Suvi Teräsniska epävarmuudestaan: ”Uskon, että kärsin huijarisyndroomasta”

Menestyksestä huolimatta Suvi Teräsniskan, 27, itsetuntoa haastaa välillä huijarisyndrooma ja pelko siitä, että hän ei ole suosionsa arvoinen. Kun Suvi on uskaltanut puhua ajatuksistaan, hän on purkanut painetta, jota on pitänyt sisällään kouluikäisestä asti.

Kun saisi vain laulaa, kuului nuoren Suvi Suviteräsniskan suurin unelma. Vaikka unelma on toteutunut ruhtinaallisesti, palkinnoista ja tunnustuksista huolimatta Suvin itsetuntoa on nakertanut ajatus siitä, että hän ”vain laulaa” eikä esimerkiksi tee itse omia kappaleitaan.

– Olen se, joka sulkee suunsa ja koettaa esittää, että kaikki on hyvin. Epävarmuuden näyttäminen on minulle vaikeaa.

– Mutta kun olen sen tehnyt, oman epävarmuuteni myöntäminen on avannut henkisiä lukkojani. Kun sain ohjelmassa (viime syksyn Vain elämää -ohjelmassa) sanottua sen, että minäkin epäilen omaa kelpaamistani, purin ulos painetta, jota olin pitänyt sisälläni kouluikäisestä lähtien. Olen aina ollut perfektionisti, luonteeltani hyvin vaativa ja ankara itseäni kohtaan.

Suvia jännitti, tuleeko keikoille yleisöä

Epävarmuus on tullut pintaan varsinkin äitiyslomien aikana. Paluu esiintymislavoille jännitti Suvia erityisesti esikoislapsen syntymän jälkeen. Suvi oli varannut kymmenelle konsertille kirkot ja palkannut bändin. Kulut olivat suuret.

– Mietin, että mitä jos kukaan ei tulekaan enää keikoille kuuntelemaan minua.

Vaikka kaikki keikat olivat lopulta loppuunmyytyjä, sama pelko palasi tänä keväänä, kun Suvi oli palaamassa töihin Toivon syntymän jälkeen. Yleisö tuli taas paikalle ja lauloi täysillä mukana.

– Silloin tajusin, kuinka paljon olin ikävöinyt keikoille ja että tarvitsen niin vauvan jokeltelua kuin yleisön aplodejakin. Vaikka perhe on minulle aina ykkönen, olen ja haluan olla myös työlleni omistautunut.

Taiteilijoille tuttu huijarisyndrooma vaivaa Suviakin

Suvi on miettinyt, miksi hän epäilee toistuvasti omia kykyjään.

– Uskon, että kärsin huijarisyndroomasta, joka on tuttu monille esiintyville taiteilijoille. Pelkään välillä, että yleisö tajuaa, etten oikeasti osaa mitään. Mietin, olenko ansainnut kaiken sen tunnustuksen ja kaikki ne palkinnot, joita olen saanut, olenko todella kaiken suosion arvoinen.

”Haluan olla ylpeä urastani”

Suvin suuri haave on edelleen omien kappaleiden tekeminen. Hän on miettinyt, voiko tituleerata itseään muusikoksi ilman sanoittamis- ja säveltämiskokemusta. Suvi kokee, että paine oman musiikin tekemiseen tulee ennen kaikkea ulkopuolelta. Menestyvän naisen kun pitäisi olla lahjakas kaikessa.

– Samaan aikaan yritän opetella sallivampaa suhtautumista itseäni kohtaan. En esimerkiksi aseta tavoitteelleni määräaikaa. Haluan olla ylpeä urastani, vaikka kävisikin niin, että en tekisi urani aikana yhtään kappaletta tai oppisi koskaan soittamaan vaikka kitaraa.

Kun Suvi kaipaa itsetunnon kohotusta, hän menee kotona huoneeseen, jonka seiniä koristavat hänen pokkaamansa kulta- ja platinalevyt. Naulatessaan levyjä seinälle, Suvia nolotti. Hän aprikoi, tekeeköhän kukaan muu näin.

– Sitten sisuunnuin ja ajattelin, että minulla on oikeus olla saavutuksistani ylpeä. Huone on minulle tietynlainen alttari, jonka äärelle voin hakeutua epävarmoina hetkinäni. Muistutan itseäni siitä, että albumeitani on myyty yli 300 000 kappaletta ja että olen aika kova mimmi.

Juttu on katkelma Annan nro 15-16/2017 kansijutusta. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

Lue myös:

Juuri lapsen saanut Suvi Teräsniska: ”Rakastan vauva-aikaa perheeni kanssa”

Laulaja Suvi Teräsniska: ”Nukun mummuni vieressä”