Naisena tehtaanjohtaja Laura Remes on edelleen harvinaisuus paperiteollisuudessa: ”En ole törmännyt urallani lasikattoihin”

Laura Remes on ensimmäinen nainen erikoispaperitehtaan johtajana. Paperiteollisuus oli vuosikymmeniä miehisen vallan linnake. Naisen oli valittava uran ja perheen välillä, sillä naimisiinmenon seurauksena saattoi olla potkut. Kävimme katsomassa, millaista Lauran työ on tänä päivänä.

Tuotantolaitos kahdeksalle kävellään pääportilta kahden asvalttia halkovan junaradan poikki. Keltaiseen heijastintakkiin, valkoiseen kypärään ja tennareilta näyttäviin turvakenkiin pukeutunut Laura Remes harppoo sateen rummuttamaa hämärää tehdasaluetta ja viittilöi samalla pysymään valkoisella rajatun kulkureitin sisällä. Junat kulkevat pääasiassa iltaisin ja öisin mutta isot työkoneet koska vain. Kulkureittien ulkopuolella ei haahuilla.

Laura aloitti Valkeakoskella metsäjätti UPM-Kymmenen Tervasaaren paperitehtaan johtajana noin viisi kuukautta sitten, joten reitit ovat jo tuttuja.

– Ihan jokaista ovea en muista vieläkään, hän sanoo.

Se ei ole mikään ihme, sillä 70 hehtaarin suuruinen tehdasalue on kuin kaupunki kaupungin sisällä. Selän taakse jäävät 1930-luvulla rakennettu konttorirakennus lounasravintoloineen ja tuotantolaitos viisi. Tuolla on tehtaan oma energialaitos, Laura osoittaa vasemmalle. Tuolla vedenpuhdistamo, pieni palokunta, puunkäsittely, varastot… Alueen pinta-ala vastaa 98 jalkapallokenttää.

Liikkumista nopeuttavat tehtaan polkupyörät, joilla vilahtaa ohi työntekijöitä.

”En ole törmännyt urallani lasikattoihin”

Tehdassalin valvomon takana olevassa neuvotteluhuoneessa alkaa puoli yhdeksältä tuotannon aamukokous. Sieltä Laura yleensä aloittaa työpäivänsä, sillä puolituntisen aikana saa tietoa tuotannon sujumisesta ja työturvallisuuteen liittyvistä tapahtumista. Tervasaaressa on kaksi paperikonetta, PK5 ja PK8, jotka tuottavat 300 000 tonnia tarrojen irrokepaperia vuodessa. Isojen voimien ja pyörivien laitteiden lähellä vakavat onnettomuudet, kuten puristumiset ja tulipalot, ovat mahdollisia, mutta nykyisin ne ovat harvinaisia.

Kokousta johtaa tuotantolinjan vetäjä Teemu, joka käy läpi eilisen huoltoseisokin sujumista. Kokouksessa on läsnä 15 miestä ja kolme naista. Sukupuolijakauma on tyypillinen, sillä Metsäteollisuus ry:n jäsenyritysten työntekijöistä hieman alle viidesosa on naisia.

Lauraa voi kutsua lasikaton rikkojaksi, sillä hän on ensimmäinen nainen Tervasaaren johdossa sen 148-vuotisen historian aikana. Kolmeen suurimpaan metsäkonserniin, Stora Ensoon, UPM-Kymmeneen ja Metsä Groupiin, tehdyn soittokierroksen perusteella hän on myös ensimmäinen nainen Suomessa erikoispaperitehtaan johtajana.

– Olen tässä sen takia, että olen sopivin tehtävään. En ole törmännyt urallani lasikattoihin. Mutta on hienoa olla esimerkkinä siitä, ettei niitä tarvitse olla, jos niitä yhä on.

Helsingissä syntynyt ja Etu-Töölössä kasvanut Laura pääsi Ressun lukiosta ylioppilaaksi, ja sen jälkeen hän valmistui Teknillisestä korkeakoulusta tuotantotalouden diplomi-insinööriksi. Uransa hän aloitti 2005 Nokian matkapuhelinjaostossa markkinointi- ja kehitystehtävissä. UPM:lle hän tuli viisi vuotta myöhemmin, ja ennen nimitystään tehtaanjohtajaksi hän vastasi erikoispaperialueen strategiasta ja kehittämisestä.

Lauran mielestä ikä ei ole johtajuudessa olennaista, siksi hän ei puhu omastaan.

– Pidetään se mukavana mysteerinä. Ihmisten ei tarvitse kiinnittää huomiota ikään.

– Monimuotoisuus työyhteisössä on tärkeää, jotta keskustelua syntyy erilaisista näkökulmista. Monimuotoisuutta tuo muukin kuin sukupuoli tai ikä, kuten erilaiset persoonallisuudet, kokemukset, osaamisalueet, työtavat, taustat ja kansallisuudet.

Vielä 60 vuotta sitten perhe oli este naisen uralle

Sukupuolella kuitenkin on ollut väliä. Lauralla on aviomies ja hieman alle yksivuotias tytär. Vielä noin 60 vuotta sitten naisen uratie paikkakunnan paperiteollisuudessa tyssähti perheellisyyden takia.

Tervasaari kuului aikoinaan Yhtyneisiin Paperitehtaisiin, jonka keskushallinto oli Valkeakoskella. Yrityksen toimitusjohtajana oli 1940–1969 vuorineuvos Juuso Walden. Hänen mielestään naimisissa olevien naisten tehtävä oli kasvattaa kotona lapsia yhteiskuntaa varten ja luopua työpaikastaan nuorempien hyväksi.

– Hän pyysi usein selvityksiä naimisissa olevien naisten määrästä ja vaati samalla heidän irtisanomistaan, filosofian tohtori Kaj Raiskio kertoo. Hänen väitöstutkimuksensa käsitteli yrityksen johtamiskulttuuria Waldenin sekä tämän edeltäjän ja isän Rudolf Waldenin aikakausilla.

– Naisten asemasta yrityksessä kertoo esimerkiksi 1967 tehty henkilöstötutkimus. Kaikki yrityksen 71 naistoimihenkilöä olivat naimattomia, kaikki 300 miestoimihenkilöä naimisissa.

Nykyisin UPM:n johtajista vajaa viidennes on naisia, mutta 60 vuotta sitten heitä ei ollut Yhtyneillä senkään vertaa, sillä silloin johtaminen oli miesten hommaa. Naiset työskentelivät kevyissä tehdastöissä ja toimihenkilöinä. Jälkimmäiset olivat lähempänä yrityksen johtoa, joten heidän kohdallaan säännöt olivat tiukimmat. Toimihenkilönaiset saattoivat seurustella salassa, jotta saisivat pitää työnsä mahdollisimman pitkään. He, jotka halusivat tehdä pitkän uran, joutuivat jättämään perhehaaveet taka-alalle.

Vanhempainvapaalta tehtaanjohtajaksi

– Onneksi valintaa perheen ja uran välillä ei enää tarvitse tehdä, Laura sanoo.

Hänet valittiin nykyiseen työhönsä vanhempainvapaalta. Valintaa oli edeltänyt esimiehen kanssa käyty kehityskeskustelu, jossa Lauralta kysyttiin kiinnostusta tehtävään. Sitä oli, koska tämä halusi kehittää osaamistaan.

Valinnan varmistuttua puolisolle lähti tekstiviesti: Muutetaanko Valkeakoskelle 🙂 Puoliso vastasi: Taidat olla tosissasi? Alkusyksyllä koko perhe muutti Helsingistä paikkakunnalle, ja samalla tekniikan tohtoriksi väitellyt, analytiikkajohtajana työskentelevä puoliso jäi vuorostaan vanhempainvapaalle.

– Uskon, että uran ja perhe-elämän yhdistäminen on järjestelykysymys. Silloin pitää miettiä perheenä joustamista ja sitä, että paletti saadaan toimimaan kaikille hyvin.

Kun Laura oli vanhempainvapaalla, hän heräsi tarvittaessa hoitamaan vauvaa öisin. Nyt sen tekee puoliso, vaikka yleensä tyttö on hyvä nukkuja. Laura menee yleensä nukkumaan iltakymmeneltä ja herää kuuden jälkeen.

– Hyvä yöuni on minulle tärkeä, ja pidän huolta, että nukun sitä vähintään kahdeksan tuntia. Silloin ajatus on kirkas.

”Minulle on tärkeää, että yritys toimii kestävästi”

Aamu jatkuu kello yhdeksältä asiakastapaamisella toisessa tuotantolaitos kahdeksan neuvotteluhuoneessa. Asiakkaat ovat espanjalaisesta yrityksestä, joka ostaa irrokepaperia. Lauran lisäksi paikalla on yksi nainen ja kahdeksan miestä. Vastaavanlainen mutta vinompi sukupuolijakauma on sosiaali- ja terveyspalveluiden alalla mutta toisinpäin: siellä miehiä on noin 14 prosenttia.

Laura pitää ensin PowerPoint-esitelmän Tervasaaresta. Kun vieraat pääsevät ääneen, ruudulle ilmestyy kuva heidän yrityksensä taannoisesta investoinnista, 20 miljoonaa euroa maksaneesta tehdashankkeesta.

– It’s pocket money for you, asiakasyrityksen hankintajohtaja kuittaa Lauralle ja naurahtaa.

Suomalaisessa metsäbisneksessä mittakaava kaikessa on valtava. 20 miljoonaa euroa voi tosiaan näyttäytyä taskurahana, jos sitä vertaa siihen, että UPM investoi uuteen sellutehtaaseen Uruguayssa 2,4 miljardia euroa.

Investointi ja metsäteollisuus muutenkin on herättänyt huolta ympäristövaikutuksillaan.

– Minulle on tärkeää, että yritys toimii kestävästi. Kuitu on uusiutuva, kierrätettävä ja uudelleen käytettävä raaka-aine, joten siinäkin suhteessa pidän toimialaa hyvänä, Laura sanoo.

Erikoispaperitoimiala on kasvanut neljä viisi prosenttia vuodessa globaalisti. Kasvua selittää esimerkiksi hurjasti lisääntynyt verkkokauppa. Paketteihin tarvitaan tarroja ja niihin irrokepaperia.

– Teemme jo nyt paljon tuotteita, jotka korvaavat muovia. Mielenkiinnolla odotan, mitä kaikkea kuidusta tulevaisuudessa saa aikaiseksi. Se inspiroi minua tekemisessäni.

Turvavarustus päälle ja kierrokselle

Kypärä päähän, heijastintakki päälle, suojalasit kasvoille ja kuulosuojaimet korviin. Täysi turvavarustus on oltava päällä aina tuotantotiloissa liikuttaessa. Kello 11 Laura lähtee viikoittaiselle turvakierrokselle ympäristö- ja työturvallisuuspäällikkö Harri Hiltusen kanssa.

Kierros aloitetaan tuotantolaitos kahdeksan valvomosta. Laura juttelee paperikonemies Harri Walleniuksen ja vuoromestari Vesa Ali-Löytyn kanssa eilisestä huoltoseisokista. Mittakaava täälläkin on valtava. Tuotannon laatua valvotaan ruuturykelmästä, jolla näkyvät paperin pätkät ovat tosiasiassa kilometrien pituisia. Paperikoneen rullalle valmistuu reilussa tunnissa 85 kilometriä paperia. Silloin rullan kokonaispaino on 40 000 kiloa.

Laura, molemmat Harrit ja Vesa siirtyvät tuotantotiloihin. Nosturi nostaa rullan paperikoneelta jälkikäsittelyyn.

– Taakan alle meneminen on ehdottomasti kielletty, Laura muistuttaa.

Sali on trooppisen kuuma ja autio. Tervasaaressa on noin 300 työntekijää, mutta vierailija näkee isolla alueella vain heijastinliivin vilahduksen silloin tällöin.

”On luonnollista, että johtajia kyseenalaistetaan”

Ennen syyskuuta Laura kuvitteli, että hän tulee tehtaaseen aika valmiiseen maailmaan, sillä tuotanto näyttää ulospäin rajalliselta ympäristöltä, jossa asiat etenevät saman kaavan mukaan.

– Mutta kun eivät etene. Uusia tilanteita tulee vastaan päivittäin.

Isoissa prosesseissa pienetkin värähdykset voivat aiheuttaa mittavia muutoksia. Haasteet voivat liittyä esimerkiksi laiteinvestointeihin, jotka ovat kalliita ja monimutkaisia prosesseja.

– Harvoin ne menevät niin, että sieltä tulisi sormia napsauttamalla oikeanlaatuista tuotetta ulos. Käyttöönotto vie aikaa ja vaatii hienosäätöä.

Se sopii Lauralle, sillä hän nauttii kehittämisestä ja muutosjohtamisesta. Onko auktoriteettiasi koskaan kyseenalaistettu?

– On, mutta on luonnollista, että johtajia kyseenalaistetaan ja mietitään, miksi heidät on valittu tehtäväänsä. En ota sitä henkilökohtaisesti.

– Pelkkä titteli tai asema eivät nykymaailmassa riitä. Johtajuus pitää luoda, ja se pitää tehdä jokaisessa tehtävässä uudestaan. Jaan mielelläni vastuuta seuraaville tasoille organisaatiossa. Uskon siihen, että päätöksenteossa mukana oleminen sitouttaa ja motivoi. Luotan alaisiini ja he minuun.

Omien esimiesten seuraaminen on Lauran mielestä paras johtajuuskoulu. On hänellä mentoreitakin ollut, ja sellaiseksi hän laskee myös äitinsä, joka työskenteli aikanaan yritysmaailmassa.

– Hän on aina tukenut, kannustanut ja suhtautunut ideoihini avoimesti.

Kosteat bisneslounaat ovat historiaa

Ruokasalin ikkunoista näkyy lumihunnun saanut Lotilanjärvi. Pitkän pöydän päässä on muotokuva Juuso Waldenista Tervasaaren edessä. Olemme tehtaalta parin kilometrin päässä Antinkärjessä, joka on Waldenin entinen edustuskoti ja yrityksen vieraskerho, jonka metsäjätti on laittanut myyntiin.

Isot salit on sisustettu upottavilla matoilla, taiteella ja kotimaisilla designhuonekaluilla. Täällä on kestitty vuosien varrella niin yrityksen johtoa kuin vieraitakin presidentti Urho Kekkosesta sittemmin USA:n presidentiksi valittuun Richard Nixoniin. Talo on tullut tutuksi myös Lauralle, mutta arkea siellä käyminen ei enää ole.

– Yleensä syön nopean lounaan tehtaan henkilöstöravintolassa Tervapadassa.

Tänään hän emännöi Antinkärjessä espanjalaisia asiakkaita, mutta kosteat, kulinaariset ja pitkät bisneslounaat ovat historiaa. Alkuruoaksi on vihersalaatti, pääruoaksi kanaleike riisillä ja juomaksi kuplavettä. Tunnin päästä Laura on takaisin Tervasaaressa.

Kilpaurheilu opetti pääsemään tavoitteisiin ja harjoittelemaan määrätietoisesti

Tehtaanjohtajan työhuone sijaitsee konttorirakennuksen kolmannessa kerroksessa käytävän päässä. Seinän takana hurisee paperikoneista toinen, PK5.

Hyllyn päällä on kolme kypärää, naulakon alla neljät kengät: kahdet avokkaat ja kahdet turvakengät.

– Minulla on bad hair day joka päivä, Laura naurahtaa ja viittaa kypäräriviinsä.

Pöydällä on lakritsipurkki mutta ei valokuvia perheestä tai muuta henkilökohtaista. Kun Laura muutti tavaransa UPM:n pääkonttorilta Valkeakoskelle, ne mahtuivat kahteen muuttolaatikkoon,

– En keräile tavaraa tai paperia. Pidän kliinisestä työhuoneesta.

Nyt siellä on alkamassa vielä palaveri tuotantojohtajan ja osastomestarin kanssa, sen jälkeen Paperiliiton Tervasaaren työntekijöiden pääluottamusmiehen kanssa. Viideltä on aika lähteä kotiin reilun viiden kilometrin päähän Lintulan omakotitaloalueelle.

Sulan maan aikaan Laura kulkee matkat yleensä pyörällä. Entisenä kilpaurheilijana liikunta on hänelle tärkeä harrastus. Laura aloitti muodostelmaluistelun neljävuotiaana ja kilpaili 17-vuotiaaksi asti Helsinki Rockettes -joukkueessa, jonka jäsenenä hän saavutti kansallisia ja kansainvälisiä arvokisamitaleja.

– Treenejä oli lähes päivittäin. Kilpaurheilu opetti olemaan osa tiimiä ja pääsemään tavoitteisiin määrätietoisen harjoittelun avulla.

Voittamisen lisäksi urheilu opetti häviämään ja sietämään virheitä.

– Luistelussa pisteitä lähti heti, jos kaatui tai teki virheen. Yritysmaailma on armollisempi, sillä täällä tulosta ei tarvitse tehdä neljässä minuutissa.

”Minulla on ollut aina erilaisia projekteja ja asioita, joita olen halunnut opetella”

Työt nollautuvat mielestä pois yksinkertaisella konstilla.

– Kun leikin tyttäreni kanssa olohuoneen matolla, lapsen vilpitön elämänilo vie mukanaan.

Matkustamista tehtaanjohtajan työssä on silloin tällöin, kuitenkin paljon vähemmän kuin aikaisemmissa strategia- ja kehitystehtävissä. Varsinaisen työajan ulkopuoliset tehtävät hän pyrkii hoitamaan tyttären nukkuessa ja miehen tehdessä omia juttujaan.

– Haluan olla läsnä perheelleni. Saan siitä energiaa, joka on hyödyksi myös työssä.

Millaiset vahvuudet auttavat sinua menestymään ja toteuttamaan haaveitasi?

– Olen määrätietoinen ja päättäväinen. Pyrin yksinkertaistamaan monimutkaisia maailmoja. Minulla on aika suoraviivainen, insinöörimäinen ote tekemisessäni: selkeytetään asioita, tehdään tavoitteita, päätetään toimenpiteitä ja pannaan ne toimeen. Tehdään asioita yksi kerrallaan.

Laura harrastaa miehensä kanssa ruoanlaittoa. Viimeksi herkuteltiin miso-hunajapalsternakkaveneillä. Makuuhuoneen yöpöydällä lukemista odottaa kasa kirjoja, kuten Kurt Vonnegutin Maaton mies ja Alf Rehnin Johtajuuden ristiriidat. Alttosaksofonia Laura opetteli soittamaan aikuisiällä.

– Minulla on ollut aina erilaisia projekteja ja asioita, joita olen halunnut opetella. Jossain vaiheessa keksin, että en osaa ratsastaa. Niin minusta tuli aikuisena heppatyttö.

Nyt hän on paperitehtaan johtaja.