Antti Luusuaniemi ja yhdeksän vuotta nuorempi Lili-vaimo: ”Hääpäivänä tuli melkein ero”

Mainoskuvaukset Unkarissa koituivat näyttelijä Antti Luusuaniemen kohtaloksi: hän tapasi siellä valokuvaajavaimonsa Lilin. Anna-lehden haastattelussa vuonna 2014 Lili kertoi, kuinka hän jätti uransa Budapestissä ja muutti Espooseen elämään uusperhe-elämää.

Ensimmäiseksi Lili Zoe Ermezei huomasi laukun. Oli tammikuu 2010. Budapestilaisella studiolla kuvattiin Budapest Bankin tv-mainosta. Lili kehui työkaverilleen tyylikästä meksikolaista laukkua, johon kollega totesi, että se on tuon suomalaisnäyttelijän.

– Ajattelin, että oho, hänellä on hyvä makukin, Lili sanoo.

Art directorina toiminut Lili oli valinnut mainoksen yhdeksi esiintyjäksi Antti Luusuaniemen, koska tämä oli casting-nauhalla niin rento ja luonnollinen.

– Heitin työkavereilleni vitsinä, että tuossa on minun aviomieheni. Työkaverit alkoivat saman tien kutsua häntä unkarin kielellä Lilin aviomieheksi, mitä Antti itse ei onneksi ymmärtänyt, Lili nauraa.

Heitto muuttui pian todeksi. Lili ja Antti rakastuivat, ja jo saman vuoden kesällä Lili muutti Antin luo Suomeen. Täällä 22-vuotiasta naista odotti uusperhe-elämä Antin ja tämän alakouluikäisen tyttären Ellan kanssa, joka tuolloin asui isänsä kanssa joka toisen viikon. Pari meni naimisiin vuonna 2012 ja nykyään heillä on myös yhteinen tytär Luna.

Tänään perheellä on leppoisa päivä. Lili ja Antti ovat nauttineet rauhallisesta aamusta kotona Espoossa, vieneet yhdessä Lunan päiväkotiin ja ajaneet Lilin uudelle valokuvastudiolle Helsingin Vallilaan. Pari osaa arvostaa yhdessä olemista, koska välillä Antti viettää paljon aikaa kuvauksissa ja teatterin iltanäytöksissä ja Lili matkustaa työnsä takia usein ulkomailla.

Valokuvaajana ja valokuvataiteilijana työskentelevä Lili tekee yhteistyötä eurooppalaisten gallerioiden kanssa ja toimii lisäksi muoti- ja mainoskuvaajana.

– On ollut haastavaa luoda uraa vieraassa maassa, varsinkin kun en vielä puhu kieltä. Nyt, kun olen tutustunut inspiroiviin ja lahjakkaisiin ihmisiin, olen kuitenkin tosi iloinen siitä, että asun täällä, Lili sanoo.

Antti, puolisosi muutti sinun takiasi tuntemattomaan maahan. Miltä se tuntui?

Antti: Lilillä oli Unkarissa hieno ura mainostoimiston luovana johtajana ja valokuvaajana. Olen kiitollinen, että hän suostui muuttamaan Suomeen ja aloittamaan kaiken alusta. Ja olen ollut ihmeissäni siitä, miten pian hän on saanut uransa täällä käyntiin.

Ainoa asia, josta olin aluksi huolissani, oli se, saako Lili täällä tarpeeksi sosiaalista elämää. Ja miten hän pärjäisi talven pimeydessä. Kun olemme käymässä Unkarissa, syömme joka ilta ulkona ystävien kanssa, mutta eihän täällä talvella tule iltakuuden jälkeen lähdettyä kotoa mihinkään. Aluksi Lili skypetti unkarilaisten kavereidensa kanssa, ja nyt meillä on paljon yhteisiä ystäviä täällä.

Oletteko törmänneet kulttuurieroihin?

Lili: Unkarissa tunteita ei piiloteta kuten Suomessa. Tosin Antti ei tässä mielessä ole tyypillinen suomalainen. Minusta on ihanaa, kuinka hän näyttää rakkautensa minua ja tyttöjä kohtaan. Mutta siis unkarilaista avoimuutta – ja ruokaa – vähän kaipaan. Onneksi pääsen usein työasioissa käymään Budapestissa.

A: Me molemmat matkustamme paljon ja ajattelemme kansainvälisesti. Ehkä siksi emme ole huomanneet kulttuurieroja suhteessamme.

Miten vietitte häitänne?

L: Meidät vihittiin Helsingin käräjäoikeudessa kesällä 2012, ja lähitulevaisuudessa järjestämme isot hääjuhlat Unkarissa. Minulle vasta ne ovat oikeat, varsinaiset häät.

A: Juhlien järjestäminen ei ole helppoa, kun sukulaiset asuvat eri maissa. Päätimme järjestää juhlat sitten, kun saadaan koko porukka kasaan. Oli aika hauskaa mennä metallinpaljastimien läpi käräjäoikeuteen, jossa vihkiminen kesti kaksi minuuttia ja tuomarilla oli kaavun alla AC/DC-paita. Olimme vielä unohtaneet kotiin paperit, jotka tarvitsimme päästäksemme naimisiin.

L: Melkein tuli ero niiden papereiden takia! Ajoimme takaisin kotiin ja syyttelimme toisiamme. Oli se silti mahtava päivä: minulla oli kaunis valkoinen puku, samoin Ellalla, joka oli morsiusneitona. Todistajina olleet ystävämme heittelivät ulkona riisiä.

Lili, mitä ajattelit, kun kuulit, että Antilla on tytär?

L: Se tuntui kiinnostavalta haasteelta. Seurustelin ensi kertaa elämässäni miehen kanssa, jolla oli lapsi. Sopeutuminen siihen on ollut oppimiskokemus. Minua auttoi se, että olen itse ollut samassa tilanteessa kuusivuotiaana: isäni (taidemaalari Ermezei Zoltan) kuoleman jälkeen minua kasvatti isäpuoleni Miklos, jota rakastan kuin biologista isääni.

Kun näin Antin tyttärensä kanssa, huomasin, että tämä mies osaa rakastaa. Minulle tuli turvallinen olo ajatuksesta, että Antista tulisi perheenjäseneni ja jonain päivänä myös oman lapseni isä. Nyt Ella ja Luna ovat toisilleen kuin paita ja peppu. Ja Ella kertoo minulle kaikki salaisuutensa nyt kun meillä on yhteinen kieli. Ella on oppinut englannin vain kuuntelemalla meidän keskustelujamme. Alussa käytimme elekieltä.

Miten yhteinen lapsi on muuttanut suhdettanne?

A: Arvostamme enemmän kahdenkeskistä aikaamme, niitä illan hetkiä, kun lapset ovat nukkumassa.

L: Meistä on tullut enemmän tiimi. Emme elä vain itseämme, vaan koko perhettä varten.

Millaista uusperheenne arki on?

A: Ella viettää kanssamme joka toisen viikonlopun sekä neljä viikkoa kesällä ja muut lomat. Ella asui kolme vuotta luonani vuoroviikoin, mutta kun hän meni eskariin, se kävi hankalaksi. Oli kova paikka luopua Ellasta arkiviikoiksi, mutta näen, että järjestely sopii hänelle. Säännölliset rutiinit luovat turvallisen pohjan lapsuudelle. Ella on jo niin iso tyttö, että soittelemme aina kun siltä tuntuu, ja pian hän voi kulkea kotien välillä niin kuin itse haluaa.

Minulla on Kansallisteatterissa esitykset tavallisesti perjantai- ja lauantai-iltaisin ja usein myös viikolla. Joskus on ollut seitsemänkin esitystä viikossa ja päälle harjoitukset. Juuri nyt en harjoittele uutta näytelmää, joten minulla on enemmän aikaa olla kotona. Toivoisin jossain vaiheessa teatterista taukoa, jotta saisin olla enemmän perheeni kanssa.

L: Rauhalliset aamut ovat parasta. Luna herää seitsemältä ja aloittaa iloisen höpötyksen. Minä laitan aamiaista Lunalle, ja kun Antti herää, syömme hänen laittamaansa aamiaista yhdessä.

Lili, harmittaako sinua viettää lauantai-illat yksin?

L: No ei! Kun Luna nukahtaa, avaan tietokoneen. Ryhdyn töihin tai skypetän ystävieni kanssa. Minulla ei ole koskaan tylsää.

Mitä yhteistä ja erilaista perhetaustoissanne on?

A: Kummankin perheessä on näytetty ja osoitettu rakkautta.

L: Kunnioitan Antin perheen vahvaa yhteishenkeä. Antista näkee, että hän on kasvanut turvallisessa kodissa. Hän on niin normaali! Vaikka omat lääkärivanhempani ovat olleet kiireisiä, he ovat aina olleet läsnä, kun olen tarvinnut heitä. Siksi minulla on vahva perusturvallisuus.

A: Tämä kuvio vaatii henkistä vahvuutta: uusperhe, pienet lapset, minun kiireinen työni ja Lilin uusi kotimaa. Erilaista perheissämme kai on lähinnä se, että meillä ei ollut tyttöjä. Vanhempani elävät nyt unelmaansa, kun lapsenlapsina on kaksi pientä tyttöä.

Lili, mitä ajattelet, kun näet Antin näyttelevän?

L: Se, että Antti on näyttelijä, pelotti minua aluksi. Pelkäsin hänen muuttuvan näyttämöllä joksikin toiseksi. Mutta kun menin katsomaan hänen näytelmäänsä Valpurin yötä, olin helpottunut. Hän on oma itsensä silloinkin, kun näyttelee. Olin alkuun vähän huolissani siitäkin, että mitä jos Antti onkin huono näyttelijä! Pelko oli onneksi turha.

Miltä tuntuu nähdä Antti suutelemassa muita naisia?

L: Ensi kertaa näin Antin Veijarit-elokuvassa suutelemassa Pihla Viitalaa, joka nykyisin on hyvä yhteinen ystävämme. Se ei tuntunut pahalta, vaan luonnolliselta. Antti sanoo, ettei se ole oikeaa suutelemista, ja minä uskon häntä. Sänkykohtaukset haluaisin kyllä katsoa pikakelauksella.

A: Ne ovat näyttelijällekin vaikeimpia kohtauksia. Raja-sarjassa esitän opettajaa, joka harrastaa seksiä oppilaansa kanssa, ja se tuntui vielä tavallistakin vaikeammalta.

L: Antti ei yleensäkään ole antanut syytä mustasukkaisuuteen, hän on niin suora ja puhumme kaikesta. Joskus kyllä esitän mustasukkaista kiusoitellakseni häntä.

Olette molemmat taiteilijoita. Onko se uhka vai mahdollisuus?

L: Onneksi Antti ei ole valokuvaaja! Mutta siitä on hyötyä, että Antti ymmärtää, mitä on luomisprosessi.

A: Lili osaa auttaa minua paljon urallani, koska hän on älykäs ja itsekin taiteellisella alalla. Kun puhun työstäni Lilin kanssa, asiat kirkastuvat jakamalla ja saan uusia näkökulmia työhöni.

L: Olemme molemmat itsenäisiä ja haluamme päättää työasioistamme itse. Siksi emme anna toisillemme neuvoja, mutta kysymme toistemme mielipiteitä. On mukavaa, kun toinen kaipaa ja tarvitsee niitä.

A: Toisen tuki on tärkeää, koska työmme ei perustu numeroilla mitattaviin faktoihin, vaan intuitioon, jota kohti pitää kulkea.

Riitelettekö te mistään?

L: Viimeksi riitelimme siitä, että minä vietän liikaa aikaa tietokoneella. Ja sitten on ”mennään jo” -riidat, kun olemme lähdössä jonnekin. Minä lähetän vielä sähköposteja, kun pitäisi jo olla menossa, ja Antti tuijottaa minua vihaisena.

A: Tulistumme molemmat nopeasti. Minusta on ihanaa, että emme koskaan pidä monen päivän mykkäkouluja.

L: Emme koskaan ole menneet vihaisina nukkumaan. Joskus päätän olla Antille vihainen monta päivää, mutta en osaa. Meitä auttaa itseironia.

Näkyykö yhdeksän vuoden ikäero missään?

A: Sanottakoon niin, että Lili on kypsin ihmisolento, jonka kanssa olen ollut, joten en ole ajatellut ikäeroamme. Joskus minusta tuntuu, että hän on minua vanhempi.

Kuka teillä tekee kotityöt?

A: Siivoaminen ei ole minulle ongelma, ja olemme molemmat siisteysfriikkejä. Lilistä on kamalaa kutsua ystäviä kylään spontaanisti, jos meillä ei ole täydellisen siistiä – minä ihmettelen, että missä se sotku täällä on. Siisteys merkitsee meille rauhaa. Meillä ei ole paljon tavaraa, joten on helppo imuroida.

Miten rentoudutte?

A: Rakastamme katsoa telkkarisarjoja, kuten House of Cardsia, Homelandia ja Breaking Badia.

L: Olen tietokonenörtti, ja meillä on käytössä myös muiden maiden Netflixit.

A: Tapaamme ystäviä, teemme hyvää ruokaa ja juomme Unkarista tuomiamme viinejä. Sunnuntain haluan olevan aikatauluton päivä.

Juttu on alunperin julkaistu Annan numerossa 10/2014.

Lue myös:

Näyttelijä Antti Luusuaniemi: ”Huippujengissä ikävöin perhettäni ja odotin kotiin pääsyä ihan hulluna”