Lenita Airisto, 80: ”Naisen ei tarvitse yrittää miellyttää miestä”
Lenita Airisto ei ole ikinä suostunut palvelemaan miehiään. Itsellisen naisen elämästä nauttiva, suorapuheinen nainen on sitä mieltä, että yhdenkään naisen ei pitäisi antaa kenenkään kävellä ylitseen. – Ole se, kuka olet, ja anna se, mitä annat, Lenita neuvoo naisia ja muistuttaa, että hyvä suhde on parhaimmillaan poikkeuksellinen elämys.
Lenita Airisto ei ole ikinä suostunut palvelemaan miehiään. Itsellisen naisen elämästä nauttiva, suorapuheinen nainen on sitä mieltä, että yhdenkään naisen ei pitäisi antaa kenenkään kävellä ylitseen. – Ole se, kuka olet, ja anna se, mitä annat, Lenita neuvoo naisia ja muistuttaa, että hyvä suhde on parhaimmillaan poikkeuksellinen elämys.
Tammikuussa 80 vuotta täyttänyt diplomiekonomi, liikenainen, toimittaja, tietokirjailija ja tyyli-ikoni Lenita Airisto on aina tunnettu suorasanaisena ja itsenäisenä naisena.
Tänään ilmestyneessä omaelämänkerrassa Elämäni ja isänmaani (Bazar) Lenita kirjoittaa avoimesti elämästään ja siitä, miten hän perinteisen perhe-elämän sijaan valitsi eloisan sinkkuelämän ja loi mittavan uran.
Lenita kertoi Annalle elämänvalinnoistaan, suhteistaan ja siitä, mikä häntä on itsenäisen naisen elämässä viehättänyt eniten.
”Määrään itse, mitä teen”
Ihan ensimmäiseksi nykynaisten kannattaisi Lenitan mukaan ymmärtää sama, minkä hän itse on sisäistänyt: naisen ei tarvitse yrittää miellyttää miestä.
– Ole se, kuka olet, ja anna se, mitä annat: täyspäisen, älykkään ja fiksun elämänkumppanin. Jos se ei riitä, niin painukoon hiivattiin. Näin minä olen ajatellut. Mitä älykkäämpi mies on ollut, sitä kiitollisempi hän on ollut ja tajunnut sen, millainen lahja hänen elämälleen olen, Lenita sanoo.
Lenitan mukaan häntä ei ole ikinä ajanut parisuhteeseen läheisyyden tai minkään muunkaan kaipuu. Lenitan parisuhteista julkisuudessa eniten esillä on ollut suhde taiteilija Vesa-Matti Loiriin. Lenitan mukaan yhteistä hänen elämän miehissä on ollut se, että parisuhde on alkanut ainutlaatuisesta keskinäisestä yhteydestä.
– Miehet, joiden kanssa olen aloittanut suhteen, ovat vain tulleet elämääni. He ovat hurmanneet minut hetkessä. Se on ollut poikkeuksellinen elämys, kertoo nyt jo edesmenneen kansanedustaja Ingvar S. Melinin kanssa naimisissa ollut Lenita.
Lenita sanoo, että avioliitto Melinin kanssa vuosina 1961–1971 oli ihan hyvä, mutta että eron jälkeen hänelle ei tullut enää mieleenkään mennä naimisiin.
– Avioeron jälkeen koin, että elämä jatkuu ja minä saan toteuttaa itseäni. Sen takia olen voinut tehdä niin paljon työtä.
”En ole piika omassa talossani”
Lenitan mielestä sinkkuelämän parhaita puolia on, että kaikki kontrolli on yksin hänen omissa käsissään.
– Määrään itse, mitä teen. Kukaan ei esimerkiksi tule kysymään minulta, kestääkö töideni tekeminen vielä kauan tai olenko taas lähdössä jonnekin. Ja jos joku kyselee, minä voin sanoa, että mitä helkkaria se sinulle kuuluu.
Lenita sanoo, että hän ei ole koskaan suostunut palvelemaan miehiään.
– Melin ei koskaan vaatinut minulta mitään, Lenita sanoo entisestä aviomiehestään.
– Kun Melinin ystävät kehottivat häntä pyytämään minua laittamaan ruokaa tai hoitamaan kotia, kuulin hänen sanovan, että ei, ei, ei, Lenitalle ei voi sanoa mitään, hänen täytyy antaa elää omaa elämäänsä, Lenita muistelee.
Kaikille miehille asia ei aina ole ollut yhtä selvä.
– Asuin avioeron jälkeen yhden miehen kanssa. Kun tulin kotiin, hän istui sohvallani ja kysyi, koska syödään. Minä sanoin, että sulje ovi ulkoa päin. En voi olla piika omassa talossani.
”Naisen pitää aina pitää itse huolta itsestään”
Lenitan elämäkertaan valikoituneet miehet kuvataan kirjassa poikkeuksetta älykkäinä, hurmaavina, kohteliaina ja ahkerina. Onko Lenita koskaan joutunut pettymään miesasioissa?
– Hulttiomiehiäkin on ollut, mutta he eivät päässeet kirjaan. On hirveän tärkeää tehdä virheitä, koska niistä oppii eniten. Nykyään osaan tunnistaa varoittavat signaalit. Jos joku tyyppi esimerkiksi sanoo, että hän pitää sinusta huolta, niin juoksukengät jalkaan ja ulos saman tien. Tällaiset tyypit ovat pahimpia alistajia. Naisten pitää aina pitää itse huolta itsestään.
Jos asiat eivät suhteessa mene toivotulla tavalla, Lenita osaa viheltää pelin poikki. Hänen ylitseen ei kävele kukaan.
– En ole lainkaan uhrautuvainen. Jos minulla on paha olo, kerään kampsuni ja lähden pois. En ymmärrä naisia, jotka antavat kävellä ylitseen.
Lenitan Airiston omaelämäkerta Elämäni ja isänmaani (Bazar) julkaistiin 8.3.
Lue myös:
Nämä merkit paljastavat, että sinut on kasvattanut vahva nainen
Laulaja Johanna Pakonen: Ero opetti, että kannattaa pysyä itsenäisenä
Maria Veitola: ”Nykyisin olen parisuhteessa, jossa ei tarvitse miellyttää”
Kommentit
Lenita on hieno ja viisas nainen! Vanhuus tulee meille kaikille ja ehkäpä hän on vielä 80-kymppisenäkin noin
huoliteltu, hoikka, tyylikäs ja täysin toimintakykyinen henkisesti ja fyysisesti juuri siksi, koska on elänyt omannäköistään elämää ja käyttänyt energiansa itselleen tärkeiksi kokemiinsa asioihin. Eikä se ole itsekkyyttä jos ei halua lapsia, vaan järkevän ihmisen omaan elämäntilanteeseensa kulloinkin sopiva itsenäinen ratkaisu. Kyllä nuo alistetut hunnutetut naiset ovat surullinen esimerkki toisenlaisesta naiseudesta, johon ei naisella itsellään ole mitään sanomista. Lapsia tulee kun et muuta voi kuin alistua tai muuten kivitetään . Eikä ne lapsetkaan aina pelkkää onnea tuo tullessaan, usein päinvastoin, kuten viime päivien uutisista olemme saaneet lukea. Nauttikaa naiset tästä hienosta vapaudesta ja itsemääräämisoikeudesta, joka meille täällä Suomessa on itsestäänselvyys, kaikkialla ei valitettavasti ole, ja se trendi näkyy tunkevan tännekin ellemme itse pidä itsestämme ja oikeuksistamme huolta kuten Lenitakin sanoo.
Kommentit
Just niin, itsenäinen ja yksinäinen..Ei taida olla kovinkaan monta niinä viimeisinä hetkinä kädestä pitelemässä. Lenita on itsekeskeinen ihminen ja todella viisaasti tehty ettei hommannut lapsia koska olisi joutunut olemaan piika omassa talossaan. En tiedä onko se onnellista elämää se MINÄ ITSE, MINÄ MINÄ MINÄ….Ihminen on jonkin sortin laumasielu ja kaipaa sitä kosketusta ja rakkautta ,paitsi tietysti Lenita…
Kyllä niinkin,mutta ei kukaan nainen saa kävellä myöskään miehen yli.Asiassa on aina kaksi puolta.Olen nykyisin myös hyvin itsenäinen jo nuorena leskeksi jäätyäni ja tyytyväinen elämääni.Mutta olen onnellinen pojastani ja hänen perheestään,ilman heitä olisi varmaan aika tyhjää elämä vaikka on sisariakin.Lenita peittää jotain sisimmästään,ehkä jopa ”sitä tyhjyyttä” mitä perhe tuo tullessaan.Niin kauan varmaan menee hyvin,kun pysyy terveenä ja aktiivisena,mutta entä sitten voimien vähetessä toisten tukea tarviten.
Lenita tuntuu olevan kovin varma siitä että juuri hänen näkemyksensä naisena olemisesta olisi se paras mahdollinen. Mutta eipä hän voi tietää, muuta kuin sen, että omasta mielestään hän on oikeassa…
Monet muut voivat olla aivan eri mieltä noista asioista; esim. siitä että ehkäpä se sitten kuitenkin on normaalimpaa että naisella on ns. hoivaamisvietti. Ja sehän on ihan ymmärrettävästi jo luonnostaan, koska vain nainen voi olla äiti lapselle, kuten vain mies voi olla isä…
Ne jotka ovat mies-naissuhdeasioista eri mieltä kuin Lenita, voivat olla enemmänkin oikeassa, kuin hän. Mutta toisaalta, sitä minkä vakuuttelee olleen itselleen se paras tie, ei pitäisi liian itseriittoisesti yrittää muillekin ”oikeana” mallina tyrkyttää…!
Itse elän elämää kuin Lenita ja se toimii minulle, on toiminut jo vuosikymmeniä, ja minulla on ihana elämä. Tiedän kuka olen ja miehet kunnioittavat sitä. Aivan oikein Lenita, en minäkään rupea kenenkään siivoojaksi!
Lenitalla on hyvä syy haluta jäädä lapsettomaksi, on hän siitä saattanut jossain yhteydessä mainitakin. Lenita on ollut hyvä tiennäyttäjä naisille, että voi pärjätä ihan omana itsenään, että voi uskaltaa ja voi ottaa riskejä! Hän on ollut ahkera ja kiinnostunut kehittämään itseään, tehnyt valtavan työn vientiteollisuuden parissa, lähinnä muodin, mutta myös muita aloja mukana. Lenita on esimerkki naisen itsenäisyydestä ja työteosta, sekä, että pidä huoli itsestäsi, että tiukanpaikan tullen pärjäät eli elätät itsesi! Kiitos Lenita esimerkistäsi! Lenita osaa myös nauttia elämästä, hän on saanut tehdä siitä omanlaisensa!
Lenita on hieno ja viisas nainen! Vanhuus tulee meille kaikille ja ehkäpä hän on vielä 80-kymppisenäkin noin
huoliteltu, hoikka, tyylikäs ja täysin toimintakykyinen henkisesti ja fyysisesti juuri siksi, koska on elänyt omannäköistään elämää ja käyttänyt energiansa itselleen tärkeiksi kokemiinsa asioihin. Eikä se ole itsekkyyttä jos ei halua lapsia, vaan järkevän ihmisen omaan elämäntilanteeseensa kulloinkin sopiva itsenäinen ratkaisu. Kyllä nuo alistetut hunnutetut naiset ovat surullinen esimerkki toisenlaisesta naiseudesta, johon ei naisella itsellään ole mitään sanomista. Lapsia tulee kun et muuta voi kuin alistua tai muuten kivitetään . Eikä ne lapsetkaan aina pelkkää onnea tuo tullessaan, usein päinvastoin, kuten viime päivien uutisista olemme saaneet lukea. Nauttikaa naiset tästä hienosta vapaudesta ja itsemääräämisoikeudesta, joka meille täällä Suomessa on itsestäänselvyys, kaikkialla ei valitettavasti ole, ja se trendi näkyy tunkevan tännekin ellemme itse pidä itsestämme ja oikeuksistamme huolta kuten Lenitakin sanoo.
Vanhaa sanontaa mukaillen: Kukas se Lenitan hännän nostaa ellei Lenita itse. Niin erityisen erinomainen omasta mielestään hän on. Eikä hän sitä piilottele vakan alle. Onhan hän ns ”vahva” nainen, joka on raivannut tiensä läpi esteiden ja vaikeuksien. Se myönnettäköön.
Oma ylivertainen erinomaisuutensa korostaminen paistaa läpi lähes kaikissa hänen lausunnoissaan. Väinö Linnan Tuntemattoman yhden lottakuvauksen kohdalla hän kyllä sekoittaa taiteilijan mahdollisen henkilökohtaisen näkemyksen hänen taiteeseensa. Eihän jonkin yksittäisen turhautuneen rivimiehen purkauksen kuvaaminen tarkoita sitä että kirjailija olisi samaa mieltä. Kyllä sodan loppuvaiheissa ihan varmasti oli niitäkin jotka olivat kurkkuaan myöten täynnä sotaa, sen loputonta kurjuutta, kuoleman pelkoa ja väsymystä. Kirjailija Paavo Rintalan Sissiluutnantti on eri asia. Itse en erityisemmin kyseisestä romaanista pitänyt. Ei silti pidä yleistää asioita liikaa.
Kirjansa julkistamistilaisuuteensa Lenita halusi kutsua sotiemme vielä elossa olevia veteraaneja paikalle. Erittäin kaunis ja kunnioitettuja ele. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olisinpa halunnut nähdä hänen mahdollisen kirjansa esittelytilaisuuden esimerkiksi vaikkapa 60-luvun alussa. Sinne Lenita olisi tietysti kutsunut kaikki sotaveteraanit. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä kaikki ne noin yli 400000 veteraania saapuvan paikalle. Entä kuinkahan moni olisi kieltäytynyt kunniasta? Edes Olympiastadion ei olisi paikkana riittänyt sille väenpaljoudelle.
Tosiasia on, että veteraanit sodan koettelemusten jälkeen nostivat Suomen jaloilleen jälkeen 50- ja 60-lukujen aikana. Mikä oli niitten korvenraivaajien kohtalo 60- ja 70-lukujen vaihteessa. Pellot piti panna pakettiin ja suunnaksi tuli Ruotsi paremman leivän toivossa. Siellä he taas jälleen kerran olivat rakentamassa hyvinvointia. Tällä kertaa ruotsalaista.
Eikös saisi välillä jotain uutta-nuo jutut on kuultu ja luettu jo monet kerrat. -kiitos-
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous