nuorempia kummissani, kun ne naputtavat niin nopeasti puhelimillaan ja muilla laitteillaan.

Kerran ikäni tuli hauskan illan esteeksi. Puolitoista vuotta sitten Kirsi kutsui minut keikalleen kuuntelemaan rokkia. Hän kertoi soiton alkavan puoli yhdentoista aikaan. Sanoin, että älä unta näe, tämä täti on silloin jo nukkumassa. Silloin tajusin olevani vanha.

K: Näen ikäeromme pelkästään rikkautena. Saan tuntumaa moniin sellaisiin asioihin, jotka ovat minulla vasta edessäpäin.

Lue lisää:

Riippuvuuksista kärsinyt Jippu: ”Jään alkoholin lisäksi helposti koukkuun ruokaan, ihmissuhteisiin ja liikuntaan”

Rankoista kokemuksista selvinnyt Teuvo Loman: Kun raiskaus lakaistiin maton alle, tunsin etten ollut mitään

Tiinan lapsen isä asuu kadulla: Poika osaa kertoa, että isiä ei voi tavata, koska isi juo alkoholia

Pätkätyöläisen arki on kuin ainaista yt-neuvottelua: ”En tiedä, voinko ensi kuussa maksaa vuokran ja ostaa ruokaa”

X