Julkkikset

Matti Rönkä: ”Opettelen vasta puhumaan tunteistani”

Uutisankkuri ja kirjailija Matti Rönkä, 57, ymmärtää nykyisessä parisuhteessaan sen, että heillä on takana elettyä elämää. – Olemme pitäneet omat kotimme, vaikka näemmekin paljon.

Teksti:
Minna Nevalainen
Kuvat:
Pekka Nieminen/Otavamedia

Matti Rönkä kasvattaa kasvihuoneessaan rucolaa ja tomaatteja. Elokuussa ilmestyy hänen uusi romaaninsa Yyteet, joka kertoo nykyajan absurdista työelämästä, jossa puhaltavat muutoksen tuulet.

Uutisankkuri ja kirjailija Matti Rönkä, 57, ymmärtää nykyisessä parisuhteessaan sen, että heillä on takana elettyä elämää. – Olemme pitäneet omat kotimme, vaikka näemmekin paljon.

Rakkain arkirutiinini on ratkoa sudokuja. Herään yhdeksän jälkeen, syön aamupalan ja sitten ratkaisen sudokun Hesarista. Se on mukava tapa aloittaa aamu. Päättelyyn menee aikaa yleensä 10 minuuttia, mutta joskus ratkon sitä vielä töissäkin. Olen kilpailuhenkinen, mutta sudokussa kilpailen itseäni vastaan.

Juuri nyt olen vapaa-ajallani innostunut metsätöistä. Olen kotoisin Pohjois-Karjalasta. Olen umpimaatiaissuvusta. Perin ensimmäisen metsäni äidiltäni, sen jälkeen olen ostanut kaksi palstaa lisää. En ole puunhalaaja tai metsän suojelija, vaan metsä tuo minulle eläketurvaa. Kutsun itseäni akateemiseksi metsämieheksi, mutta on oikeasti hienoa, kun voi tehdä itsellensä polttopuut.

Harrastan liikuntaa fanaattisesti. Olen pelannut lentopalloa 39 sarjakautta. Pidän muistakin pallopeleistä, kuten tenniksestä ja jalkapallosta. Vaikka olen luonteeltani soololaulaja, urheilussa olen ollut kuoromies. Lahjani eivät ole riittäneet yksilölajeihin.

Käytän rahaa harkitsevasti ja säästäväisesti. Jos tarvitsen jotakin, ostan kunnollista. Viimeksi vaihdoin uudemman maastoauton suurperheellemme. Minä käyn sillä metsällä, mutta myös reissuilla esimerkiksi Venäjän Karjalassa. Autoa käyttävät minun lisäkseni aikuiset lapseni, eksäni, nyksäni ja nyksäni aikuiset lapset.

”Huomioin kumppaniani ostamalla lakritsaa”

Hoidan ihmissuhteitani tekemällä konkreettisia asioita. Olen siinä mielessä klassinen mies, että opettelen vasta puhumaan tunteistani ja esimerkiksi kiittämään. Nykyisessä parisuhteessani olen ymmärtänyt sen, että emme ole enää nuoria ja ensikertalaisia, vaan meillä on takana elettyä elämää. Olemme pitäneet omat kotimme, vaikka näemmekin paljon. Suhteemme toimii kaikin puolin hyvin.

Huomioin kumppaniani Johannaa (Vuoksenmaa) ostamalla hänelle lakritsia. Hän on päättänyt, että hän ei osta itse karamelleja, vaikka hän rakastaakin lakritsia. Joten minun on sillä tavalla helppo palkita häntä. Se on pieni mutta tärkeä ele.

Syön paljon ulkona. Olen usein yksin kotona, silloin en viitsi kokata. Niinpä käyn syömässä lähiöiden, Kontulan, Itäkeskuksen ja Malmin, etnisissä ravintoloissa. Niistä saa erinomaista ruokaa. Kesäaikaan kasvatan kasvihuoneessa rucolaa ja tomaatteja. Teen pihalla kasvavista viinirypäleistä viiniä. Siitä on tullut vitsi perheemme kesken.

Työviikkooni kuuluvat pitkät päivät. Olen töissä kahtena–neljänä päivänä viikossa. Silloin kun olen töissä, tulen kotiin vasta iltakymmenen jälkeen. Nautin yhä työskentelystä uutistoimituksessa. Jokainen päivä on erilainen. Toisaalta myönnän, että olen mielensäpahoittaja avokonttorissa. Kaikkiin muutoksiin en ole sopeutunut, mutta kyyniseksi en aio tulla.

”Töissä naamaani hoidetaan säännöllisesti”

Rentoudun työpäivän jälkeen katselemalla televisiosta sarjoja. Juuri nyt katson neliosaista brittisarjaa Koomikon kuolema. Se on hämmästyttävän hieno. Saatan tehdä töitä tai kirjoitushommia myöhään. Tai lukea. Minua kiehtovat erityisesti laveat, isot amerikkalaiset kertojat, kuten Annie Proulx, Paul Auster tai Jonathan Franzen.

Hoidan kauneuttani käymällä parturissa ja nukkumalla riittävästi. Töissä naamaani hoidetaan säännöllisesti. On hienoa istua meikkituoliin ja antaa maskeeraajan laittaa kosteusvoidetta, mattavoidetta ja ripsiväriä. En pelkää ikääntymistä ja viihdyn edelleen ruudussa, mutta jos laitan silmät kiinni, olen mielikuvissani yhä pitkä- ja kiharatukkainen nuorimies.

Tviittaan säännöllisesti. Se on minulle journalismin jatketta, mutta samalla se on sellainen viisastelukerho. En kommentoi siellä työpersoonana vaan minuna. Kommentoin yleensä julkisia tapahtumia ja teen havaintoja ajankohtaisista asioista.

Lue myös:

Sinkkuelämää elävä Aake Kalliala: ”Rakkaudelta toivon tasapainoa”

Juha Itkonen huomioi vaimoaan käymällä kaupassa: ”Parisuhteen vaaliminen jää vähälle”

X