Maallemuutto sai Kati Pilli-Sihvolan löytämään onnen: ”Olen päässyt irti oravanpyörästä”

Maallemuutto paransi elämänlaatua, mutta Kati Pilli-Sihvola muistuttaa, että maalaiselämä vaatii taitoja, joita kaupungissa ei tule tarvinneeksi.

Kati Pilli-Sihvola asuu mustaksi maalatussa vanhassa hirsitalossa, jossa on valkoiset ikkunanpuitteet. Pihalla kasvaa omenapuita, tammia ja vaahteroita. Nyt keväällä hän herää linnunlauluun. Maallemuutto on mahdollistanut tämän kaiken.

Iitissä, Kouvolan kupeessa sijaitsevassa vanhassa maalaistalossa on 180 neliötä, ja pihalla on navetta, aitta ja piharakennus. Kati ja miehensä Sampo Pilli-Sihvola ostivat Issula-nimisen maatilan kolme ja puoli vuotta sitten. Heille vihjattiin, että talo kannattaisi purkaa, mutta rakennustöitä harrastava Sampo ei hätkähtänyt. Pariskunta aloitti kunnostustyöt.

Aluksi vuonna 1839 rakennetun Issulan piti olla viisihenkisen perheen vapaa-ajan koti.

– Ajoimme Iittiin viikonloppuisin. Jo perjantaina harmitti, että kohta pitää palata kotiin. Sunnuntaina itkun kanssa lähdettiin.

Koti sijaitsi tuolloin Hämeenlinnassa, jonne he olivat rakentaneet talon. Sen yhteydessä oli muutaman sadan neliön tontti.

– Mutta se oli lähiöelämää. Piti ajaa säännöllisesti nurmikko, jotta voikukat eivät leviäisi naapuriin. Piti miettiä, että käryttääkö grilli naapuriin. Aina piti varoa, mutta nyt on vapaus. Lähin naapuri on kilometrin päässä, Kati sanoo.

Maallemuutto oli osa elämänmuutosta

Maallemuutto liittyy isoon elämänmuutokseen, jonka Kati oli käynnistänyt jo pari vuotta aiemmin. Hän oli tehnyt uraa isojen firmojen taloushallintatehtävissä, mies oli matkustanut työnsä takia paljon ulkomailla. Isovanhemmat ja lastenhoitajat olivat hoitaneet lapsia.

Keväällä 2017 Kati paloi loppuun, irtisanoutui ja jäi kotiin.

– Päätin ottaa takaisin äidin roolin. Olin tehnyt töitä 24/7, en ollut ehtinyt lasten joulujuhliin, enkä koulun vanhempaintapaamisiin.

Siitä alkoi eheytyminen, hän sanoo.

Pari vuotta myöhemmin mies vaihtoi firmaa, eikä hänen tarvinnut enää matkustaa työn takia ulkomaille.

Viime keväänä he alkoivat miettiä maallemuttoa ja sitä, onko järkeä pumpata rahaa kahteen taloon, kun sydän oli Iitin hirsitalossa, Issulassa. Niinpä he möivät Hämeenlinnan-talonsa ja muuttivat viime kesänä Iittiin.

Eniten heitä huoletti muutoksessa se, miten lapset sopeutuisivat uuteen ympäristöön.

– Mutta lapsilla ovat koulut menneet hyvin, ja he ovat saaneet hyviä kavereita. Meidät kaikki on otettu täällä lämpimästi vastaan.

Maallemuutto tietää remppaa ja pihatöitä

Pariskunta on kunnostanut taloa omaan tahtiinsa. Kolme vuotta sitten kesällä he maalasivat talon mustaksi, norjalaistalojen tyyliin. Kun he muuttivat viime kesänä, tupa ja keittiö olivat jo kunnostettu. Seuraavaksi piti uusia talon lämmitysjärjestelmä.

Tekemistä riittää myös pihalla. Vanha, ylipitkäksi kasvanut kuusiaita kaadettiin, jolloin pihan eteläpäätyyn tuli enemmän valoa. Pihaa on siivottu, mutta Kati haluaa katsoa, miten piha asettuu ennen kuin hän alkaa hankkia uusia istutuksia.

– Ensin täytyy hävittää pihalle levinnyt kurtturuusu. Olen jo nyt huomannut, että kun kitkee rikkaruohoja, niin niiden alta alkaa kasvaa vanhoja perennoja.

Valkoiset ikkunanpuitteet somistavat tuvan päätyä. Puuseppä on nikkaroinut ne alkuperäisen mallin mukaan.

– Loput ikkunat tehdään sitten kun ehditään ja jaksetaan ja kun on rahaa.

Maallemuutosta haaveilevan kannattaa olla realistinen

Downshiftaajakin tarvitsee rahaa. Kati on alkanut työskennellä freelancer-valokuvaajana, ja välillä hän konsultoi yrityksiä taloushallinta-asioissa. Lisäksi hän pitää Musta maalaistalo -nimistä blogia.

– Mutta ei tämä olisi mahdollista ilman puolison tuloja, hän sanoo.

Sampo käy töissä pääkaupunkiseudulla.

– Hän yrittää pitää pari etäpäivää viikossa, mutta ajaa lähes päivittän kuitenkin toimistolle.

Toisaalta asuminen maalla on halvempaa kuin kaupungissa.

– Sen sijaan, että meillä olisi satojatuhansia velkaa, meillä on nyt velkaa vain 50 000 euroa.

Maalaisunelman toteuttaminen vaatii käytännön taitoja.

– Sampo rentoutuu, kun hän saa purkaa seinän tai rakentaa jotakin.

Eteen on tullut hankaliakin tilanteita. Esimerkiksi viime talvena Sampon piti laskeutua aikaisin aamulla pihakaivoon korjaamaan otsalampun kanssa rikki mennyttä pumppua.

– Tarpeen tullen minäkin osaan korjata asioita, en ole ihan neuvoton. Sellaiselle, joka ei osaa tehdä mitään, maallemuutto voi olla kova koulu. Kannattaa ottaa selvää etukäteen asioista, ettei tule romantisoineeksi liikaa, Kati sanoo.

Maalaisuus on geeneissä

Joskus Kati kaipaa kaupunkiin. Mielessä saattaa käydä, että olisipa kiva lähteä jonkin bändin keikalle ex tempore. Mutta mielihalut ovat kuin piirtoja huuruisessa lasissa, ne katoavat nopeasti. Kati sanoo, ettei hän koe joutuneensa luopumaan mistään.

– Paitsi mielentilashoppaamisesta! Ostan vaatteita korkeintaan kolmen kuukauden välein. Tuolla menen ja kitken rikkaruohoja vanhassa Marimekon yöpaidassa. Hiusten juurikasvu on varmaan kilometrin mittainen.

Kati sanoo nauttivansa siitä, kun saa itse kasvattaa kukkia ja vihanneksia, ja seurata läheltä luonnon kiertokulkua.

– Kun tulee ikää, oppii arvostamaan tällaisia asioita.

Hän varttui itse Pohjois-Pohjanmaalla maatilalla.

–  Yksi päivä oikein pysähdyin miettimään, miten syvällä geeneissäni maalaisuus on. Nuorena halusin jättää sen kaiken taakseni, mutta nyt haluan antaa lapsille edes osan siitä lapsuudesta, jonka itse sain. Kun sai kulkea lehmien perässä ja viedä sioille perunankuoria. No, meillä ei ole näitä eläimiä, mutta kanoja ja lampaita on tulossa.

– Kun muutin takaisin maalle, tuntui, että arvot loksahtivat kohdilleen. Olen pikkuhiljaa päässyt irti oravanpyörästä ja saanut itseni takaisin.

Lue myös:

Kaisa Kaihola vaihtoi alaa ja perusti hotellin vanhaan pappilaan: ”Työuupumus auttoi minua löytämään itseni”

Kotiliesi: Uusperhe remontoi vanhan hirsitalon –  Katso kuvat!