Julkkikset

Leena Sarvi vaihdevuosien ja miehensä syövän jälkeen: ”Olen onnellinen siitä, että olemme elossa ja yhdessä”

Tyylikonsultti Leena Sarvi on totuttu näkemään julkisuudessa kaunottarena, jolle elämä hymyilee. Kulissien takana hän kuitenkin joutui kohtaamaan elämänsä pahimman kriisin, kun mies sairastui syöpään. Sitten alkoivat omat vaihdevuodet.

Teksti:
Sanna Wirtavuori
Kuvat:
Paula Kukkonen/Otavamedia

– Yritin koko ajan uskoa, että mieheni paranee, mutta välillä pelkäsin pahinta, Leena muistelee.

Tyylikonsultti Leena Sarvi on totuttu näkemään julkisuudessa kaunottarena, jolle elämä hymyilee. Kulissien takana hän kuitenkin joutui kohtaamaan elämänsä pahimman kriisin, kun mies sairastui syöpään. Sitten alkoivat omat vaihdevuodet.

Seurapiiripalstoilla usein nähty Leena Sarvi tunnetaan siitä, että hän ei epäröi arvioida suomalaisten tyyliä, välillä ankarastikin. Ja onhan hänellä, muodin ammattilaisella, siihen varaa.

Leenallakin on kuitenkin ollut hetkiä, jolloin on ollut vaikeaa säilyttää hymyilevä ulkokuori. Hänen elämänsä raskain aika oli kevät vuonna 2013.

Nykyinen mies, rakennusalalla toimitusjohtajana työskentelevä Seppo eli Sepi astui kuvaan, kun Leena oli 32-vuotias.

Heidän rakkaustarinansa alkoi siitä, kun Sepi lähti parkkihallista seuraamaan siniseen mokkaturkkiin pukeutunutta, 180-senttistä kaunotarta. Kävi ilmi, että heillä oli toimistot samassa talossa.

Ihailija lähetti Leenalle ystävänpäivänä hellyttävän miniruukkuruusun ja vielä komeamman ruusukimpun pari viikkoa myöhemmin.

Piiritys kannatti, sillä kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1994, pariskunta muutti yhteen. Seuraavana vuonna ystävät kutsuttiin ”pieneen konserttiin ja tupaantuliaisiin”. Kun vieraat olivat saapuneet paikalle, Mendelssohnin häämarssi kajahti soimaan – pariskunta oli järjestänyt yllätyshäät.

Elämän hauraus

Mutta elämä on hauras. Siitä pariskunta sai muistutuksen viisi vuotta sitten.

Sepi herätti vaimonsa keskellä yötä ja sanoi, että rintaan sattuu. Hänellä oli huono olo, ja toinen käsi oli puutunut. Leena säikähti mutta ei mennyt paniikkiin vaan soitti hätänumeroon.

– Ehdin ajatella, että olen juuri täyttänyt viisikymmentä ja että nytkö minusta sitten tulee leski.

Sepi oli saanut sydäninfarktin, ja hänen pelastumisensa oli minuuteista kiinni.

– Oli järkyttävää ajatella, että kenen tahansa elämä voi loppua minkäikäisenä tahansa.

Pelottava tilanne ambulanssissa keveni, kun ambulanssimies tunnisti Leenan ja pahoitteli tyylittömiä vaatteitaan ja kenkiään. Leena vakuutti, että asu on hyvä ja Reino-tossutkin kelpo työkengät.

Sepi pääsi ajoissa sairaalaan, ja liuotushoito auttoi. Hän toipui, ja jo muutamassa viikossa miehen kunto oli entisellään.

Arki pysähtyy

Rankin aika oli kuitenkin vasta edessä. Kolme ja puoli vuotta sitten, alkuvuodesta 2013, perheen arki pysähtyi täysin. Sepillä oli jo syksyllä ollut sitkeä kurkkukipu, jolle ei löydetty syytä. Tauti osoittautui kurkkusyöväksi, ja sen myötä mieheltä meni muun muassa makuaisti.

– Se oli kuin kohtalon ivaa. Sepi on innokas kokkaaja ja hyvän ruoan ja viinin ystävä. Ja sitten hänelle käy näin, Leena sanoo.

Sädehoidot aloitettiin talvella, ja sairaalakäynneistä tuli rutiiniarkea. Leena kuskasi miestään hoitoihin ja oli tukena niin paljon kuin töiltään pystyi.

– Se oli elämäni raskain kevät. On kauheaa katsoa vierestä, kun rakas ihminen kärsii.

Saako vaihdevuosista valittaa?

Elämän rajallisuus muistutti Leenaa toisellakin tavalla. Kun Sepin sairaus oli pahimmillaan ja laihtunut Sepi tärisi ja paleli öisin kahden paksun täkin alla, vieressä hikoili Leena, joka potki peittoja pois päältään.

 Leenan vaihdevuosivaivojen huippu sattui samaan kevääseen kuin Sepin sairastuminen.

– Ärsytti ja itketti. Saatoin saada hepulit, jos tiskikone oli täyttämättä. Välillä vain masensi ja väsytti.

Leena kokeili vähän aikaa hormonihoitoja, mutta ne eivät sopineet hänelle, joten ei auttanut muu kuin kärsiä.

– Tuntui hölmöltä valittaa vaihdevuosista, kun elämässä on isompiakin ongelmia. Sitä paitsi aihe on yhä monen mielestä kiusallinen, eikä siitä paljon puhuta.

Vaikeuksien keskellä pari kuitenkin tuki toisiaan. Edes ystävilleen he eivät huolistaan kertoneet, koska eivät halunneet rasittaa heitä.

– Siitäkin selvittiin, Leena sanoo nyt. Lauseesta on tullut perheen voimalause, jota he käyttävät usein, olivat huolet sitten pieniä tai isoja.

Artikkeli on katkelma Annan numerossa 36/2016 ilmestyneestä jutusta.

Lue myös:

Rintasyöpään sairastunut Kirsti Wallasvaara: ”En erityisesti pelkää kuolemaa”

Susannan tytär kuoli yllättäen 17-vuotiaana: ”Lapsen kuolemasta ei selviydy, mutta sitä oppii sietämään”

X