Ihmiset

Kolme miestä kertoo, miksi he ovat feministejä: ”Feminismi vapauttaa myös miehet olemaan omia itsejään”

Pyysimme feministinaisia valitsemaan feministimiehiä, jotka ovat paitsi puhuneet tasa-arvon puolesta, myös tehneet sen eteen jotakin. Nyt nämä miehet kertovat, minkä maailmassa pitäisi muuttua.

Teksti:
Maria Tojkander
Kuvat:
Suvi Elo, Heli Hirvelä, Sampo Korhonen/Otavamedia

– Kyllähän vallan uusjako tarkoittaa sitä, että joku joutuu luopumaan vallasta. Jotta naisten osuus johtopaikoilla lisääntyy, miesten osuuden täytyy vähentyä. Mutta me olemme sen verran pieni maa, että meidän kannattaa käyttää kaikki ne kyvyt, joita meillä on, toimittaja Kyösti Hagert sanoo.

Pyysimme feministinaisia valitsemaan feministimiehiä, jotka ovat paitsi puhuneet tasa-arvon puolesta, myös tehneet sen eteen jotakin. Nyt nämä miehet kertovat, minkä maailmassa pitäisi muuttua.

Kyösti Hagert, 32, on kova puhumaan. Tietyissä tilanteissa hän kuitenkin yrittää hillitä puheliaisuuttaan.

– Pyrin huolehtimaan siitä, että esimerkiksi työpalavereissa myös naiset pääsevät puhumaan.

Hän on tarkkaillut sitä, kuinka miehet ja naiset kokouksissa puheenvuoroja käyttävät.

– Vaikka miehiä olisi vähemmän, he silti hallitsevat keskustelua.

Tämä on Kyöstin mukaan yksi osoitus siitä, että sukupuolirooleja edelleen on, ”vaikka kuinka kuvitellaan, että ollaan hirveän liberaaleja.”

– Eräs iäkäs sukulaisnaiseni ei tykännyt käydä naislääkärillä, koska ajatteli, että naiset eivät voi olla yhtä hyviä lääkäreitä kuin miehet. Minulla on fiksuja kavereita, jotka pitävät itseään feministeinä ja silti ajattelevat, että jos lääkäri on ei-valkoinen, hän ei välttämättä ole hyvä lääkäri, Kyösti sanoo.

Hän ajattelee, että maailma on sitä parempi, mitä enemmän jokainen saa olla oma itsensä ja tehdä niitä asioita, jotka itseä kiinnostavat. Riippumatta sukupuolesta, ihonväristä, sosioekonomisesta luokasta ja niin edelleen.

– Vieläkin jotkut kuvittelevat, että feminismi on miehiä vastaan. Oikeasti sukupuolten välinen tasa-arvo on myös miesten etu. Feminismi vapauttaa myös miehet olemaan omia itsejään.

Kyösti mieltää itsensä intersektionaaliseksi feministiksi. Hän yrittää tuoda kaikenlaisen syrjinnän piilosta valokeilaan ja puuttua siihen. Hän tiedostaa omat etuoikeutensa ja ajaa paitsi naisten myös muiden alistetussa asemassa olevien ihmisten asiaa. Romanien esimerkiksi.

Kyöstiä sapettaa se, että romanityttöjä patistetaan koulussa lähinnä lähihoitajiksi. Hänellä on läheisiä, joille on tehty niin.

– Siinä näkyy minusta moniperustainen syrjintä. Ei ajatella, että romanityttö olisi hyvä lähihoitaja yksilöllisten ominaisuuksiensa vaan kulttuurinsa vuoksi. Että hänellä olisi taustansa takia poikkeuksellisen voimakas hoivavietti tai hänestä ei olisi vaikkapa insinööriksi. Moniperustaisesta syrjinnästä käydään hirveän vähän keskustelua. Pitäisi puhua enemmän.

Ja toimia. Kyöstin mielestä tasa-arvon puolesta toimiminen on jokaisen kansalaisvelvollisuus. Toimittajan työssään Kyösti pyrkii valitsemaan haastateltaviksi naisasiantuntijoita ja ihonväriltään muitakin kuin valkoisia ihmisiä. Läheistensä kesken hän puuttuu hanakasti muiden sanavalintoihin. Kun kaveri äskettäin sanoi, että tuttava on ”tyypillinen nainen eli niuho”, Kyösti huomautti, että tuttava voi olla niuho, mutta sukupuoleen se tuskin liittyy.

– Yllätän kyllä itsenikin välillä ajattelemasta, että joku on jonkinlainen, koska hän on nainen tai mies. Olen kokenut paineita siitä, olenko tarpeeksi feministinen.

Kyöstin lähipiiriin kuuluu sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät ole feministejä.

– Monet eivät edes tiedosta, mitä oikeastaan ajattelevat. Ja aika tavallista on uskoa, että naiset eivät halua samanlaisia asioita kuin miehet ja ovat kiinnostuneempia lapsista kuin miehet.

Kyöstikään ei aina jaksa valistaa. Hän ostaa suosiolla lähipiirinsä tytöille punaisia vaatteita ja pojille sinisiä, jos vanhemmat niin haluavat tai jos heidän maailmankuvassaan tytöt ovat lähtökohtaisesti erilaisia kuin pojat.

”Itsekritiikkiä tarvitaan kaikilta”

Juho Pylvänäinen
Jotkut pitävät feministejä riitaisana joukkona. – Sitä käytetään lyömäaseena feministejä vastaan. Otetaan otteita joistakin keskusteluista ja naureskellaan niille. Ja sitten samalla väitetään, että feministit elävät samanmielisten kuplassa – minustakin on väitetty niin, vaikka työni huomioon ottaen ei voisi väärempään osua, Juho Pylvänäinen sanoo.

Juho Pylvänäinen on 35-vuotias valkoinen heteromies, joka työskentelee pursimiehenä Rannikkolaivastossa Turussa. Hän on myös feministi.

– Tietysti, hän sanoo.

Puolustusvoimat tuli Juhon elämään ensin. Hän meni sinne töihin parikymppisenä, jokunen vuosi armeijan jälkeen.

– Ennen sitä olin syrjäänvetäytyvä tyyppi, vähän ongelmatapauskin. Armeijassa kaikki vetivät päälle samat vaatteet eikä väliä ollut aiemmilla tekemisilläni vaan sillä, miten siellä suoriuduin. Ihmiset otettiin sellaisina kuin he olivat. Ainakin se tuntui siltä silloin.

Nyt jälkikäteen ajateltuna asia ei Juhon mukaan ehkä ole ihan niin. Joitakin vuosia sitten Juho löysi sosiaalisen median kautta ihmisiä, joiden ajatukset kiinnostivat. Feministejä, muunsukupuolisia, seksuaalivähemmistöjen edustajia. Hän seurasi heidän keskustelujaan ja kirjoituksiaan ja ystävystyi monen kanssa.

– Sain heiltä paljon ajateltavaa.

Naisten armeijassa kokemiin ongelmiin hän havahtui eritoten jutellessaan ystävänsä Suvi Kourin kanssa. Kouri tekee Jyväskylän yliopistossa väitöskirjaa naispuolisten upseerien sopeutumisesta sotilastyöhön.

– Ymmärrän hyvin, että naiset voivat kokea miesmuottiin runnomisen ikävänä.

Hän ei halua moittia työnantajaansa vaan yrittää kritiikillään vaikuttaa siihen, että ihminen kohdattaisiin Puolustusvoimissa paremmin ja yksilöllisemmin.

Vaikka yltiömaskuliiniseen miehisyyden malliin ei Juhon mukaan tietoisesti ohjata, se ilmenee jokapäiväisissä toimissa ja ilmapiirissä.

– Kielenkäyttö kasarmeilla ja tuvissa voi olla seksististä, rasistista, alentavaa ja syrjivää.

Puolustusvoimilla on yhdenvertaisuussuunnitelma ja tasa-arvosuunnitelma – jonka Juho tosin soisi enemmän painottavan sitä, että on jokaisen viranomaisen velvollisuus edistää tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Säännöt kieltävät halventavan kielenkäytön ja syrjinnän.

– Ei kuitenkaan riitä, että Pääesikunnassa kirjoitetaan papereihin jotakin, vaan käytäntö pitäisi jalkauttaa jokaiseen komppaniaan Sodankylästä Turkuun.

Juho on tarkkana, ettei itse sortuisi syrjivään kielenkäyttöön.

– En myöskään siedä sellaista alaisiltani. Tosin voisin puuttua sellaiseen vieläkin herkemmin, sanoo Juho, joka juuri nyt on opintovapaalla ja opiskelee sosiaalitieteitä Turun yliopistossa.

Juho myös kirjoittaa feministisiä artikkeleita Voima-lehteen – ja herättää keskustelua sukupuolirooleista käyttämällä toisinaan julkisesti mekkoa tai meikkiä.

– Miesten pitäisi ottaa enemmän vastuuta siitä, mitä miehinen kulttuuri aiheuttaa. Miehenä minun on helppo ajaa feminismiä. En ole sanonut mitään sellaista, mitä joku nainen ei olisi jo sanonut, mutta koska olen mies, se otetaan niin, että vau, mies puhuu feminismistä!

Se kuuluu Juhon mukaan niihin etuoikeuksiin, joita kulttuurissamme on miehellä suhteessa naisiin. Juho on etuoikeutettu myös valkoisuutensa ja heteroutensa perusteella suhteessa ei-valkoisiin ja homoseksuaaleihin. Ja juuri omien etuoikeuksien tiedostaminen on olennaista siinä feminismin suuntauksessa, jota sanotaan intersektionaaliseksi feminismiksi ja jota Juho edustaa.

– Itsekritiikkiä tarvitaan kaikilta, ja se on minusta vain hyvä asia.

Juho korostaa, että jokainen voi jossain ajassa ja paikassa olla alisteisessa asemassa toiseen nähden. Mieskin naiseen nähden.

– Esimerkiksi vain miehiä koskeva asevelvollisuus on juridista syrjintää miehiä kohtaan.

Juhon mielestä asevelvollisuuden tulisi koskea kaikkia sukupuolia.

– Poliittisten päätösten voima on suuri. Mutta myös ihan jokainen voi toimia feministisesti. Kun me miehet toimimme kaiken tasa-arvon puolesta, parannamme myös miesten asemaa.

Juttua muokattu 24.6.2021 klo 12:58. Juho Pylvänäinen kertoi 21.6.2021 omilla Facebook-sivuillaan ahdistelleensa naisia seksuaalisesti.

”On väitetty että kiillotan omaa kilpeäni”

Riku Rantala
Seksuaalista häirintää vastustava Me too -kampanja havahdutti Riku Rantalan.
– Ensin ajattelin, että ei se minua koske, en minä eikä kukaan lähelläni toimi sillä tavalla. Mutta sitten tajusin, että ehkä en vain ole pitänyt silmiäni auki. Kaikki sovinismi tai yltiömaskuliinisuus ei aiheudu pahuudesta. Taustalla voi olla myös ymmärtämättömyyttä.

Riku Rantalaa, 44, eivät määritelmät kiinnosta. Hän mieltää itsensä feministiksi sikäli, että hänen käsityksensä mukaan feminismi ajaa miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja hänestä se ”on hyvä ajatus”. Sen sijaan hän ei osaa luonnehtia, onko hän liberaalifeministi, intersektionaalinen feministi vai mikä.

– Feminismin määritelmä on suurelle osalle ihmisistä epäselvä, jossain määrin minullekin. Käsitteiden ei pitäisi olla niin epäselviä. Eikä ketään pitäisi leimata.

– Jokainen äiti tai isä tietää, millaiset mahdollisuudet toivoisi oman tyttärensä saavan tässä maailmassa ja miten haluaisi tätä kohdeltavan. Rakenteita ja asenteita pitää muuttaa siihen suuntaan, että maailma olisi tasapuolinen.

Mitä Riku on tehnyt niitä muuttaakseen?

Hän ja hänen kollegansa Tuomas ”Tunna” Milonoff ovat pyrkineet herättämään keskustelua sukupuolirooleista ja sukupuolittuneista valtarakenteista Docventures -keskusteluohjelmassaan.

– Olemme onnistuneetkin. Saamme ihan älyttömästi palautetta Twitterissä, miesten tunteita käsittelevän jakson jälkeen viestejä tuli tuhansia. Ja se keskustelu on vieläpä suurimmaksi osaksi järkevää.

Rikun tapaa olla feministi on myös arvosteltu.

– On väitetty, että vain kiillotan omaa kilpeäni. En halua jeesustella enkä väitä olevani mikään ylin feministi, hän sanoo ja tarkentaa, että ei ole käyttänyt valtaosaa energiastaan taistellakseen tasa-arvon puolesta.

Kyllä hän sovinistisiin tekoihin tai ajatuksiin toisinaan sortuu.

– Äskettäin autoillessani edessäni töpeksi joku, ja välitön ajatukseni oli, että nainen ratissa. Kun tajusin, mitä oikein ajattelin, hävetti.

Rikun ystäväpiiri on miesvaltainen, mutta lähipiiriin kuuluu vahvoja naisia. Sellaisia kuin Gimmeyawallet-tuotantoyhtiön toimitusjohtaja Elise Pietarila ja oma vaimo, asianajaja Saija Rantala.

– Yritämme olla tasa-arvoisia. Vaimoa saattaa silti joissain tilanteissa hieman naurattaa, että siinäkö se herra feministi nyt sitten on. Luulen, että minulla on kotona vähemmän tiettyjä vastuita.

Parilla on 8-, 6- ja 3-vuotiaat lapset, ja Saija on hoitanut kotona heitä kaikkia ”varsin pitkään”. Riku yritti tehdä nelipäiväistä työviikkoa esikoisen ollessa kaksivuotias, mutta se oli yrittäjälle hankalaa.

– Siitä seurasi valitettavasti vain se, että ne neljä työpäivää olivat älyttömän pitkiä. Yritys voi mennä vararikkoon sinä aikana, kun yrittäjä on kotona lasten kanssa. Jos on toisella töissä – kuten Saija on – työnantaja on velvollinen ottamaan takaisin töihin. Siksi päädyimme tähän ratkaisuun.

Riku kannattaa perhevapaiden uudistamista siten, että isälle korvamerkitty aika lapsen kanssa kotona olisi nykyistä pidempi – kunhan samalla kohennettaisiin pienyrittäjien mahdollisuuksia jäädä kotiin lasten kanssa.

– Miesten on muutettava ajattelumallejaan, mutta ajan pitää myös kulua. Se on realismia, valitettavasti. Vanhat sukupuoliroolit ovat olleet turvallisiakin, ja niiden murtuminen – vaikka onkin hyvä asia – aiheuttaa joillekin ahdistusta.

Riku toivoo poikiensa kasvavan tiedostamaan, että he elävät maailmassa, jossa jotkin asiat ovat pojille helpompia ja että niin ei tulisi olla.

– Lisää empatiaa kehiin! Oman etuoikeutetun aseman ymmärtäminen on tärkeää. Siinä minulla on isänä pirun iso vastuu.

X