Ruotsalaiskriminologi Kicki Sehlstedt kirjoitti dekkarin netin saalistajista: ”Olen nähnyt työssäni paljon pahuutta”

Ruotsalainen rikostoimittaja ja kriminologi Kicki Sehlstedt kertoo esikoisdekkarissaan, miten pedofiilit saalistavat alaikäisiä tyttöjä netissä. – Yritän olla pelkäämättä liikaa omien lasteni puolesta.

Kicki Sehlstedt istahtaa helsinkiläisen sushiravintolan pöytään ja ilahtuu valkoviinilasillisestaan. Ruotsalainen rikostoimittaja, kriminologi ja esikoisdekkaristi on saapunut Suomeen puhumaan teoksestaan Älä silmä pieni.

Maljoja hän kohottaa yleensä juhla­tilanteissa, ja juuri nyt on sellainen: Rikosromaani julkaistiin viime kesänä Ruotsissa nimellä Sweet Lolita ja on käännetty nyt suomeksi. Neuvottelut ovat parhaillaan käynnissä muiden kielien käännöksistä.

– Tuntuu mahtavalta tajuta, että ihmiset oikeasti lukevat kirjaani, Kicki iloitsee.

Työnkuvansa puolesta Kicki Sehlstedt lukee paljon poliisien rikosraportteja. Hän on tutustunut niiden kautta keinoihin, joilla pedofiilit houkuttelevat alaikäisiä tyttöjä uhreikseen.

– Olen nähnyt työssäni paljon pahuutta. Vaikeimpia aiheita ovat tarinat lapsista, joita on satutettu. Heidän kokemuksistaan on kuitenkin hyvin vaikea kirjoittaa lehdistössä, koska aihe on niin arka. Turhauduin ja tunsin tarvetta tehdä jotain. Siksi kirjoitin kirjani, Kicki sanoo.

– Mielestäni tarvitsemme konkreettisia esimerkkejä siitä, millä keinoin pedofiilit toimivat ja etsivät uhrejaan. Niitä olen halunnut tuoda fiktion avulla esiin.

”Saalistajat ovat taitavia huijaamaan uhrejaan imartelemalla näitä”

Kickin dekkari kuvaa myös nuorten naisten ajatusmaailmaa, kun he tutustuvat omaan seksuaalisuuteensa: mitä vaaraa siitä olisi, jos vähän poseeraa nettikameralle pitsissä ja paljaassa pinnassa pehmolelujen keskellä? Kicki muistuttaa, että teinityttö haluaakin tuntea olonsa seksikkääksi, kun hän on kasvamassa tytöstä naiseksi.

– Saalistajat ovat taitavia huijaamaan uhrejaan imartelemalla näitä. Ei ole mikään ihme, että nuori tuntee sellaista huomiota kohtaan vetoa. Se on taitavaa manipulointia.

Teoksen tarina ja henkilöhahmot ovat fiktiivisiä, mutta kirjassa esitellyt rikokset ovat kaikki totta ja tapahtuneet joskus jollekin. Siksi Kicki toivoo, että kirja herättäisi vanhemmat keskustelemaan lastensa kanssa netinkäytöstä.

– Vanhemmat kysyvät päivittäin lapsiltaan, mitä teit tänään. Heidän pitäisi kysyä myös, mitä teit tänään netissä.

Kickillä on itsellään kuusi- ja yhdeksänvuotiaat tyttäret. Hän on jo puhunut heidän kanssaan netin vaaroista muun muassa kieltämällä heitä lähettämästä itsestään kuvia tuntemattomille.

– Olen kertonut, että netissä kuka tahansa voi esittää ketä tahansa, esimerkiksi tytön nimimerkin takana voikin olla poika. Muistuttelen usein heitä siitä, että jos jokin netissä tuntuu vähänkään omituiselta, heidän pitää sanoa siitä.

Eräs Kickin tapaama tyttö kertoi saaneensa ensimmäisen epäasiallisen kyselyn netissä 11-vuotiaana, kun tuntematon mies kysyi häneltä, mikä hänen My Little Pony -rintaliiviensä koko on.

– Ruotsalaistutkimuksen mukaan alle 15-vuotiaista tytöistä jopa puolet on kohdannut seksuaalista ehdottelua. Se on hälyttävän iso määrä. Vanhempien on oltava valppaina; vastuu ei saa jäädä vain nuorille.

– Myös poliiseja pitää kouluttaa netin kanssa: tällä hetkellä pedofiilit ovat poliiseja taitavampia netinkäyttäjiä.

”Rikokset ovat läpileikkaus koko yhteiskunnastamme”

Kickin romaanin päähenkilöt ovat samankaltaisissa ammateissa kuin hän itse. Toimittaja Aida ja kriminologi Kajan eivät silti ole suoria kopioita hänestä itsestään, vaan Kicki on ottanut hahmoihin vaikutteita kollegoiltaan.

– Olen väsynyt siihen, että toimittajat esitetään fiktiossa kylminä ja kovina hahmoina, jotka eivät välitä muusta kuin kunnon uutisesta. Tuntemani toimittajat tekevät työtään äärimmäisen intohimoisesti, silti toisia kunnioittaen.

Kickin mielestä yhteiskunnasta ja sen arvoista kertoo se, millaisia rikoksia tällä hetkellä tehdään ja miten niistä rangaistaan.

– Rikokset ovat läpileikkaus koko yhteiskunnastamme: niihin liittyy psykologiaa, juridiikkaa, rahaa – siis kaikkea sitä, mistä yhteiskuntamme rakentuu.

Työn vastapainoksi Kicki Sehlstedt viettää rauhallista aikaa lastensa kanssa.

– Äitiys auttaa minua unohtamaan työssä kohtaamani kauheudet. Yritän olla pelkäämättä liikaa omien lasteni puolesta ja opettaa heille, että pahaa tekevät ihmiset ovat vain pieni osa meistä kaikista. Suurin osa ihmisistä haluaa toisilleen hyvää.