Sara on saanut kaksi kielteistä oleskelulupapäätöstä käännytyspäätöksillä. Hänestä ja Suomessa syntyneestä lapsesta tuli paperittomia. Heidät voidaan käännyttää koska tahansa Saran kotimaahan. Siellä mahdollisuuksia hyvään elämään ei ole.
Ihmiset

Paperittomalla Saralla on Suomessa avioliitto ja lapsi, mutta ei oleskelulupaa: ”Olen kuin vanki, jumissa”

Kolmikymppinen Sara ei voi palata kotimaahansa, sillä eronneena naisena hänellä ei ole siellä tulevaisuutta. Hänellä on ollut vuosien ajan Suomessa uusi avioliitto ja lapsiperheen arki mutta ei oleskelulupaa. – Paperittomana olen kuin vanki, jumissa.
Teksti: Sari Hannikainen Kuvat: Heli Hirvelä

Miltä paperiton nainen näyttää? Kuin keneltä tahansa meistä, sillä paperittomuus ei näy ulospäin.

Sara on pukeutunut tyköistuvaan kevyttoppikseen, slimmattuihin farkkuihin, trendikkääseen ruutupaitaan ja pitkävartisiin nahkasaappaisiin. Selässä on siro cityreppu. Hän näyttää kolmikymppiseltä työssäkäyvältä, itsenäiseltä naiselta. Sellainen Sara haaveilee vielä joskus olevansa.

Hän on asunut Suomessa yhtäjaksoisesti viisi vuotta ilman oleskelulupaa, ja sinä aikana hän on saanut kaksi kielteistä oleskelulupapäätöstä, joissa molemmissa on käännytyspäätös kotimaahan. Käännytys tarkoittaisi paitsi urahaaveen myös hänen perheensä särkymistä. Suomeen jäisi aviomies, jolla on täällä pysyvä oleskelulupa. Heidän yhteinen päiväkoti-ikäinen lapsensa on äitinsä tavoin paperiton. Lapsen kohtalo on kysymysmerkki ja murhe, joka tuntuu valtavana painolastina jatkuvasti. Kumpikaan vanhemmista ei halua joutua lapsesta eroon.

Paluun EU:n ulkopuolella sijaitsevaan kotimaahansa Sara kokee mahdottomana.

– Minulla ei ole mitään, mihin palata. Omassa maassani minua ei enää hyväksytä. Siellä olisin hylkiö, jolla ei ole mahdollisuuksia hyvään elämään ja joka ei voi antaa sitä lapselleenkaan, hän sanoo.

Saralla on takanaan avioero, ja eronneen naisen asema on hänen kotimaassaan hyvin vaikea. Sara solmi nuoruudessaan järjestetyn avioliiton. Siitä hänen kujanjuoksunsa alkoi.

Suvut järjestivät Saran ensimmäisen avioliiton

Kunnon muslimiperhe, sellaiseksi Sara kuvaa kasvuympäristöään. Hänen vanhempansa olivat yrittäjiä, ja perheellä oli oma talo suurkaupungissa. Lapsuudessaan Sara sai tehdä mitä halusi, kunhan se ei ollut Koraanin ja islamin tulkintojen mukaan kiellettyä. Kieltoja ja sääntöjä oli paljon, ja isä oli tarkka siitä, että varsinkin perheen tyttöjen piti elää niitä kunnioittaen. Päivässä oli viisi rukoiluhetkeä, ja esimerkiksi seurustelu poikien kanssa oli pois laskuista.

– Meidän yhteiskunnassamme kaikki, mitä tyttö tekee, on silmiinpistävää. Isä pelkäsi, että joku puhuisi hänen tytöistään pahaa. Se vaikuttaisi niin tytön itsensä kuin sisarustenkin asemaan, esimerkiksi avioliittomahdollisuuksiin. Siksi hän ei antanut meidän tehdä virheitä eikä päätöksiä.

Sara kävi lukion ja suoritti tutkinnon tekniseltä alalta, mutta työmahdollisuuksia isä rajoitti. Isä päätti, mikä on sopivaa ja mikä ei. Välillä Sara sai autella perheyrityksessä ja myydä naisille kosmetiikkaa verkossa. Se oli ihanaa, sillä muoti ja kauneus olivat aina kiinnostaneet häntä. Oman kodin ilmapiiri kieltoineen tuntui ahdistavalta.

Tulevaan aviomieheensä hän tutustui parikymppisenä molempien sukujen järjestämässä tapaamisessa. Suomessa elävä mies oli kotoisin samasta maasta ja lensi tapaamaan Saraa. Parin päivän päästä he menivät kihloihin ja avioliitosta sovittiin.

Häiden jälkeen Sara muutti miehen perässä Suomeen saatuaan avioliiton perusteella väliaikaisen oleskeluluvan.

– Halusin opiskella lisää, saada ammatin, tehdä töitä ja perustaa perheen. Ajattelin, että tämän miehen kanssa se voisi onnistua. Hän oli puheissaan avarakatseinen, ja uskoin, että ajattelemme samoin. En tuntenut häntä ollenkaan.

– Paperittomuuden aiheuttama henkinen paine on valtava. En ole tasaveroisessa asemassa muiden kanssa, Sara sanoo.

– Paperittomuuden aiheuttama henkinen paine on valtava. En ole tasaveroisessa asemassa muiden kanssa, Sara sanoo.

Mies ei suostunut eroon

Öinen matka lentokentältä uuteen kotiin oli pitkä ja pimeä. Perillä odotti pieni sotkuinen kerrostaloyksiö. Mieskämppä, niin kuin Sara sanoo. Hääyö oli vielä viettämättä, ja mies halusi aloittaa avioelämän heti. Sara oli seksuaalisesti kokematon.

– Mies ei osannut käyttäytyä minun kanssani enkä minä hänen. En osannut tehdä sitä, mitä minulta odotettiin.

Mies yritti väkisin. Sara koki sietämätöntä kipua ja sai sisäisiä ruhjeita sekä haavoja, jotka vuosivat verta vielä kuukausienkin jälkeen. Hän ei enää pystynyt olemaan intiimisti miehensä kanssa, vaikka paineet siihen olivat isot. Sara pelkäsi, että hänessä on jotakin vialla.

Mies vei vaimonsa takaisin kotimaahan ja paikalliselle lääkärille. Ei Sarassa mitään vikaa ollut, lääkäri sanoi. Vammat ja henkinen lukko olivat seuraus limakalvon kuivuudesta yhdistettynä väkivaltaiseen yhdyntään.

Sara ei voinut jatkaa liittoa. Mies ei suostunut eroon vaan jätti vaimonsa yksin kotimaahan perheensä luo. Sukulaiset painostivat Saraa palaamaan miehen luo, sillä heidän mielestään hän oli syypää liiton vaikeuksiin. Naisen pitäisi kestää enemmän, he sanoivat.

Saraa alettiin hyljeksiä, eikä hän saanut jatkaa opiskelua tai tehdä töitä. Äiti yritti pitää tyttärensä puolia, mutta isän valta oli suurin.

Sara koki olevansa puolison vallan alla

Sara päätti palata Suomeen. Hän sai asuinpaikkakuntansa sosiaalitoimen avulla oman asunnon ja alkoi opiskella hoitoalaa, jotta saisi ammatin ja voisi toteuttaa urahaaveensa. Mies painosti hänet muuttamaan takaisin yhteen, jotta Sara saisi tilapäiselle oleskeluluvalle jatkoa.

Yhteisessä kodissa Sara koki olevansa puolisonsa vallan alla monin tavoin. Hänen piti antaa puolet opintotuistaan miehelle, ja tämä oli aina selvillä siitä, keitä vaimo tapasi ja missä liikkui. Avioelämä oli Saralle niin vaikeaa ja henkisesti musertavaa, että hän joutui syömään rauhoittavia lääkkeitä ja ottamaan opinnoistaan sairauslomaa selviytyäkseen.

Lopulta mies halusi palauttaa vaimonsa takaisin kotimaahan. Sara lähti lennolle yksin. Tuntien pituisella välilaskulla mannereurooppalaisella kentällä hän päätti, ettei mene jatkolennolle. Kotimaassa hänen asemansa olisi nolla. Sara soitti läheiselleen, joka tiesi hänen tilanteestaan. Tämä antoi puhelinnumeron lähellä asuvalle sukulaiselle, joka tuli lentokentälle vastaan.

Sara asui sukulaisensa perheessä muutamien vuosien ajan ja hoiti perheen lapsia. Sillä välin äiti haki kotimaassa eroa hänen puolestaan. Sara kävi ilmaisilla kielikursseilla ja yritti miettiä, miten voisi jatkaa elämäänsä. Yksin hän ei sitä halunnut tehdä.

Oleskelulupapäätös oli kielteinen

Uusi puoliso tuli Saran elämään hänen asuessaan sukulaisperheen luona. Suomessa asuva maahanmuuttajamies kuuli Saran tilanteesta tämän läheisen kautta ja halusi tutustua. Pari kirjoitteli ja puhui puhelimessa sekä Skypessä muutaman vuoden ajan toisiaan tapaamatta. Tutustuminen oli hidasta ja paineetonta, pitkään vain kaveruutta. Sitten mies lensi Saraa tapaamaan.

– Hän pyysi kättäni mutta ei pakottanut minua mihinkään. Hän huomioi tarpeitani ja antoi minulle vapautta sekä aikaa.

He tulivat yhdessä Suomeen ja avioituivat. Avioelämä sai käynnistyä Saran ehdoilla ja pikkuhiljaa. Hän tuli raskaaksi, ja he saivat lapsen. Miehellä oli Suomessa pysyvä oleskelulupa, ja Saralle sekä lapselle haettiin oleskelulupaa perheen yhdistämisen perusteella. Saran yllätykseksi päätös oli kielteinen.

Miehen taloudellinen tilanne oli Saran tietämättä hyvin vaikea, eikä oleskeluluvan vaatima toimeentuloedellytys täyttynyt. Jos hakee oleskelulupaa perhesiteen perusteella, perheenkokoajan eli tässä tapauksessa miehen pitää pystyä vastaamaan myös oleskeluluvan hakijan toimeentulosta.

Sara lapsineen sai käännytyspäätöksen 2016. Käännytyspäätöksen jälkeen maasta voi poistua 30 päivän ajan vapaaehtoisesti tai päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Sara teki jälkimmäisen, mutta hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Sen jälkeen korkein hallinto-oikeus ei antanut valituslupaa, ja käännytyspäätös jäi voimaan.

Sara jätti kolmannen oleskelulupahakemuksen työperustein

Talousvaikeudet on selätetty ja toimeentuloedellytys täyttyy, niin Sara uskoi tehdessään uuden oleskelulupahakemuksen itselleen ja lapselleen perheen yhdistämisen perusteella 2018.

Niin ei kuitenkaan ollut. Maahanmuuttoviraston selvityksissä kävi ilmi, että miehen taloudellinen ahdinko oli väistymisen sijaan pitkittynyt. Hakemusta seurasi kesällä 2019 toinen kielteinen oleskelulupapäätös, jossa oli jälleen käännytyspäätös kotimaahan ja samoin perustein kuin aikaisemmin, eli toimeentuloedellytys ei täyttynyt. Myös Saran hallinto-oikeuteen tekemä valitus hylättiin jälleen.

Koska 30 päivän vapaaehtoinen maastapoistumisaika on mennyt umpeen, poliisi voisi periaatteessa panna täytäntöön Saran ja hänen lapsensa käännytyksen koska vain. Käännytyksen täytäntöönpanosta annetaan ensin ilmoitus, ja siitä voi seitsemän päivän ajan hakea hallinto-oikeudesta vielä täytäntöönpanon kieltoa.

Sara on jättänyt tänä syksynä kolmannen oleskelulupahakemuksensa, tällä kertaa työperustein. Hänellä on työsopimus yritykseen, jossa voisi työskennellä oleskeluluvan saatuaan. Ilman oleskelulupaa hän ei voi opiskella tai tehdä töitä Suomessa. Kolmanteen hakemukseen ei ole vielä tullut päätöstä.

Uuden hakuprosessin aloittaminen voi antaa Saralle Suomessa jatkoaikaa mutta ei varmuudella, sillä hänen tilanteessaan uuden oleskeluluvan päätöstä pitäisi prosessin mukaisesti odottaa kotimaassa. Ensisijaisesti maasta poistetaan kuitenkin henkilöt, jotka ovat vaaraksi yleiselle järjestykselle, turvallisuudelle ja terveydelle ja valtakunnan turvallisuudelle.

Ilman oleskelulupaa Sara ei voi opiskella tai tehdä töitä. Hän kehittää itseään ilmaisilla kursseilla ja vapaaehtoistyötä tekemällä.

Ilman oleskelulupaa Sara ei voi opiskella tai tehdä töitä. Hän kehittää itseään ilmaisilla kursseilla ja vapaaehtoistyötä tekemällä.

”Paperittomuuden aiheuttama henkinen paine on valtava”

Elämää nollatuloilla, sitäkin paperittomuus on tarkoittanut Saralle vuosien ajan. Hän on saanut väliaikaista toimeentulotukea kuukauden verran. Hän on miehestään taloudellisesti täysin riippuvainen. Puoliso antaa silloin tällöin pieniä summia ja ostaa lapselle tarvittavia välineitä sekä vaatteita. Niitä on saatu myös lahjoituksena sukulaisperheeltä, jonka luona Sara asui.

Terveydenhoitolain mukaan julkisen terveydenhuollon on annettava kiireellistä hoitoa kaikille sitä tarvitseville, myös paperittomille. Hoito on heille omakustanteista. Jos kuluja ei kykene maksamaan, valtio korvaa ne kunnalle.

Sara joutui turvautumaan vastikään ensiapuun, kun stressi tulevaisuudesta yltyi niin pahaksi, että hänen koko vartalonsa meni niskasta alaspäin jumiin.

– Paperittomuuden aiheuttama henkinen paine on valtava. En ole tasaveroisessa asemassa muiden kanssa. Olen kuin vanki, jumissa.

– En voi palata lapseni kanssa kotimaahani. Lapseni ansaitsee turvallisen ja vapaan kasvuympäristön. Kotimaassani en voi sitä hänelle tarjota erotaustani takia.

Enää hänellä ei ole kotimaassaan ketään, jonka puoleen kääntyä. Sara itkee ensimmäisen ja ainoan kerran haastattelun aikana äitinsä kohtalosta kertoessaan. Äiti kuoli kolme vuotta sitten, ja ikävä on yhä kova. Äiti oli perheessä ainoa, joka hyväksyi hänet eron jälkeenkin ja auttoi.

”Olen yrittänyt saada lapselleni mahdollisimman normaalin arjen”

Saran lapsi on päiväkodissa. Kunnilla on velvollisuus järjestää esi- ja perusopetusta kaikille oppivelvollisuusikäisille lapsille ja nuorille. Saran asuinkunnassa järjestyi myös päiväkotipaikka.

– Olen yrittänyt saada lapselleni täällä mahdollisimman normaalin arjen. Jos henkinen vointini olisi parempi, voisin antaa hänelle itsestäni vielä enemmän. Taistelu ja paperisota vievät valtavasti voimia.

Sara ymmärtää jonkin verran suomenkielistä tekstiä ja voi hoitaa arkisia asioita suomeksi. Erikoissanastoon hän tarvitsee tulkkausapua. Sitä, tukea, neuvontaa ja palveluohjausta hän on saanut Helsingissä paperittomien päiväkeskuksessa. Siellä Diakonissalaitoksen Suojattomat-yhteisöhanke auttaa kielteisen turvapaikka- ja oleskelulupapäätöksen saaneita.

Sara käy kielikursseilla ja tekee vapaaehtoistyötä

Suomi panostaa työvoiman maahanmuuttoon, sisäministeriössä linjataan: Väestö ikääntyy eikä syntyvyys riitä ylläpitämään väestönkasvua. Työikäisen väestön määrä vähenee eikä työntekijöitä riitä kaikilla aloilla. Yksi vastaus työmarkkinoiden ongelmiin on maahanmuutto, ministeriön verkkosivuilla lukee.

Sara haluaisi opiskella tulevaisuudessa nuorisotyötä ja tehdä alan töitä, jos se vain olisi hänelle mahdollista. Hän on kehittänyt itseään ilman oleskelulupaakin: Hän on osallistunut ilmaisille kielikursseille parantaakseen kielitaitoaan ja suorittanut hygieniapassin edistääkseen työllistymismahdollisuuksiaan. Hän on käynyt naisia ja tyttöjä auttavan hyväntekeväisyysjärjestön kurssin ja tehnyt aktiivisesti vapaaehtoistyötä. Voidakseen osallistua niihin hän riipii kuukausittain rahaa bussikorttiin, vaikka summa on hänelle iso.

– Paperittomuus ei tarkoita sitä, että vain istuisin kotona odottamassa, mitä minulle tapahtuu.

Epävarmuus tulevasta kuormittaa myös parisuhdetta

Epävarmuus ja stressi tulevasta ovat kuormittaneet oman kehon ja mielen lisäksi parisuhdetta. Sara on miehelleen katkera siitä, että tämä vaikeni talousongelmistaan ja kannusti häntä hakemaan oleskelulupia perheen yhdistämisen perusteella, vaikka toimeentuloedellytyksiä ei ole. Hän uskoo, että hänellä voisi jo olla oleskelulupa, jos hän olisi alun perin hakenut sitä toisin perustein.

Toistaiseksi yhteinen elämä miehen kanssa kuitenkin jatkuu, ja Sara haluaa keskittää voimansa siihen, että hän saa jäädä lapsensa kanssa Suomeen.

Miltä suomalaisen naisen arki hänen silmissään näyttää?

– Itsenäiseltä. Suomessa nainen voi päättää itse, mitä hän haluaa tehdä.

Sitä Sarakin haluaisi voida tehdä ensimmäistä kertaa elämässään.

Haastateltavan nimi on muutettu hänen toiveestaan henkilöllisyyden suojelemiseksi. Siksi hänestä ei kerrota yksityiskohtaisia tietoja, kuten kotimaata.

X