Miksi Aarni Raudaskoski käyttää vapaa-aikaansa noukkimalla roskaajien jätteitä maasta? ”En saa rahaa enkä kunniaa”
Vapaaehtoistyölle omistautuneita yhdistää halu tehdä osansa – ja enemmänkin. Auttaminen tuo elämään merkitystä ja mielihyvää.
Aarni Raudaskoski kerää roskia lenkeillään.
Vapaaehtoistyölle omistautuneita yhdistää halu tehdä osansa – ja enemmänkin. Auttaminen tuo elämään merkitystä ja mielihyvää.
”Kerään roskia puhtaasti itseni vuoksi”
Aarni Raudaskoski, 30, Turku, roskajuoksija
Olen harrastanut muutaman vuoden ajan ploggingia eli roskalenkkeilyä. Innostuin siitä, kun poikamme oli pieni ja kulki vielä mukana vaunuissa. Vaunulenkeillä huomasin, että roskia on kaikkialla. Päätin alkaa siivota roskia pois luonnosta jokaisella lenkillä. Kun poika kasvoi, teimme roskalenkkejä yhdessä.
Nykyään poimin roskia aina, kun liikun ulkona. Siitä on tullut minulle elämäntapa ja harrastus. Kun kuljen ulkona lapsen ja koiran kanssa, haluan, että ympäristö näyttää kauniilta ja hyvinvoivalta. Turhauttavaa on se, että vaikka kuinka keräisi, roskia ilmestyy aina lisää.
En saa siivoamisesta rahaa enkä kunniaa. Teen sitä puhtaasti itseni vuoksi.
En usko, että teollani on ympäristön kannalta iso merkitys. En pysty yksin pelastamaan luonnon monimuotoisuutta, mutta haluan tehdä oman osani ja näyttää esimerkkiä muille. Jokainen voi tehdä jotain, ihan pientäkin. Tämä on minulle sopiva vapaaehtoistyön muoto, koska sitä voi tehdä missä ja milloin vain. Ja valitettavasti työ ei lopu koskaan.”
”Halu auttaa saa jaksamaan”
Ulla Lahtinen, 47, Rauma, vapaaehtoinen eläinsuojeluneuvoja
Olen eläinrakas ja haluan suojella eläimiä. Kaikki eläimet, mutta etenkin omat lemmikkini, kaksi pitkäkarvaista collieta ja kolme kissaa sekä luonnonvaraiset eläimet ja eläinkarkurit ovat lähellä sydäntäni.
Työskentelen vapaaehtoisena eläinten parissa. Olen toiminut yli kaksikymmentä vuotta Rauman seudun eläinsuojeluyhdistyksessä.
Nykyään olen yhdistyksen puheenjohtaja, ja lisäksi olen toiminut SEY:n vapaaehtoisena eläinsuojeluneuvojana vuodesta 2004 lähtien. Tehtäviini kuuluu muun muassa neuvoa ihmisiä kaikenlaisissa eläinasioissa ja auttaa eläimiä.
”Välillä työ väsyttää, mutta halu auttaa saa jaksamaan.”
Eläimiin liittyviä yhteydenottoja tulee paljon ja mihin kellonaikaan tahansa. Viime jouluna puhelin soi kesken jouluaterian. Välillä työ väsyttää, mutta halu auttaa saa jaksamaan. Työ on myös palkitsevaa; tulee hyvä mieli, kun voin auttaa.
Koirieni kanssa olen mukana myös Etsijäkoiraliiton toiminnassa. Koirani ovat käyneet läpi pitkän ja systemaattisen koulutuksen. Nuorempi valmistui tänä keväänä ja vanhempi vajaa kuusi vuotta sitten. Tarvittaessa lähdemme etsimään kadonneita lemmikkieläimiä. Näillä tarinoilla on onneksi useimmiten onnellinen loppu.”
”Uskon siihen, että hyvä kiertää”
Eija Adenius-Tiilikainen, 56, Turku, nuoren tukihenkilö
Kun lapseni muuttivat omilleen, ajattelin, että voisin auttaa nuorta, joka tarvitsee aikuisen seuraa ja tukea. Ystäväni vinkkasi minulle Tukenasi ry:stä, joka tarjoaa nuorille tukea asumiseen ja itsenäistymiseen. Kävin viime vuoden alussa vapaaehtoisille järjestetyn kurssin, ja vuosi sitten kesällä tapasin ensimmäisen tukinuoreni.
Tuettavat nuoret ovat yleensä täysi-ikäisiä, mutta nuoreni oli vasta 16-vuotias. Hän on muuttanut Turkuun lukion perässä eikä hänellä ollut perhettä tai tuttuja lähellä.
Tapaamme kahden viikon välein. Teemme yhdessä ruokaa, käymme kahviloissa, museoissa ja metsässä. Sienestäminen on yhteinen intohimomme. Yleensä tukisuhteet kestävät vuoden, mutta olemme sopineet nuoreni kanssa, että jatkamme vuoden loppuun. Minulla ei ole paljon vapaa-aikaa, mutta olen ajatellut, että voisin jatkaa toisenkin nuoren tukena.
Olen elämäni aikana tehnyt monenlaista vapaaehtoistyötä niin lasteni urheiluseurassa kuin kunnallispolitiikassa. Vapaaehtoistyö ei vaadi paljon, mutta se antaa itselle hyvän mielen. Uskon siihen, että hyvä kiertää.”
”Jonossa on jatkuvasti enemmän ihmisiä”
Tea Niemi, 51, Turku, vapaaehtoisena Katulähetyksen ruoka-avussa
Työskentelin 30 vuotta ravintola-alalla, mutta selkävaivojen vuoksi jouduin lopettamaan baarityöt. Huomasin, että tämän ikäisenä on vaikea saada töitä. Lapsenikin olivat kasvaneet isoiksi, joten kaipasin jotain tekemistä. Neljä vuotta sitten otin yhteyttä Operaatio Ruokakassiin ja kysyin, tarvitsevatko he apua.
Siitä lähtien olen tehnyt vapaaehtoistyötä. Nykyään olen kahtena tai kolmena päivänä viikossa Katulähetyksen ruoka-avussa. Tarve avulle on kasvanut. Jonossa on jatkuvasti enemmän ihmisiä. Pidän siitä, että saan tehdä monipuolista työtä ruoan pussituksesta kahvinkeittoon ja vessojen siivoamiseen. Tarvittaessa autan alakerran kirpputorilla. Selkänikin tykkää, kun se saa liikettä.
Itselleni vapaaehtoistyö antaa elämäniloa. En ollut aiemmin tehnyt vapaaehtoistyötä, koska yksinhuoltajana minulla ei ollut siihen aikaa. Kun terveys meni, kaikki meni uusiksi. Nyt nautin siitä, että saan tehdä merkityksellistä työtä ja olla muille avuksi ja hyödyksi. Tämä on vahvistanut ajatusta siitä, että ihminen tarvitsee aina toisia ihmisiä. Kun auttaa muita, saa itsekin apua.
Olen saanut tätä kautta kivoja ystäviä, ja tarvittaessa saan myös apua, kun vaikkapa pyöräni kaipaa huoltoa.”
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous