Julkkikset

Laura Birn kieltäytyi isosta roolista: ”Uskalsin sanoa ei, vaikka seurauksena oli työttömyys”

Nuorempana näyttelijä Laura Birn kieltäytyi merkittävästä roolista, koska se ei tuntunut omalta. – Kokemus antoi varmuutta taiteilijana, Laura, 35, sanoo.

Teksti:
Sanna Wirtavuori
Kuvat:
Ari Heinonen/Otavamedia

Laura Birn asuu Helsingissä, ja hän on noin vuoden vanhan lapsen äiti.

Nuorempana näyttelijä Laura Birn kieltäytyi merkittävästä roolista, koska se ei tuntunut omalta. – Kokemus antoi varmuutta taiteilijana, Laura, 35, sanoo.

Rakkain arkirutiinini on aamukahvi. Tarvitsen vähintään kupillisen kahvia, ja jos voin suinkin vaikuttaa aikatauluihin, nautin mielelläni kunnon aamiaisen. Parasta on hotellissa, kun joku on laittanut kaiken valmiiksi ja minä vain nautin. Tosin, jos on hyvin varhainen aamulähtö, arvostan nukkumista vielä aamiaistakin enemmän.

Rahankäyttäjänä olen vuoroin tarkka, vuoroin huolettoman avokätinen. Eniten rahaa minulta kuluu matkustamiseen. Olen ollut aina freelancer, mutta en ole koskaan ollut budjettini suhteen suoranaisesti pulassa. Rakastan kauniita vaatteita, joten niihin tulee silloin tällöin tuhlattua. Tosin teen löytöjä myös kirpputoreilta, mikä tasoittaa vaatemenoja.

Olen osannut hoitaa ihmissuhteitani ja huomioida läheisiäni, minkä voi päätellä siitä, että minulla on paljon ihania ystäviä. Myös äiti ja isä ovat minulle tosi tärkeitä, ja olen tekemisissä heidän kanssaan melkeinpä päivittäin.

”En juurikaan meikkaa vapaa-ajalla”

Työjuttuihini kuuluvat Syysprinssi-elokuvan pressikiertue ja ensi-iltajuhlat. Elokuva on kuvattu jo vuosi sitten, joten tuntuu mukavalta palata tutun työryhmän pariin. Varsinkin ihanaa ohjaajaa Alli Haapasaloa minulla on ollut suorastaan ikävä. Alli luottaa taiteilijoihin ja antaa vastuuta, ja hänen ansiostaan elokuvan tekeminen oli minulle suorastaan lempeä kokemus. Suunnitelmissa on useampiakin projekteja, mutta ne ovat vielä keskeneräisiä.

Rentoudun käymällä elokuvissa. Mielestäni elokuvat ovat parhaimmillaan elokuvateattereissa, yhteisesti koettuina. Minulla ei ole televisiota, mutta katson joskus leffoja ja sarjoja myös netistä, tosin aika vähän. Somessa en ole juuri lainkaan. Se ei ole minun juttuni.

Hemmottelen itseäni kasvohoidoissa. Luottohoitajallani Taina Paarmaksella on ihmeelliset kädet, nautin niiden kosketuksesta. Toinen heikkouteni on päähieronta. Joskus tuntuu, että voisin istua päähieronnassa vaikka loppuelämäni. Hoidan kauneuttani melko epäsäännöllisesti, enkä juurikaan meikkaa vapaa-ajalla. Enimmäkseen liikun ulkona ilman meikkiä.

”Minulla ei ole ajokorttia”

Rakastan hyvää ruokaa, ja olen kaikkiruokainen, mutta en ole erityisen hyvä kokki. Viimeksi taisin laittaa makaronilaatikkoa.

Minulla ei ole ajokorttia. Pyöräilen, käytän joukkoliikennettä ja kävelen paljon. Liikun vähän puuskittain ja kokeilen eri lajeja. Eniten rakastan tanssia, ja haaveilen ehtiväni tanssitunneille. Diskossa tanssin aina, kun voin.

Nukun mielelläni vähintään 8–10 tuntia yössä. Olen tosi lahjakas nukkuja, enkä ole koskaan kärsinyt unettomuudesta, en edes tiukkojen työjaksojen aikana.

”Rakastan näyttelijän ammattia koko ajan enemmän”

Odotan juuri nyt, että saan tavata hyvät ystäväni. Meitä on naisporukka, jonka kanssa käymme yhdessä syömässä ja panemme samalla omat ja maailman asiat järjestykseen. Porukkaamme kuuluvat minun lisäkseni Elina Knihtilä, Maria Sid ja Krista Kosonen. Meitä yhdistää taiteen ja huumorin lisäksi muun muassa se, että olemme feministejä.

Jos en olisi näyttelijä – en tosiaankaan keksi, mitä voisin olla. Lapsena haaveilin kai lentoemännän tai lastenlääkärin työstä, mutta onneksi olen näyttelijä. Rakastan tätä ammattia koko ajan vain enemmän. Minusta tuntuu, että nyt tämä vasta alkaa, opin koko ajan lisää.

Voin mielestäni vaikuttaa siihen, millaisia tarinoita ja kenen tarinoita ihmisille kerrotaan. Nuorempana koin merkittävän hetken, kun minulle tarjottiin isoa roolia. Rooli ei tuntunut omalta ja pohdin, olisiko minulla oikeutta kieltäytyä vai kuuluiko minun vain olla kiitollinen tarjotusta työstä. Uskalsin sanoa ei, vaikka seurauksena oli hetken työttömyys. Se tuntui rohkealta ja antoi varmuutta taiteilijana. Nykyään pyrin valitsemaan työni niin, että tunnen intohimoa tekemistä kohtaan.

Lue myös:

Vahvan naisen mallin oppinut Krista Kosonen: ”En halua kasvattaa tytöstäni liian kilttiä”

Näin vahvistat intuitiota ja uskallat tehdä päätöksiä

Uskalla epäonnistua

X