Näyttelijä Ria Katajan yllättävä uusi ammatti: kuppaa ihmisiä saunassa

Saunaterapeutiksi opiskelleelle Ria Katajalle ruoan laatu on erityisen merkittävää. – Näen paljon vaivaa sen eteen, että ostan ruoan puhtaana ja läheltä, Ria sanoo. Eläinrakkaan kasvissyöjän mielestä liha ei ole moraalisesti eikä ekologisesti oikein.

Näyttelijä Ria Kataja istuu poikkeuksellisesti yksin lounaalla Kannonnokan Vanhassa Navetassa Porvoossa. Jo lapsena hän nimittäin tottui siihen, että koko perhe kokoontuu yhteen ruokapöydän ääreen.

– Haluan jatkaa samaa perinnettä. Suvussamme on aina ollut hyviä ruoanlaittajia, ja kokkaamme yhdessä.

Rian lapsuuden työläisperheessä oli järkevää laittaa ruokaa niin, että sitä riitti kahdeksi tai kolmeksi päiväksi. Sitäkin perinnettä hän jatkaa. Työ hyvän annoksen eteen alkaa jo ennen kokkausta.

–Minulle on tärkeää tietää, mitä syön. Näen paljon vaivaa sen eteen, että ostan ruoan puhtaana ja läheltä. Vasta sen jälkeen mietin, mitä siitä voisi valmistaa. Tähän ravintolaan kulminoituu se, mikä minulle on ruoassa tärkeää.

Herkullista lähiruokaa

Lähiruokaan satsaava ravintola on tuttu näyttelijälle, joka on käyttänyt tiloja myös omiin esityksiinsä. Täällä Ria on aloitellut uutta ammattiaan saunatera­peuttina, joka tekee perinnehoitoja saunassa ja saunatiloissa. Hän valmistuu kesällä, mutta toimii jo nyt kiertävänä saunaterapeuttina. Kalenteri näyttelijänä on jatkuvasti täynnä, mutta Ria halusi uuden ammatin vanhan rinnalle.

–Tykkään tehdä perinnehoitoja kuten kuppausta saunassa. Iän karttuessa teen yhä vähemmän asioita, joista en pidä.

Sama koskee myös ruokaa. Hän ei tee heräteostoksia eikä syö sellaista, mitä ei halua syödä.

– Jos kahvilassa on tarjolla vain sämpylä, jota en halua, vaihdan kahvilaa.

Puolison kanssa lounaalla

Alusta saakka itse. Se on Rian motto kokkaamisessa. Aamupalapöytään hän valmistaa usein koko perheelle marjasmoothieta. Siihen hän laittaa jogurttia, marjoja, omenamehua, banaania ja hunajaa. Omaan smoothieensa hän saattaa lisätä pellavarouhetta ja viherjauhetta. Pöydässä on yleensä myös ruisleipää, kananmunia, jogurttia, juustoa, kahvia tai teetä ja vitamiinipillereitä.

Lounaalla Ria ja puoliso Panu Varstala viettävät usein kahdenkeskistä aikaa. Silloin pariskunta laittaa kaksivuotiaan kuopuksensa Niilon rattaisiin ja suuntaa johonkin Porvoon ravintoloista. Kun Niilo nukkuu, pariskunta suunnittee syödessään päivän kauppalistan. Päivälliseksi tehdään yleensä jotain lasten lempiruoista kuten kalakeittoa tai kasvislasagnea.

– Emme ole hifistelijöitä, vaan syömme tavallista kotiruokaa, Ria sanoo.

Myös ruokaisa salaatti vaikkapa savukalasta maistuu kaikille. Kotona kaapissa on aina sipulia, valkosipulia ja limeä tai sitruunaa. Niistä saa nopeasti tehtyä kastikkeen salaatille tai pastalle. Pastan joukkoon hän lisää mieluummin raa’an kananmunan kuin kermaa. Myös uunileipiä tilataan Rialta usein. Niihin hän laittaa sinappia, tomaattimurskaa, juustoraastetta ja jalapenoa tai suolakurkkua.

Vain yksi kotiruoka on tältä kokilta kielletty: lihapullat.

–Niitä en osaa tehdä lainkaan. Minulla on lihapullakielto. Herranen aika, että olen yrittänyt! Mutta vaikka katson ohjeen suoraan kirjasta, niistä tulee tosi pahoja. Se on kokonaisvaltainen epäonnistuminen.

Ria syö vain kasvisruokaa

Liha ei ole moraalisesti eikä ekologisesti oikein. Niin Ria alkoi ajatella jo teatterikoulussa ja alkoi kasvissyöjäksi. Liha palasi ruokavalioon, kun hän alkoi odottaa ensimmäistä lastaan. Kolme viime vuotta hän on taas ollut kasvisruokavaliolla.

– Koen vääryydeksi sen, että joku kasvattaa lihakarjaa siksi, että voisin syödä sitä. Olen eläinrakas ihminen. Lapseni alkavat olla siinä iässä, että kyselevät asioita enkä enää voi varjella tehotuotantoon liittyvää salaisuutta. He saavat tehdä omat valintansa.

Joskus Ria tekee erikseen lihalisukkeen, mutta useimmiten perhe syö samaa ruokaa. Rialle on tär­keää, että pöytä siivotaan ja katetaan kauniisti ennen ruokailua. Tärkeää on myös muiden huomioiminen ja ruokarauha. Siksi leluja tai puhelimia ei tuoda ruokapöytään. Mutta vain yhtä asiaa hän ei pöydässä anna anteeksi.

– Pierut eivät kuulu ruokapöytään. Se on törkeää. Vaikka emme istu pöydässä selät suorina, on osattava olla sivistyneesti.
Myös herkuttelu on Rian sanoin ”hienostunutta”. Se tarkoittaa, että herkkukaapista ei haeta lakritsia tai suklaata päivittäin.

– Lapsilla on karkkipäivä kerran viikossa, ja me aikuisetkin tykkäämme karkeista. Mutta mässäilyn sijaan syömme niitä silloin tällöin pieninä annoksina.

Leipomisesta Ria pitää, mutta aikaa siihen on harvoin. Ne hetket liittyvät hauskaan kokkaustapaan, joka hänellä on lasten kanssa. Toisinaan Ria ja lapset valitsevat jonkun maan, jonka mukaan hevalmistavat koko menun.

– Silloin saatamme myös leipoa jotain. Ei voi sanoa, että olisin pullantuoksuinen äiti. Mutta se olisi minulle ominaista, jos siihen olisi aikaa.

”En laske pennin päälle”

Listat ja suunnittelu. Niistä Ria pitää, olipa kyseessä lomamatka, tuleva joulu tai ruokabudjetti. Hän tekee hintavertailuja ja tietää, että ruoka kannattaa suunnitella ja ostaa jopa viikoksi etukäteen.

– En laske pennin päälle, mutta on tyhmyyttä ostaa ruokaa vain yhdeksi päiväksi.

Ongelmana jättiostoksissa ovat vain kodin pienet tilat.

– Pakastimemme on tosi pieni eikä keittiössäkään ole paljon laskutilaa. Tilaongelmamme koskee myös polttopuita. Meillä on ihana kaakeliuuni, mutta joudumme ostamaan pieniä ja kalliita puueriä, vaikka isot erät tulisivat halvemmiksi.

Jos Ria joutuu heittämään ruokaa pois, hän miettii, mitä tekee väärin. Silloin tällöin perheessä on myös ”mitä on kaapissa -päiviä”. Kun hän valmistaa vaikkapa risoton kaapissa olevista aineksista, lapset yleensä kysyvät, mitä se on. Ja yleensä Ria vastaa samalla tavalla.

– En tiedä itsekään – mutta eikö ole ihan hyvää?

Lue myös:

Näyttelijä Ria Katajan ja miehensä Panu Varstalan Linnan juhla -puvut ottivat kantaa sukupuolirooleihin