Jaakko Saariluoma, 49: ”Riidan häviäminen parisuhteessa käy kunniani päälle”

Näyttelijä Jaakko Saariluoma, 49, osaa riidellä vaimonsa Minnan kanssa. – Vaikka joskus minua ärsyttää valtavasti, jos huomaan kesken riidan olevani väärässä, Jaakko sanoo. Siinä vaiheessa sopuun luikerteleminen vaatii miehen mukaan taitoa.

Mies tekee päätökset järjellä, ei tunteella. Onko tämä totta vai tarua sinun kohdallasi?

Sekä että. Luovuuteen kuuluu tietty epäloogisuus ja yllättävyys, ja taidejutuissa menen monissa asioissa vaistolla. Toisaalta olen vanhemmiten opetellut nukkumaan yön yli, ennen kuin teen päätöksen. Järki- tai tunneihmisyys ei mielestäni liity sukupuoleen vaan persoonaan.

Entä tämä väite: miehet eivät itke. Totta vai tarua?

Tarua. Jotkut miehet itkevät enemmän kuin naiset, ja jotkut taas ajattelevat, että tosimies ei pikkuasioista itke. Itku on tunteiden osoittamista, ja olennaista on se, mille itkee. Itse liikutun turhankin herkästi, ja välillä se on melkein noloa. Viimeksi itkin, kun kuuntelin radiosta vanhaa selostusta Suomi–Venäjä-lätkämatsista – ajoin yksin autoa ja kyyneleet vain valuivat. Menin täysillä mukaan Antero Mertarannan tunteellisiin fiiliksiin.

Mies haluaa parisuhteessakin säilyttää vapautensa.

Tavallaan kyllä, mutta olen ollut naimisissa niin pitkään, että tuskin edes muistan, mitä vapaus tarkoittaa. Suurin sitoutuminen on yhteinen lapsi. Olen pelännyt vapauden menettämistä. Niin kävi silloin, kun tajusin tulevani isäksi.

Kun vaimoni ja minä odotimme esikoistamme, aloin ajatella, että apua, meille tulee lapsi ja sitten en voi ikinä muuttaa Peruun. En ollut koskaan aiemmin edes miettinyt Peruun muuttoa, mutta silloin se huolestutti. Lapsen saamisen hetkellä tajusin, että nyt olen oikeasti kiinni tässä suhteessa, en ole enää vapaa.

Tiedän monia, jotka haluavat ennen lapsen syntymää ehtiä sukellusretkelle ja joitakuita, jotka ovat jopa eronneet siinä vaiheessa.

Mies haluaa olla naisen elämän paras rakastaja.

Tietysti. Tai ainakin minä haluaisin olla vaimoni paras rakastaja. Mutta eihän seksi ole mikään kilpailulaji, vaan kyse on kahden ihmisen suhteesta. Tasa-arvoinen rakkaus ei ole koskaan vallankäyttöä eikä kilpailua.

Auto on miehelle peniksen jatke.

Ajatus on aika epälooginen, silloinhan autolla ei ajettaisi lujaa vaan esimerkiksi koko ajan sisään ja ulos autotallista. Paremminkin moottoripyörä voisi olla jokin jatke, sillä siinähän on jalkojen välissä paljon tehoja.

Vakavasti puhuen, ajan autolla pitkiä matkoja stand up -keikoille, joten autoni valinnan ratkaisevat mukavuudenhalu ja turvallisuus, eivät niinkään urheilullisuus tai uho.

Pidän moottoripyörästä, ja ero sen ja auton välillä on selvä. Autolla siirryn paikasta toiseen, mutta kun istun pyörän satulaan, olen jo perillä. Parhaimmillaan ajelehdin sen selässä ilman päämäärää ja ajantaju katoaa kokonaan. Sitä paitsi siinä katselen maisemia livenä, autossa taas näen ne ikkunan läpi kuin televisioruudusta.

Miehet ovat hauskempia kuin naiset.

Hauskuus ei ole sukupuolikysymys. Koomikoissa on paljon enemmän miehiä kuin naisia, mutta syy on se, että komiikka on olemassaolevien sääntöjen rikkomista eli huonoa käytöstä. Tällainen huono käytös on perinteisesti ollut luontevampaa ja sallitumpaa miehille kuin naisille. Onneksi ajat ovat muuttumassa, ja nyt myös naiset uskaltautuvat käyttäytymään huonosti. Yritän olla välillä hauska kotonakin, mutta osaan minä olla vakavakin.

Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta.

Ei pidä paikkaansa. Tie minun sydämeeni käy pikemminkin silmien mutta ennen kaikkea korvien kautta. Ainakaan minun vaimoni ei hurmannut minua keittotaidoillaan. Ensimmäisten treffien jälkeen vaimo sanoi, että ulkoisten ominaisuuksieni perusteella hän ei olisi lähtenyt toisille treffeille, mutta hän oli heti pitänyt jutuistani.

Kun mies on ahdistunut, hän on hiljaa.

Ei ole totta. En osaa olla pitkään hiljaa enkä juuri koskaan mökötä. Riidellä sen sijaan osaan, vaikka joskus minua ärsyttää valtavasti, jos huomaan kesken riidan olevani väärässä. On ikävä myöntää, että nyt loppuvat eväät ja se tulee auttamatta käymään ilmi. Riidan häviäminen parisuhteessa käy kunnian päälle, ja on taito luikerrella siitä sopuun ja rauhaan. Usein pieni kevennys auttaa.

Juttu on katkelma Annan nro 10/2017 jutusta. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

Lue myös:

Miehensä kuoleman jälkeen uutta elämää opetteleva Nina Mikkonen: ”Olen kuin vanki, joka on päässyt vapauteen”

Näin pyydät oikeasti anteeksi –6 ratkaisevaa asiaa

Horoskooppimerkkien riidat – tähtimerkkisi paljastaa, oletko mököttäjä vai raivotar