Vanhempiensa velkoja maksamaan joutunut Nina Honkanen: ”Ostan vaatteeni kirpputorilta”
Toimittaja Nina Honkanen, 48, tietää, että ilman rahaakin voi nauttia elämästä. Hän ostaa vaatteet kirpputorilta ja tarttuu aina ruokakaupan tarjouksiin. Lenkkeily on Ninan mielestä parasta terapiaa.
Toimittaja Nina Honkanen, 48, tietää, että ilman rahaakin voi nauttia elämästä. Hän ostaa vaatteet kirpputorilta ja tarttuu aina ruokakaupan tarjouksiin. Lenkkeily on Ninan mielestä parasta terapiaa.
Rakkain arkirutiinini on aamukahvin juonti. Ensin laitan lapsilleni aamiaista, ja sitten koittaa minun kahvihetkeni. Luen samalla päivän lehden. Esikoiseni on 29-vuotias ja kuopukseni 6-vuotias, eli lapset ovat määrittäneet päivärytmini koko aikuisikäni ajan.
Työviikkooni kuuluu monenlaisia kirjoitustöitä. Viimeistelen romaanikäsikirjoitustani ja kirjoitan näytelmää, Onnelliseksi-radio-ohjelmasarjaa sekä blogia. Seksuaalikasvattajan työni vie minut välillä pois koneen äärestä. Työaikani venyy ja joustaa. Teen usein töitä, ennen kuin muu perhe herää tai kun he ovat jo käyneet nukkumaan. Kiitos yrittäjävanhempieni olen kasvanut työajattomuuteen. Nautin freelancerin arjesta: voin käydä lounastauolla lenkillä tai pitää joskus vaikka maanantaina vapaapäivän.
”Osa tuloistani ulosmitataan”
Käytän rahaa siihen, että perheellä on katto pään päällä, että laskut on maksettu ja että ruokaa on pöydässä. 1980-luvun lopulla takasin yrittäjävanhempieni lainoja, ja kun heidän yrityksensä teki konkurssin, isot velat jäivät minun maksettavikseni. Edelleen osa tuloistani ulosmitataan, eikä minulla ole luottotietoja. Ostan vaatteeni kirpputorilta, ja tartun aina ruokakaupassa tarjouksiin.
Vapaa-ajallani olen innostunut mökkeilystä. Perheellämme on vuokramökki Vihdissä, jonne hurautan kesäisin aina ehtiessäni. Työpäivän jälkeen rentoudun upottamalla sormet multaan tai lämmittämällä pihasaunaa. Kotona minun on vaikeampi irrottautua arkirutiineista, mutta mökillä suorittaja minussa antaa periksi. On hienoa, että vain parinkymmenen kilometrin päästä Helsingistä on paikka, jonne ei moottoritien humina kuulu.
Hoidan kauneuttani elämällä terveellisesti ja liikkumalla. En käy kosmetologeilla, enkä käytä rahaa meikkeihin tai ihonhoitotuotteisiin. Kylpyhuoneenkaapissani on aurinkopuuteri 1980-luvulta ja meikkipussissani viisi vuotta vanha kulmakynä. Vaikka minulla olisi enemmän rahaa, en käyttäisi sitä kauneudenhoitoon. Menisin mieluummin syömään hyvin tai matkalle. Hassua, että joku törsää satoja euroja luksustuotteisiin, kun lähikaupasta ostettu ripsiväri toimii yhtä hyvin.
”Juoksulenkillä pää tyhjenee kaikesta turhasta”
Harrastan liikuntaa joka päivä. Käyn juoksulenkillä viisi kertaa viikossa, lisäksi harrastan paljon hyötyliikuntaa. Pyöräilen ja kävelen joka paikkaan. Lenkkeily on parasta ja myös ilmaista terapiaa. Juoksulenkillä pääni tyhjenee kaikesta turhasta. Se on minulle kuin meditaatiota. Joskus ihmettelen, miten jotkut selviytyvät arjesta ilman liikunnan tuomaa hyvää oloa.
Nukun vaihtelevasti. Olen kärsinyt aika pahoistakin uniongelmista. Uneni ovat olleet katkonaisia niin 10 vuotta kestäneen vauva-arjen kuin radiossa tekemieni aamuvuorojenkin takia. Hoidan unettomuuttani kirjoittamalla, liikkumalla ja puhumalla. Unilääkkeisiin en ole joutunut turvautumaan. Paras unen tuoja on onnellinen elämä.
Pelkään eniten sitä, että lapsilleni tapahtuisi jotain ikävää. Pahin painajaiseni olisi se, että oveni takana seisoisi poliisi tuomassa suruviestiä. Läheisen aikuisen kuoleman vielä kestää. Isäni kuoli, kun olin teini-ikäinen, ja moni ystävistänikin on menehtynyt. Hirveintä kuitenkin olisi oman lapsen kuolema.
”Haaveilen eläkepäivistä Italiassa”
Haluaisin viettää useammin aikaa itsekseni. Haaveilen eläkepäivistä Italiassa, jossa kirjoittaisin kaikki ne käsikirjoitukset, jotka ovat jääneet kotiäitiyden ja muiden töiden lomassa tekemättä. Rakastan perhettäni yli kaiken, mutta toisinaan kaipaan omaa tilaa ja sellaista aikaa, jolloin kukaan ei vaadi minulta mitään.
Odotan juuri nyt vapaahetkiä. Vaikka teenkin melkein koko kesän töitä, osaan rentoutua lyhyissäkin pätkissä. Jos minulla on pari tuntia luppoaikaa, heittäydyn vaikka riippukeinuun lukemaan hyvää kirjaa. Olen aika hyvä nauttimaan elämästä silloin, kun se on mahdollista.
Lue myös:
Äidilleen velkaantuntu Martina Aitolehti: ”Maksan joka sentin takaisin”
Keski-ikäisen naisen velkakierre – syynä erot ja arjen kulut
Mihin rahat aina menevät? Näin voit säästää helposti
Kommentit
ILOISTEN VERONMAKSAJIEN KUSTANNUKSELLA
NO ei tämä taida ihan köyhä olla. Vuokramökkiin on harvalla varaa. Sillähän jo makselisi iloisesti vuokraa ihan asunnostaan, eikä tarvitsisi tukia nostella. Thaimaan matkoillekaan ei ihan oikeasti köyhät pääse. Sanoisin, että näitä turhia väkisin julkisuuteen pyrkiviä ja sillä ratsastavia on nurkat pullollaan. Kuka tämä on tai luulee olevansa?
Kommentit
Jäänee valtion kontolle siinä tapauksessa, ellei ole jotain tukijärjestelmää takaajien tueksi. Siinä mielessä jokainen sukulaistensa velkojen, tai vaikkapa röyhkeän ahneuden takia perinnöttömiksi jääneistä, on elänyt vuosikymmeniä köyhyydessä. Heistä ei vain puhuta, halutaan unohtaa ne syyt, jotka ovat konkurssien ja lainojen takana.
Suomella on valtavat veroparatiisivuodot, jotka tukkimalla, saataisiin kunnollinen perusturva jokaiselle suomalaiselle. Ei ole oikein, että rikkaassa valtiossa, on suuri määrä ihmisiä köyhyydessä.
ILOISTEN VERONMAKSAJIEN KUSTANNUKSELLA
NO ei tämä taida ihan köyhä olla. Vuokramökkiin on harvalla varaa. Sillähän jo makselisi iloisesti vuokraa ihan asunnostaan, eikä tarvitsisi tukia nostella. Thaimaan matkoillekaan ei ihan oikeasti köyhät pääse. Sanoisin, että näitä turhia väkisin julkisuuteen pyrkiviä ja sillä ratsastavia on nurkat pullollaan. Kuka tämä on tai luulee olevansa?
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous