Mika ja Laura Hämäläinen. Heidän takanaan näkyy lehmiä.
– Yhteiset tavoitteet helpottavat yhdessäoloa, Mika ja Laura Hämäläinen sanovat.
Ihmiset

Puolison kanssa töissä ja vapaalla – miten suhde toimii? Kolme pariskuntaa kertoo

Etätyöputki ja pitkä kesäloma voivat aiheuttaa sen, että kumppanin naama kyllästyttää. Jotkut parit ovat aamusta iltaan yhdessä, ja silti heidän suhteensa kukoistaa. Miten he sen tekevät?
Teksti: Virve Järvinen Kuvat: Samuli Ikäheimo, Päivi Karjalainen ja Tommi Anttonen

Vuonna 2004 Tupalan tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos. Sen jälkeen Laura, 45, ja Mika, 46, Hämäläinen ovat kumpikin tehneet pari vajaan viikon mittaista reissua ilman toista. Kaiken muun ajan he ovat olleet yhdessä. Se tuntuu kummastakin hyvältä.

– Ellei tuntuisi, oma työ ja elämäntapa olisivat väärät. Tätä työtä tehdään kimpassa, Mika sanoo.

Hämäläisten koti- ja työpaikka on Mikan sukutila, josta Laura ja Mika huolehtivat yrityskumppaneina ja työtovereina. Jotta yritys voi hyvin, parisuhteen pitää voida hyvin. Työ on sitovaa, ja sää ja luonto saattavat muuttaa suunnitelmia nopeasti. Parisuhde voi helposti jäädä työn jalkoihin.

– Emme tarvitse hotelliviikonloppuja ja ravintolaillallisia. Me hoidamme parisuhdettamme arjessa teoilla, Laura sanoo.

Parisuhteen hoito alkaa aamupuurolla

Parisuhteen hoito alkaa Hämäläisillä aamukuudelta Lauran keittämällä aamupuurolla. Tänään Mikan puuro ehti jäähtyä, sillä herääminen kesti.

– Eilinen ilta venähti puoleen yöhön mansikkamaan teossa. Se piti saada valmiiksi ennen päiväksi luvattua sadetta, Mika kertoo.

Mika ja Laura Hämäläinen

Mikalle ja Lauralle jokainen päivä on romanttinen päivä, sillä he tekevät työtä yhteisten tavoitteiden eteen.

Mansikkamaa on opiskeluaikoina tavanneen agronomiparin harrastus. Työtä taas ovat avomaa- ja peltokasvinviljely, itäsuomenkarja eli kyytöt ja metsänhoito.

Arjessa kodin ja kuuden lapsen asiat, harrastukset ja työ menevät sekaisin, mutta oma puoliso on yksi ja sama kaikissa tilanteissa.

– Teemme tätä avioparina, eikä meillä ole erikseen työ- ja kotiminää, Laura sanoo.

Aamupuurolta Mika lähtee pelloille kylvöihin ja Laura lastaamaan lihakuormaa.

– Puoliltapäivin tulee emäntää ja ruokaa ikävä. Jos pöristelen traktorin kanssa kauempana eväiden turvin, olemme erossa koko päivän – ja se on kurjaa, Mika myöntää.

Iso osa Mikan ja Lauran töistä tapahtuu tilan alueella. Päivän aikana he tapaavat toisiaan useita kertoja. Tapaamiset ovat pikaisia kohtaamisia, ja paikalla voi olla joku muukin: naapuri, pihapiirissä asuvat isovanhemmat tai tilalle vihannes- tai lihaostoksille poikennut asiakas.

– Niin kiire ei ole ikinä, etteikö työnteon ohessa ehtisi välillä vähän töniäkin toista, Laura hymähtää.

Sulan maan aikaan päivät loppuvat usein kesken. Illalla väsyttää niin, ettei kumpikaan jaksa puhua parisuhdeasiaa. Nukkumaanmeno siirtyy, jos koneet tai lehmät järjestävät yllätyksiä.

– Jokainen päivä on meillä romanttinen päivä, sillä teemme kumpikin töitä yhteisten tavoitteiden eteen. Haluamme elää lähellä luontoa ja luonnosta, Mika sanoo.

Elämä on kokonaisuus

Koska luonto määrää työaikataulut, kesällä on kiireistä. Talviaamuina Mika ja Laura ottavat menetetyn yhteisen ajan takaisin.

– Kun ulkona on metri lunta ja kaupunkilaiset manailevat lumen takia hitaasti etenevää liikennettä, me istumme tuvassa teekupin kanssa ja nautimme toistemme seurasta, Laura kuvailee.

Mika ja Laura istuvat keinussa.

Vain me kaksi. Mika ja Laura kesällä 1999 Mikan sukulaisten kesämökillä Kärkölässä.

Talvella Lauralla on aikaa hiihtää ja Mikalla tehdä metsässä maisemanhoitotöitä raivaussahan kanssa.

– Meille elämä on kokonaisuus, emmekä osaa ajatella sitä erikseen omaksi, työ-, koti- tai parisuhdeajaksi, Laura sanoo.

On Hämäläisillä parisuhdeaikaakin, jos sillä tarkoitetaan hetkiä, jolloin pari voi keskustella rauhassa ilman keskeytyksiä.

– Siinähän sitä tulee parisuhdeaikaa pakettiauton kopissa nelostiellä, kun ajelemme lähiruokarinkien myynteihin pääkaupunkiseudulle, Mika toteaa.

Kauppiasyrittäjät Eleonoora Karlsson-Seppänen, 40, ja Mikko Seppänen, 43: ”Lupasimme, ettemme sorki toistemme tonteilla”

Eleonoora istuu ostoskärryissä, joita Mikko työntää.

Jos ehditään ja muistetaan, heinäkuussa juhlitaan. Silloin Eleonoora Karlsson-Seppänen ja Mikko Seppänen ovat olleet 20 vuotta yhdessä.

Alku kauppiasyrittäjinä oli Eleonoora Karlsson-Seppäselle, 40, ja Mikko Seppäselle, 43, rankka. Töitä ja opeteltavia asioita oli valtavasti. Kumpikin halusi olla kaikessa mukana ja auttaa, vaikka oikeasti molemmat olisivat kaivanneet enemmän omaa tilaa. Tunnelma K-market Ristiinassa ja kotona muuttui sopuisammaksi, kun pariskunta oppi, miten tiiviiseen suhteeseen saadaan tarvittavaa väljyyttä.

– Jaoimme töissä kummallekin omat vastuualueet ja lupasimme, ettemme sorki toistemme tonteilla, Eleonoora kertoo kahdeksan vuoden takaisista tapahtumista.

Henkilökunta oppi nopeasti uuden työnjaon ja osasi kysyä esimerkiksi työvuoroista Eleonooralta. Ihan kaikille yhteistyökumppaneille, edustajille ja asiakkaille ei alkuun kelvannut naispuolinen kauppias tiettyjä asioita hoitamaan, mutta ajan myötä roolijako meni perille.

Mikko vastaa muun muassa yrityksen markkinoinnista. Osa hänen töistään kulkeutuu puhelimen mukana kotiin.

– Ellemme olisi sopineet vastuualueista, olisimme kumpikin aina töissä. Siitä parisuhde ei tykkää, Mikko sanoo.

Työmatka tekee parisuhteelle hyvää

Neljä vuotta sitten kauppiasparille tarjottiin kauppaa Kangasniemeltä, Etelä-Savosta. Mikko ja Eleonoora tarttuivat tarjoukseen ja muuttivat Jyväskylään, josta ajaa kolmisen varttia Kangasniemelle. Yhteinen työmatka tekee parisuhteelle hyvää.

Pari auttaa toisiaan tuotelähetyksen kanssa.

Harvinainen hetki. Töissä Eleo­noora ja Mikko eivät juuri näe, mutta kuulevat toisensa hyllyjen välistä.

– Vanhassa kauppapaikassa asuimme kaupan lähellä ja kauppiaan rooli oli päällä kotonakin. Nyt olemme enemmän me, Eleonoora kertoo.

Työmatka auttaa paria pitämään työ- ja kotiasiat erillään. Aamulla Eleonoora ja Mikko palaveeraavat autossa tulevan päivän tapahtumista, jolloin kumpikin pääsee perillä suoraan omiin töihinsä. Puolessa välissä kotimatkaa työpuhe kääntyy kotiasioihin: omiin, kahden lapsen ja kolmen koiran tekemisiin – ja työkaverista tulee taas oma kumppani.

– Eleonoora ei edes suostu puhumaan kotona työasioita, mikä jarruttelee minua sopivasti. Olemme kumpikin kovia tekemään töitä, ja voisimme helposti polttaa itsemme loppuun, Mikko kertoo.

Paras ystävä, sielunkumppani ja rakas

Mikko on alanvaihtaja ravintola-alalta. Eleonoora työskenteli kaupan alalla ennen omaa yritystä. Kummallekin oli selvää, että kauppiaiksi ryhdyttäisiin vain yhdessä.

– Eleonoora on ainoa ihminen, jonka kanssa uskalsin ottaa ison lainan ja laittaa elämäni likoon. Luotan häneen sataprosenttisesti, Mikko painottaa.

Mikko ja Kia kaupan takahuoneessa.

Kaupan takahuoneessa äänet välillä nousevat. – Missään suhteessa ei ole aina auvoista, Eleonoora sanoo.

Kaupalla pari ei juuri näe toisiaan, mutta he kuulevat toisensa hyllyjen välistä. Mikko kiusoittelee ja Eleonoora vastaa samalla mitalla. Kauppiaiden sanailusta henkilökunta tietää, että parin suhde voi mainiosti. Suhde ei kaadu, vaikka takahuoneessa äänet välillä nousevat.

– Yhdessäkään parisuhteessa ei ole aina auvoista, emmekä lähde edes esittämään sellaista, Eleonoora sanoo.

Eleonoora ja Mikko kaupan edessä.

Kahdeksan vuotta sitten Mikko ja Eleonoora alkoivat pyörittää ensimmäistä yhteistä kauppaansa Ristiinassa. Kangasniemen kauppa on pariskunnan toinen.

Mikko on Eleonooran paras ystävä, sielunkumppani ja rakas. Parhaat ystävykset osaavat sopia erimielisyytensä, sielunkumppaniin ei kyllästy ja ero rakkaasta on aina liian pitkä. Viimeisen puolentoista vuoden aikana pari on ollut toisistaan erossa vain vuorokauden, Mikon mökkireissun ajan.

– Oli ihanaa tuntea ikävää ja saada toinen reissulta kotiin, Eleonoora sanoo.

Samassa rakennuksessa töitä tekevät Jukka, 52, ja Kia Ritola, 52: Erilaisten kesken onnistuu

Kia ja Jukka katsovat tietokoneelta jotakin.

Saman katon alla työskentely on lähentänyt Kia ja Jukka Ritolaa entisestään.

Vielä joskus me teemme töitä saman katon alla. Kuljemme työmatkat yhdessä ja nautimme lounaalla toistemme seurasta. Jos kesken työpäivän tarvitsen toista, hän on lähellä. Kolme vuotta sitten Jukka Ritolan, 52, pitkäaikainen haave toteutui, kun psykoterapeuttina työskentelevä Kia Ritola, 52, avasi oman vastaanottonsa Jukan fysioterapiayrityksen yhteyteen.

Jukka sai suostutella pitkään vaimoaan vaihtamaan työpaikkaa, sillä vakipestistä yrittäjäksi siirtyminen mietitytti turvallisuushakuista Kiaa. Sitä Kia ei pelännyt, että jatkuvasta yhdessäolosta olisi parisuhteelle haittaa.

– Saman katon alla työskentely on tehnyt suhteellemme vain hyvää. Se on lähentänyt meitä entisestään, Kia sanoo.

Kia saanut seurata, kuinka hyvin Jukka hoitaa työnsä. Hän on nähnyt, että mies on pidetty esimies työyhteisössään.

– Arvostukseni ja kunnioitukseni miestäni kohtaan on lisääntynyt, mikä tekee hyvää parisuhteelle.

”Lounas on parisuhdeaikaa”

Jukka ja Kia ovat olleet yhdessä 32 vuotta. He tietävät, että pitkässä parisuhteessa toinen voi välillä kyllästyttää. Joillekin pareille se on merkki liiasta läheisyydestä ja oman ajan ja tilan tarpeesta. Kian ja Jukan se saa siivoamaan kalenterinsa ja varaamaan entistäkin enemmän yhteistä aikaa.

– Toisen naama alkaa tympiä, jos kohtaamiset jäävät kiireen vuoksi vähiin, ja alamme etääntyä toisistamme. Siksi kohtaamisia pitää varta vasten järjestää, Kia sanoo.

Jukka ja Kia kypärät päässään ja aurinkolasit silmillään.

Jukka ja Kia häämatkallaan Mallorcalla 1993.

Joka arkipäivä klo 12.15 pari pitää asiakastyössä tauon ja syö lounaan yhdessä. Heille lounas ei tarkoita työpaikan kahvihuoneessa hätäisesti syötyjä eväitä, vaan koulutusravintolassa valkoisen pöytäliinan ja kynttilän valon ääressä nautittua ateriaa.

– Lounas on parisuhdeaikaa, jolloin voimme katsoa toisiamme silmiin ja vaikka pitää kädestä, Kia sanoo.

Aterialla keskustellaan meneillään olevasta päivästä, tuntemuksista, ajatuksista, lapsista, vapaa-ajasta tai firman asioista. Toistaiseksi Kian ja Jukan ei ole tarvinnut rajata työasioista puhumista vapaa-ajalla.

Päivän toiset treffit pari sopii usein työpäivän jälkeen kuntosalille. Illalla he kokkaavat ja ulkoiluttavat koiraa. Lomankin he viettävät enimmäkseen kaksin mökillä tai matkoilla.

– Kun neljä lastamme olivat pieniä, meillä ei ollut näin paljon aikaa toisillemme. Nyt aikaa on ja nautimme siitä, Jukka sanoo.

”Emme pelkää riidellä”

Vastakohdat täydentävät toisiaan ja erilaisuus on voimavara, Kia tietää.

– Olemme Jukan kanssa ihmisinä niin erilaiset, ettemme pääse kyllästymään toisiimme.

Jukka ja Kia laitteiden parissa.

Yhdessä täälläkin. Työpäivän jälkeen Kia ja Jukka treenaavat usein kuntosalilla.

Jukka on eteenpäin menevä ihminen, joka ei pelkää riskejä. Kia on käsijarru, joka pohdiskelee ja analysoi asioi­ta tarkkaan.

Vapaalla Jukka viihtyy urheilun parissa ja Kia väkertää kotona ja puutarhassa. Fyysisempi Jukka houkuttelee pohdiskelevaa vaimoaan liikkumaan ja Kia haastaa Jukkaa miettimään hankaliakin asioita.

– Kun menemme rohkeasti epämukavuusalueille, meistä paljastuu yllätyksiä eikä toinen ala tuntua liian tutulta, Kia sanoo.

Koska pari on luonteiltaan ja harrastuksiltaan hyvin erilainen, he ovat usein asioista eri mieltä.

– Emme pelkää riidellä ja pyrimme tekemään sen rakentavasti. Tiedämme, että kumpikin haluaa ymmärrystä ja takaisin toisen luo, Jukka sanoo.

Joskus riidan ratkaisu vaatii yhteisen ravintolaillallisen, aikaa ja sanoja – ehkä kirjeen.

– Jukka tietää, että hänen kirjoittamansa viestit ovat minulle rakkaampia kuin lahjat. Olen tallettanut ne ja luen niitä aika ajoin, Kia paljastaa.

.
X