Ihmiset

Sairaanhoitaja Seikku Pohja ja hänen kollegansa kannattelevat nyt korona-Suomea: ”Ei meiltä kysytty, haluammeko eturintamaan”

Suomalaisia on kehotettu pysymään kotona, mutta hoitajien on pakko mennä töihin. HUSin päivystyksen sairaanhoitaja Seikku Pohja kertoo, millaista on olla koronakriisin eturintamassa.

Teksti:
Tyyne Pennanen
Kuvat:
Seikku Pohja

kuvateksti

Suomalaisia on kehotettu pysymään kotona, mutta hoitajien on pakko mennä töihin. HUSin päivystyksen sairaanhoitaja Seikku Pohja kertoo, millaista on olla koronakriisin eturintamassa.

Toissa yönä Seikku Pohja, 41, oli sairaalan yövuorossa. Hän hoitaa Jorvin päivystyspoliklinikalle tulevia potilaita ja on myös ottanut covid-19-testejä.

Koronaepidemian takia hän käyttää töissä suojavarustusta. Siihen kuuluvat visiiri, hattu, täyspitkä essu, kasvosuoja ja hanskat.

Suojavarustus vaihdetaan jokaisen potilaan hoidon jälkeen

Sairaaloissa ollaan nyt koronaviruksen takia erityisen varovaisia. Sen takia hoitajat käyttävät suojavarustusta. Jos joku tulee yskäisenä tai flunssaisena päivystykseen, hoitohenkilökunta ei voi tietää ennen testituloksia, onko potilaalla koronavirus vai ei.

Suojavarustus puetaan ylle ja riisutaan tietyssä järjestyksessä, jotta minimoidaan taudinaiheuttajien leviäminen. Se pitää myös vaihtaa jokaisen potilaan hoidon jälkeen.

Seikku vaihtaa yhden työvuoron aikana suojavarustusta useita kertoja.

– Sen sisällä on kuuma, ja vaihtaminen vie aikaa ja on työlästä. Se kuormittaa työtä tällä hetkellä, hän sanoo.

”Kyllä me hoitajat olemme jo pitkään tienneet”

Seikku on jo kuukausia seurannut koronaviruksen uutisointia.

– Kyllä me hoitajat olemme jo pitkään tienneet, että virus tulee myös Suomeen. Koska työskentelen päivystyksessä, tiesin, että olen ensimmäisten joukossa ottamassa sitä vastaan.

Tartuntariski mietityttää.

– Olemme uuden edessä, eikä kukaan vielä tiedä taudista kaikkea. Välillä käy mielessä, että tulipas sitä ala valittua.

Seikulla on aviopuoliso ja kolme lasta. Lapset ovat 7-, 10- ja 11-vuotiaat. Perheensä hyvinvoinnin suhteen hän on luottavainen.

– Onneksi olemme kaikki perusterveitä.

Päivystyksen ensiarviohuoneessa vaihdetaan suojalakana ja -tyynyliina jokaisen potilaan jälkeen.

Kotona ei käy ulkopuolisia

Sen sijaan hän on huolissaan siitä, että saa viruksen ja siirtää sen tietämättään eteenpäin. Covid-19 voi tarttua niin, ettei sen kantajalla ole oireita.

– Pelottaa. Minulla on iäkäs äiti, jota en aio tavata kuukausiin. Enkä tapaa appivanhempiani. Ja entä jos saan viruksen, ja joku kävisi meillä ja tartuttaisi sen johonkuhun riskiryhmään kuuluvaan?

Sen takia kotona ei käy perheen ulkopuolisia lainkaan.

– Lasten kavereiden vanhemmat tietävät, missä olen töissä. Ei ole kauheasti ollut meille tunkua viime aikoina, hän sanoo ja naurahtaa.

Kahvitauko.  – Juon yövuoron aikana noin kuusi kuppia kahvia. Se on aine, jolla hoitajat käyvät.

”Rivimme ovat tiivistyneet”

Koronaviruksen takia terveydenhuolto on kovalla koetuksella.

–  Mutta me olemme täällä yhteisessä rintamassa, tuntuu kuin rivimme olisivat vain tiivistyneet. Hoito-alalla ihmiset kyllä muutenkin kannustavat toisiaan, työyhteisön merkitys on valtava, Seikku sanoo.

Hän on työskennellyt hoitoalalla 20 vuotta. Sairaanhoitajana vuodesta 2004 lähtien. Nykyisin hän työskentelee osa-aikaisena sairaanhoitajana, muun ajan hän opettaa hoitotyötä ammattioppilaitoksessa.

–  Vaikka todella pidän hoitotyöstä, en enää kestä kolmivuorotyötä. Saan rytmihäiriöitä ja voin huonosti.  En näe mitenkään, että hyvästä fyysisestä kunnostani huolimatta jaksaisin tässä työssä eläkkeelle asti.

Vuorot vaihtelevat viikon sisällä, ja pisin vuoro on 12-tuntinen yövuoro. Lyhyemmän vuoron aikana lounastauko on 20 minuuttia, toinen tauko 10 minuuttia.  Työ on raskasta sekä fyysisesti että henkisesti. Siihen kuuluu paljon kävelemistä ja potilaiden nostamista. Hoitaja näkee myös kovia ihmiskohtaloita.

–  Olen aina kantanut sairaanhoitajan natsoja ylpeydellä, mutta palkka ei vastaa työn vaativuutta, Seikku sanoo.

Hän tienaa kuussa bruttona 2500 euroa. Vuorotyölisät tuovat bruttopalkan päälle muutamia satoja euroja kuussa.

Tippakärryssä on kanyylinlaittovälineet.

”Kyllä me tämä hoidetaan”

Seikulla ja hänen kollegoillaan on yksi viesti päättäjille: Lisää palkkaa, kiitos.

–  Meidät laitetaan koviin paikkoihin. Ei meiltä ole kukaan kysynyt, haluatteko etulinjaan. Kiva, että meitä kehutaan sankareiksi, mutta milloinkohan arvostus alkaisi näkyä palkoissamme? Kyllä me tämä koronatilanne hoidetaan, mutta sitten kun on tästä selvitty, pitäisi toden teolla aloittaa palkkaneuvottelut, Seikku sanoo.

X