Näyttelijä Katariina Kaitue: ”Lattialla olevaa pölyä paljon pahempi asia on, jos kotona ei puhuta”

Katariina Kaitue, 49, on uusperheen äiti, jonka mielestä ihmissuhteita hoitaa parhaiten olemalla arjessa läsnä. Katariinalle hyvä arki on kuuntelemista, keskustelemista, ruoanlaittoa ja pyykinpesua ja ennen kaikkea nauramista, välittämistä ja rakastamista.

Rakkain arkirutiinini on herätä aamulla ennen muita. Nautin, kun kodissa on vielä hiljaista ja kiireetöntä. Laitan kahvin tippumaan. Sitten lähden ulos koiramme Kamun kanssa. Kamu on norwichinterrieri. Se on ollut perheessämme jo 11 vuotta.

Vapaa-ajallani katson elokuvia ja käyn ryhmäliikuntatunneilla. Liityin Esport Centeriin talvella, kun eräs Kansallisteatterin produktio peruuntui ja minulle tuli ylimääräistä aikaa. Addiktoiduin tunteihin ja niitä seuraavaan hyvänolontunteeseen. En ole erityisen lahjakas liikkuja, mutta sitkeä olen. Olen roikkunut kankaan avulla ilmassa ilmajoogassa ja kokeillut fyysistä suorituskykyä haastavaa grit-tuntia.

Olen nyt ärsyyntynyt siitä, että jotkut eivät kykene iloitsemaan toisten puolesta. Esimerkiksi suomalainen elokuva, Juho Kuosmasen Hymyilevä mies, oli voitokas Cannesissa ja Angry birds -elokuva menestyy maailmalla. Silti törmää ajatteluun, että paremminkin olisi voinut mennä. Miksei voida vain riemuita toisten menestyksestä? Itse uskon, että positiivisuus on elämän kantavia voimia. Ärsyynnyn myös imurin johdosta, joka on aina liian lyhyt, ja niistä autoilijoista, joille vinkkari on tuntematon käsite.

”Näytteleminen on yhä unelma-ammattini”

Käytän rahaa välillä hyvinkin spontaanisti. Joskus toivoisin olevani todella rikas, sillä rakastan ostaa lahjoja läheisille ja ystäville. Haluan kuitenkin pärjätä omillani, ja tarpeen tullen osaan olla tarkka. Olen tosin joskus saanut jopa karhukirjeen, koska olen välillä niin epäjärjestelmällinen, että saatan panna laskun johonkin outoon paikkaan, esimerkiksi maustehyllyyn.

Olen työskennellyt näyttelijänä nyt 25 vuotta, ja tämä on edelleen unelma-ammattini. Sain juuri 25-vuotiskunniamerkin ja punaisen ruusukkeen Suomen Näyttelijäliitolta. Suurta päivääni juhlistettiin Suomen Kansallisteatterissa. Olen ollut kiinnitettynä sinne yli puolet elämästäni, joten se on kuin toinen kotini.

”Laitan Matille ruokaa, kun hänellä on kiirettä”

Hoidan ihmissuhteitani olemalla arjessa läsnä. Jokainen osaa juhlia, se ei ole taito eikä mikään, mutta vaatii paljon osata nauttia arjesta. Hyvä arki on kuuntelemista, keskustelemista, ruoanlaittoa ja pyykinpesua ja ennen kaikkea nauramista, välittämistä ja rakastamista. Minua ei haittaa, jos lattialla on pölyä; on paljon pahempi asia, jos kotona ei puhuta.

Huomioin kumppaniani Matti Vänskää ottamalla vastuuta arkisista asioista silloin, kun hänellä on kiireinen aikataulu. Laitan ruoan valmiiksi, leivon Matin lempileivonnaisia, hoidan ostokset. Siis pyöritän kotirumbaa. Toisaalta varaan aikaa siihen, että teemme asioita yhdessä. Käymme katsomassa hänen poikansa jalkapallomatseja tai menemme leffaan. Viime aikoina Matti on tehnyt paljon töitä ja matkustellut työssään. En murehdi yhteisen ajan vähyyttä. Tiedän, että jonakin päivänä aikaa on enemmän. Kun tapasimme, meillä oli kummallakin jo lapsia.

”Olen se, joka nukahtaa meikit naamassa”

Laitan ruoaksi kotiruokaa italialaisella twistillä. Ex-anoppini asui välillä Italiassa, ja opin häneltä ruoanlaittoa. Bravuurini on munakoiso-mozzarellavuoka. Sitä syövät lapsetkin. Tykkään myös leipoa. Teen voisilmäpullia, raparperipiirakkaa ja marenkikakkuja. Leivon erityisesti silloin, kun työ näyttämöllä on levällään. Leipominen rauhoittaa ja tuo järkeä elämääni.

Hoidan kauneuttani huonosti. Olen se, joka nukahtaa meikit naamassa. Toisaalta olen perinyt äitini onnelliset geenit. Ihoni on hyväkuntoinen. Yritän silti petrata. Kerran viikossa muistan laittaa silmänympärysvoidetta. Ihoa puhdistan pojaltani ja tämän kihlatulta Nealta saamallani Clarisonicin harjalla.

Nautin Matin kaksospoikien lakkiaisista. Rakastan juhlia. Nämä olivat uusperheemme viimeiset lakkiaiset. Liikutun nuorista, joilla on elämä edessä, ja Suvivirrestä. Työssäni pystyn hillitsemään kyyneliä, mutta siviilissä olen mahdoton pillittäjä.

Lue myös:

Katariina Kaitue: ”En uskaltanut päästää ketään lähelleni”

Ei enää ikinä uusperhettä, kiitos

Näin saavutat läsnäolon lomalla