Ihmiset

Lääkäri Joonas Tolvanen löysi nuorena Shaolin kung-fun ja mielentyyneyden, jotka auttavat koronakriisissä: ”Olosuhteisiin ei voi vaikuttaa, mutta omaan suhtautumiseensa voi”

Kiire ja vastuu kuormittavat, ja nuoret lääkärit kaipaisivat enemmän tukea. – Omasta jaksamisesta puhuminen ei jotenkin sovi, sanoo lääkäri ja kirjailija Joonas Tolvanen. Hän itse suhtautuu työhön ja elämään buddhalaisella tyyneydellä: jaksamisen salaisuus on löytynyt Kiinasta.
Teksti: Leeni Peltonen Kuvat: Tommi Anttonen

Kuusi vuotta, kymmenen eri työpaikkaa. Joonas Tolvanen, 30, on vasta lääkärinuransa alussa, mutta terveydenhuollon todellisuus on ehtinyt näyttää monet kasvonsa. Hän on jo huomannut, miksi terveyskeskus voi työpaikkana olla pahimmillaan kuin pyöröovi: henkilökunnan vaihtuvuus on suurta. Silti siitä ei puhuta ääneen, minkä moni tietää – että jaksamisen kanssa on haasteita.

– Lääkäreillä on korkea kynnys ottaa puheeksi oma jaksamisensa, se ei jotenkin sovi. Ja kuitenkin työpaikka saattaa välillä tuntua suolakaivokselta, jossa kukaan ei neuvo eikä tue. Ei ole tavatonta, että löydän työtoverin itkemästä huoneessaan, Joonas sanoo.

Hän itsekin muistaa ensimmäisen aamun uudessa työpaikassa. Ensimmäinen potilas seisoi vastaanottohuoneen ovella jo ennen kuin hän oli saanut tietää, miten potilastietojärjestelmään kirjaudutaan – muusta perehdytyksestä puhumattakaan. Tuolloin hän olisi useasti kaivannut seniorikollegan tukea, jonkun jolta kysyä.

”Kun kiire ja väsymys lisääntyvät, myös hoitovirheiden riski kasvaa”

Tällä hetkellä Joonas työskentelee Jyväskylässä Kyllön sairaalan geriatrian osaston lääkärinä. Hän pitää työstään. Hän haluaa olla lääkäri. Ja koska hän haluaa nähdä potilaan kokonaisuutena, hän haluaa erikoistua yleislääketieteeseen.

– En ole omasta mielestäni kyynistynyt. Haluan auttaa ihmisiä ja kehittyä lääkärin ammatissa. Yleislääkärinä näkee elämän koko kirjon! Mietin aina hoitopäätöstä tehdessäni, parantaako juuri tämä hoito juuri tämän potilaan laadukasta elämää. Pelkkä oppikirjan tuijottaminen ei läheskään aina riitä.

Koronaepidemian vuoksi sairaalatyö on muuttunut monin tavoin. Vaikka suurin osa potilaista on sairaalassa muista syistä kuin covid-19-taudin vuoksi, poikkeusaika näkyy kaikessa. Kaikki koronapotilaat hoidetaan omalla osastollaan. Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä on todettu tähän mennessä 130 laboratoriolla varmennettua korona­virustartuntaa.

– Pandemian vuoksi henkilökuntaa koskevat mää­räykset ovat poikkeuksellisen tiukat. Vähänkään flunssaisena ei voi tietenkään tulla töihin, joten lääkäreitä ja hoitajia on tavallista enemmän sairauslomilla.

Joonas laskee hoitaneensa huhtikuun aikana potilasmäärällä mitattuna kahden lääkärin työt. Sama koskee kollegoja: kaikilla kertyy paljon ylimääräisiä työtunteja. Henkilökunnan kesälomia ei ole vielä peruttu, mutta tilanne saattaa muuttua. Siihen Joonaskin on varautunut.

– Kun kiire ja väsymys lisääntyvät, myös hoitovirheiden riski kasvaa, Joonas pohtii.

Hänen työpäivänsä venyvät 11-tuntisiksi työmatkat mukaan laskettuina, koti kun sijaitsee 60 kilometrin päässä Äänekoskella.

Eniten kuitenkin kuormittaa epätietoisuus, jolta terveydenhuollon ammattilaisetkaan eivät ole turvassa. Miten epidemia käyttäytyy? Kuinka paljon potilaita joutuu sairaalaan ja tehohoitoon, kuinka moni kuolee? Milloin tautiin löytyy lääke tai rokote?

– Viruksen käyttäytyminen on arvaamatonta, ja se mietityttää ja pelottaa selvästi kaikkia. Varsinkin kun sairaus saa läheisen kasvot, se tulee eri tavalla lähelle.

”En ollut ehtinyt varautua siihen, että koronavirus tulisi tällä tavalla omaan lähipiiriin”

Joonas järkyttyi, kun hyvin läheinen kollega kuoli muutama viikko sitten koronaviruksen aiheuttamaan tautiin.

– Hän oli seniorilääkärinä aiem­massa työpaikassani. Puhuimme silloin päivittäin. Jos minulla oli kysyttävää, hän auttoi aina: tuli jopa huoneeseeni neuvomaan ja tutkimaan potilaita kanssani. Kun sitten muutin toiselle paikkakunnalle, yhteydenpito toki väheni, mutta hyvä suhde säilyi. En ollut ehtinyt varautua siihen, että virus tulisi tällä tavalla omaan lähipiiriin. Se kävi mielen päälle.

Omasta terveydestään Joonas ei ole huolissaan. Jos hän saa vaikean koronavirusinfektion, hän kokee, ettei sille voi enää siinä vaiheessa mitään. Joonaksen mottona on ollut jo vuosikausia: ”Jos murehtii asioista etukäteen, joutuu murehtimaan kaksi kertaa.” Liiallinen murehtiminen ja asioiden vatvominen eivät kuulu hänen elämäänsä.

Puu-ukko oman kotitalon terassilla on Joonaksen harjoitusvastustaja. – Treenaan päivittäin Shaolin kung-fu -taitoja.

Puu-ukko oman kotitalon terassilla on Joonaksen harjoitusvastustaja. – Treenaan päivittäin Shaolin kung-fu -taitoja.

Shaolin kung-fu-koulussa sängyissä ei ollut patjoja

Äänekoskelaisen paritalon terassilla seisoo erikoisen näköinen puupökkelö. Se voisi olla vaikka toteemipaalun ja jättimäisen voodoo-nuken risteytys. Ukko seisoo lujasti jaloillaan, vaikka se saa päivittäin lyöntejä, potkuja ja kepin iskuja. Ukko on Joonaksen harjoitusvastustaja.

Joonas Tolvasella on harrastus, jonka voi sanoa muuttaneen hänen elämänsä. 17-vuotiaana hän sai päähänsä – ehkä katsottuaan riittävästi aasialaisia kung-fu-taisteluelokuvia – että lähtee opiskelemaan tätä itsepuolustuslajia Kiinaan.

Hän päätyi buddhalaisen temppelin Shaolin kung-fu -kouluun. Kokemuksistaan hän on kirjoittanut kirjan Soturimunkin oppipoika (2017), jossa koulutuksen värikkäät käänteet näyttäytyvät kuin seikkailuelokuvana.

– Koulussa kuri oli spartalaista. Sängyissä ei ollut patjoja, hanasta tuli jääkylmää vettä ja sähkökatkoja oli lähes päivittäin. Aamuisin meidät herätettiin kommunistisilla lauluilla, eikä oppitunneilta saanut myöhästyä sekuntiakaan. Myöhästymisestä sai keppiselkäsaunan. Paikka oli niin hirveä, että laihduin ensimmäisellä reissullani yli kymmenen kiloa, Joonas kertoo.

Hän sai ensimmäisellä treenireissullaan kuitenkin niin hyviä ystäviä, että päätyi Kiinaan aina uudestaan ja uudestaan. Sittemmin hän on matkustanut Kiinaan reilut kymmenen kertaa opiskelemaan lisää lajia, josta on tullut jokapäiväinen – ja mitä todennäköisimmin elinikäinen – kumppani.

– Treenaan päivittäin Shaolin kung-fu -taitoja. Treeni sisältää liikesarjoja ja kehonhallintaharjoituksia. Se pitää hyvässä kunnossa: kehon liikkuvuus, motoriikka ja lihasvoimat kehittyvät, eikä ylimääräistä painoa pääse kertymään.

”Mielen tyyneys syntyy ajatuksesta, että vaikka olosuhteet muuttuvat, muutokset tulee hyväksyä.”

Shaolin kung-fu on itsepuolustuslaji, johon kuuluu myös mielen harjoittamista. Joonaksesta ei tullut buddhalaista eikä kommunistia, vaikka molempia oppisuuntia opetettiin temppelin koulussa.

Mutta jotain buddhalaisesta ajattelusta jäi kuitenkin itämään.

– Mielen tyyneys syntyy ajatuksesta, että vaikka olosuhteet muuttuvat, muutokset tulee hyväksyä. Välillä muutos on epämieluinen, mutta olosuhteiden muuttuessa myös kaikki ikävät tunteet menevät aikanaan ohi. Olosuhteisiin ei voi vaikuttaa, mutta omaan suhtautumiseensa voi.

Kiinalainen kung-fu-mestari antaa etäyhteydellä harjoitteluohjeita

Joonaksella ei ole Äänekoskella treenikaveria, eikä Jyväskylässäkään ole lajiseuraa. Treenaamisen tukena toimii kiinalainen kung-fu-mestari, johon Joonas on yhteydessä viikoittain videopuheluilla kiinalaisten käyttämän Wechat-kännykkäsovelluksen kautta. Kung-fu-mestari antaa Joonakselle etäyhteydellä vinkkejä ja neuvoja liikkeiden oikeaoppiseen suoritukseen.

Joonas pitää tärkeänä elämän tasapainoa, ja se on olennainen voimatekijä myös työssä jaksamisen kannalta. Liikunnan, ravinnon ja levon suhteen on oltava kunnossa.

– Jos elämän perusasiat unohtuvat, ei voi jaksaa rankkaa työtä. Lääkärit jättävät joskus kiireessä lounastunnin väliin, jotta ehtisivät kiriä kiinni jäljessä laahaavan aikataulun. Mutta nälkäisenä tai väsyneenä ei voi tehdä hyviä päätöksiä. Eikä elämä saisi pyöriä pelkästään työn ympärillä, tai muuten uupuminen uhkaa.

Esikoisen syntymä inspiroi kirjoittamaan lastenkirjan

Kaksi vuotta sitten Joonas oli taas kerran lähdössä Kiinaan tapaamaan mestariaan. Vain hetkeä ennen lähtöään Joonas sai kuulla vaimoltaan Minnalta, että he saisivat lapsen. Joonas oli aina toivonut saavansa jälkikasvua, ja nyt se tapahtuisi.

Kiinassakin ajatukset pyörivät isäksi tulemisen ympärillä. Millainen vauva heille syntyisi? Mitä Joonas isänä haluaisi hänelle antaa? Ajatukset tulivat mukaan jopa uniin, ja eräänä yönä Joonas uneksi kirjottavansa satukirjan tulevalle lapselleen.

– Ja niin siinä kävi, että treenaamisen lomassa kirjoitin rungon lastenkirjan tarinaan. Kotona kirjoitin kirjan loppuun, ja ilokseni sain kuvittajaksi Sarjakuva-Finlandian voittaneen Janne Kukkosen.

Antti syntyi 2019, ja kirja Jademiekan arvoitus, ilmestyi vuotta myöhemmin, toukokuussa 2020. Seikkailutarina sijoittuu Pekingin Kiellettyyn kaupunkiin, ja pääosissa ovat suomalaisveljekset ja kiinalaistyttö – ja tietysti Shaolin-temppeli ja kung-fu.

Esikoisen syntymä inspiroi Joonasta kirjoittamaan lastenkirjan. Hänelle on tärkeää, että lääkärin töiden ohella myös elämän muut puolet saavat tilaa.

Esikoisen syntymä inspiroi Joonasta kirjoittamaan lastenkirjan. Hänelle on tärkeää, että lääkärin töiden ohella myös elämän muut puolet saavat tilaa.

Buddhalaishenkinen elämänasenne antaa tyyneyttä

Menee vielä vuosia, ennen kuin Antti on sopivan ikäinen lukija isänsä seikkailukirjalle, mutta kung-fu-treenejä yksivuotias seurailee jo innoissaan. Perheen arki on rauhallista. Joonakselle isäksitulo oli iso, muttei elämää mullistava muutos.

– Oikeastaan yllätyin, miten vähän lapsen syntymä muutti elämääni. Minua peloteltiin, että sitten et ehdi sitä ja tätä, mutta todellisuudessa ehdin ihan hyvin tehdä kaikki itseni ja perheeni kannalta tärkeät asiat, Joonas sanoo.

Töiden ohella on aikaa myös treenata ja kirjoittaa.

Taas tulee puheeksi tasapaino: työ on tärkeää, mutta niin on myös muu elämä. Siksi Joonas tekee välillä vähemmän töitä, jotta elämän muutkin puolet saavat tilaa. Koronatilanteen takia tämä ei nyt ole mahdollista. Jos pandemiatilanne Suomessa helpottaa, hänen toiveissaan on viettää enemmän aikaa perheensä kanssa.

Buddhalaishenkinen elämänasenne auttaa kohtaamaan myös ikävät muutokset tyyneydellä. Joonas on muutenkin perusasenteeltaan optimisti, ei stressaaja eikä surkuttelija.

– Suhtaudun tulevaisuuteen valoisalla mielellä. Uskon, että koronavirus saadaan hallintaan ja että terveydenhuoltomme pystyy auttamaan kaikkia apua tarvitsevia.

Hän uskoo myös, että elämä poikkeusoloissa opettaa meille kaikille jotain olennaista. Hän toivoo, että osaamme arvostaa läheisiä ihmisiä, niitä lähikontakteja, jotka ovat nyt pitkään olleet kiellettyjä.

– Korona on antanut meille mahdollisuuden olla enemmän kotona oman perheen kesken. Useinhan ihminen arvostaa jotakin vasta, kun sen menettää. Ehkä poikkeustila opetti meidät huomaamaan läheisyyden arvon, jo tässä ja nyt?

Joonas Tolvanen, 30

Työ: Lääkäri ja kirjailija.

Koti: Äänekoskella.

Perhe: Vaimo Minna ja poika Antti, 1.

Harrastukset: Shaolin kung-fu.

Ajankohtaista: Lastenkirja Jademiekan arvoitus ilmestyi toukokuussa.

X