Julkkikset

Arja Koriseva puhuu väleistään sisaruksiinsa: ”Siskot kannustivat minua uskomaan paranemiseen”

”Sulleko se nyt piti tulla?”, oli Arjan äidin ensireaktio kuultuaan tyttärensä sairastuneen rintasyöpään. Siinä missä toinen siskoista hätääntyi Arjan puolesta, toinen keskittyi rauhoitteluun. – Piia sanoi, että älä luovuta, Arja kertoo.

Teksti:
Sanna Wirtavuori
Kuvat:
Paula Kukkonen/Otavamedia

Arja Koriseva palasi kesällä esiintymislavoille.

"Sulleko se nyt piti tulla?", oli Arjan äidin ensireaktio kuultuaan tyttärensä sairastuneen rintasyöpään. Siinä missä toinen siskoista hätääntyi Arjan puolesta, toinen keskittyi rauhoitteluun. – Piia sanoi, että älä luovuta, Arja kertoo.

Sen jälkeen, kun Arja Korisevalla, 51, vuosi sitten todettiin rintasyöpä, ovat omat vanhemmat olleet Arjalle miehen, Pekka Karmalan, ja lasten, Patrikin, 21, Karlan, 15, ja Vernan, 10, lisäksi tärkeitä tukijoita.

– Äiti ja isä asuvat lähellämme ja heistä on ollut meille todella paljon apua käytännön asioiden hoitamisessa. Parasta kuitenkin on, että he ovat hyvällä tavalla jalat maassa -tyyppejä, Arja sanoo.

”Sulleko se nyt piti tulla?”, oli äidin ensireaktio tyttären sairastumiseen.  Jos niin moni suomalaisnainen sairastuu rintasyöpään, niin jollekin läheisellehän se todennäköiseti osuu. Näin tämä kolmen tytön äiti oli realistisesti pähkäillyt.

Siskot reagoivat tietoon sairaudesta eri tavoin

Siinä missä isosisko Eija hätääntyi Arjan puolesta, pikkusisko Piia rauhoitteli sairastunutta oman kokemuksensa kautta.

Piia sai aivoinfarktin vuonna 2008. Hän halvaantui väliaikaisesti ja menetti liikuntakykynsä mutta on sen jälkeen kuntoutunut maratoonariksi ja personal traineriksi.

– Siskot kannustivat minua ajattelemaan positiivisesti ja uskomaan paranemiseen. Piia sanoi, että älä luovuta, kaikesta voi selvitä, hänkin on selvinnyt.

Läheisistä ystävistä on tullut sairastumisen jälkeen entistä läheisempiä, ja Arja sanoo oppineensa lisää välittämisestä ja lohduttamisesta.

– Ei sairauden takia tarvitse tohottaa eikä järjestää mitään erityistä muistamista. Läsnäolo ja kuunteleminen riittävät. Parasta osanottoa oli, kun ylstävät tulivat luokseni kaukaakin. He halusivat tehdä kanssani kivoja asioita: kahvitella, seurustella, tehdä käsitöitä ja marjastaa. Voiovttoelua ja säälittelyä en kaivannut, enkä usko, että kukaan muukaan sairastunut kaipaa.

Juttu on katkelma Annan numerossa 42/2016 julkaistusta jutusta.

Lue myös:

Arja Koriseva: ”En hetkeäkään epäillyt, etten kelpaisi miehelleni kaljuna ja sairaana”

Nämä merkit kertovat, että sinulla on ihana perhe

Rankoissa rintasyöpähoidoissa käyvä Heidi Sohlberg: ”Puhuminen on minun tapani selviytyä”

X