Salima Peippo valittiin Suomen Neidoksi vuonna 2000. Sirkusmaailmassa missi- ja mallitausta oli aluksi taakka.
Salima Peippo valittiin Suomen Neidoksi vuonna 2000. Sirkusmaailmassa missi- ja mallitausta oli aluksi taakka.
Ihmiset

Salima Peippo mursi moottoripyörätempussa kyynärluut, mutta pian sirkukseen osui kuolema – ”Tiedostin riskit, mutta en koskaan pelännyt”

Pitkään sirkustaiteilija Salima Peippo tunsi olevansa eniten elossa silloin, kun roikkui katosta pää alaspäin ilman turvavaijeria. Vaaranhakuisuus hiipui vasta ihmelapsen syntymän myötä.
Teksti: Tiina Suomalainen Kuvat: Matias Honkamaa ja Salima Peipon kotialbumi

Nainen roikkuu ilmassa ja kieputtaa köyttä ympärilleen. Kohta hän putoaa köyden varassa vauhdilla alaspäin. Pitkät hiukset hipovat melkein lattiaa ennen kuin vauhti pysähtyy.

Hän kiipeää köyttä pitkin takaisin ylös kymmenen metrin korkeuteen. Siellä keinahtelee kattokruunumainen ympyrä, johon on kiinnitetty nahkalenkkejä. Niihin nainen pujottaa nilkkansa. Sitten hän irrottaa hitaasti toisen jalan ja siirtää sen seuraavaan lenkkiin, ikään kuin kävelisi ilmassa pää alaspäin. Hänellä ei ole turvavaijeria. Jos nilkkojen ote nyt lipeäisi, hän loukkaantuisi vakavasti tai kuolisi.

Salima Peippo seisoo satiinisessa kylpytakissa kotinsa työhuoneessa ja seuraa itseään videolta, jonka joku katsoja on kuvannut Port Aventuran huvipuistossa Espanjassa.

Hän tunnustaa, että kymmenen vuoden takainen video nostattaa sykettä.

– Kyllähän tuo kunnioitusta herättää, pelottaakin.

Sirkustaitelija Salima Peipon trapetsitaidetta.

Saliman trapetsitaidetta Port Aventuran huvipuistossa Espanjassa.

Sirkusopetus Moskovassa oli rajua fyysisesti ja henkisesti

Miksi tanssia maassa, kun voi tanssia ilmassa? Näin Salima ajatteli, kun hän näki 18-vuotiaana ilma-akrobatiaa eräässä esityksessä. Siitä alkoi Saliman tie kansainväliseksi sirkustaiteilijaksi. Liki 20 vuoden ajan hän kiersi Euroopan sirkuksia, koki gaalaesiintymisten loiston ja kiertävien telttasirkusten karun arjen.

Salima aloitti uransa takamatkalta, sillä päinvastoin kuin muut sirkuslaiset, hän ei ollut harrastanut sirkusta lapsesta asti.

Salima opiskeli sirkustaiteita Turun ammattikorkeakoulussa, jonne hän pääsi varasijalta. Alussa kaikki turhautti. Vuosikausia tanssia harrastaneella Salimalla ei ollut riittävästi käsivoimia, jotta hän olisi pystynyt edes kiipeämään köyttä pitkin ylös.

Ilma-akrobatiaa voi periaatteessa tehdä millä vain, mutta klassisia välineitä ovat kankaat, köysi ja trapetsit. Salima valitsi köyden, koska se on kangasta rankempi.

– Pidin kangasta nössöjen köytenä enkä halunnut olla nössö.

Turusta valmistui sirkustaiteen opettajia, mutta Salimalla oli polte päästä esiintyväksi sirkustaiteilijaksi. Niinpä hän jatkoi opintojaan Moskovan valtiollisessa sirkuskoulussa.

Opetus Moskovassa oli rajua sekä fyysisesti että henkisesti. Kaikki eivät venäläisen opetuskulttuurin kovuutta kestäneet. Salimaa se vain sisuunnutti.

– Sain päivittäin kuulla olevani läski ja ruma. Minulle sanottiin, ettei minusta koskaan tulisi artistia. Mitä enemmän minua mollattiin, sitä enemmän treenasin. Ehkä opetustyylin taustalla oli ajatus, että jos opiskelija tämän kestää, hän kestää myös raadollisen ammattilaismaailman.

Moskova karaisi muillakin tavoin, sillä oppilasasuntolassa vilisivät torakat, suihkusta tuli usein vain kylmää vettä ja pyykit oli pestävä käsin.

Salima treenasi kuusi tuntia päivässä vertikaaliköyttä, hulavanteita, balettia ja akrobatiaa. Spagaatti viimeisteltiin venytyskoneessa. Ihoa koristivat mustelmat ja köydenpolttamat.

– Kaksi vuotta Moskovassa opetti minulle sen, ettei pidä koskaan verrata itseään muihin. Aina löytyy parempia, notkeampia ja kauniimpia. On keskityttävä vain omaan tekemiseen ja itsensä voittamiseen. Tiesin, että en ollut lahjakkain. Olin kuitenkin sinnikkäin.

Sirkustaiteilija Salima Peippo päällystää vanteita opiskelija-asuntolassa Moskovassa.

Salima Peippo päällystää vanteita opiskelija-asuntolassa Moskovassa, jossa hän opiskeli sirkustaiteita kaksi vuotta.

Lue myös: Sirkuksen maailma kutsui Neaa viiden vuoden tauon jälkeen – ”Kehon hallintaa tulee hurjasti, ja lihakset kasvavat ihan huomaamatta”

Salima Peippo: ”Halusin kokea vaaran tunteen aina uudestaan”

Ranska, Saksa, Italia, Unkari, Espanja, Sveitsi, Tanska, Norja… Suuren osan vuosituhannen kahdesta ensimmäisestä vuosikymmenestä Salima kiersi töiden perässä Eurooppaa. Tutuiksi tulivat huvipuistot, gaalat, kabareet, varieteet ja kiertävät sirkukset kymmenissä maissa.

Läheisiin hän piti yhteyttä puhelimitse ja sähköpostitse. Suomessa hän pääsi poikkeamaan vain harvoin. Salima menetti pikkusiskonsa kasvun vuodet, ja monta ystävää. Uudet ystävät olivat sirkusmaailmasta. Mutta heihin ei kannattanut kiintyä liikaa, sillä kohta tie vei jo eri suuntiin.

– En silti ikävöinyt kotiin. Minähän elin unelmaani. Olin nuori, eikä minulla ollut siteitä mihinkään. Sain itse valita, mihin menen seuraavaksi. Rakastin sitä vapaudentunnetta.

Ranskalaisessa Cirque Maximumissa hän sai maistaa esiintyvän kiertolaisen arkea. Hän veti pakettiautollaan pientä asuntovaunua, jonka sähköt toimivat miten sattuu ja vesiputket jäätyivät pakkasella.

Sirkusteltta oli kylmällä jääkylmä ja kuumalla pyörryttävän kuuma. Tilannetta pahensivat popcornin käry ja teltan sahanpurupohjasta nouseva pöly. Silti ”La Salima” rakasti jokaista sekuntia. Sirkus oli oma kiehtova maailmansa ja esiintymiset adrenaliinipiikkejä.

– Ilma-akrobatia oli hurjaa ja teki kipeää, mutta samalla nautin siitä. Minua viehätti vaaran tunne, halusin kokea sen aina uudestaan. Silloin tunsin olevani eniten elossa.

”Äiti oli varmasti huolissaan”

Saliman uran pahin onnettomuus tapahtui saksalaisessa Flic Flac -sirkuksessa, kun hän eräässä moottoripyöränumerossa paiskautui rajusti vasten metallista telinettä. Rytäkässä kyynärvarren luut menivät poikki. Salima malttoi olla Suomessa sairauslomalla kolme viikkoa. Sen jälkeen hän matkusti jo takaisin Saksaan ja alkoi treenata trapetsinumeroa terveellä kädellä.

Pian tämän jälkeen sirkuksessa tapahtui onnettomuus, jossa menehtyi eräs esiintyjä.

– Vaikka esityksiä treenataan valtavasti ja kaikki on harkittua, onnettomuudet ovat mahdollisia. Aina voi sattua jotain yllättävää. Totta kai tiedostin riskit, mutta en koskaan pelännyt.

Myöhemmin Salima on yrittänyt kysellä äidiltään, mitä tämä mietti, kun tytär teki maailmalla hurjia temppujaan.

– Äiti oli varmasti huolissaan jo silloin, kun lähdin Moskovaan. Mutta ei hän koskaan ilmaissut huoltaan minulle. Hän ajatteli, että jos minä olen onnellinen, hänkin on. Hän tiesi myös, kuinka voimakastahtoinen olen. Olisin kaikesta huolimatta tehnyt niin kuin halusin.

Seksuaalisesta häirinnästä ei juuri puhuttu vielä silloin, kun Salima kiersi Euroopan sirkuksia. Ilmiö on kuitenkin ollut olemassa silloinkin. Salima ei koskaan törmännyt vakavaan ahdisteluun tai siihen, että häntä olisi painostettu seksiin saadakseen jonkin työn.

Sirkusmaailmassa vallitsee kulttuurien sekamelska ja antirasistinen ilmapiiri. Salima miettii, että suvaitsevaisuus heijastuu kaikkeen toimintaan ja ajatteluun.

– Sirkuksessa tärkeintä on se, mitä sinä osaat. Millään muulla ei ole merkitystä. Lisäksi sirkusnaiset ovat niin vahvoja ja itsenäisiä, että jos joku jotain vihjailisi, vastaus voisi tulla lekalla.

Sirkustaiteilija Salima Peippo pyörittää hulavanteita.

Hulavannenumerossa Salima pyöritti parhaimmillaan kolmeakymmentä vannetta.

Rakkaus löytyi sirkuksesta

Monte Carlo, tammikuu, vuosi 2010. Salima odotti paniikissa vuoroaan sirkusteltan takahuoneessa. Yleisön joukossa istuivat Monacon ruhtinasperheen lisäksi kaikki ne, jotka olivat jotain sirkusmaailmassa.

Sitten kuuluttaja esitteli hänet: La Salima! Kun Salima astui estradille, jännitys purkautui. Hän vei esityksensä läpi keskittyneesti ja hyvin.

Monte Carlon kansainvälinen sirkusfestivaali on kuin elokuva-alan Oscarit – alan tärkein tapahtuma, jonne pääsee vain kutsuttuna. Salima oli saanut kutsun puolitoista vuotta aiemmin. Hän oli uransa huipulla.

Mihin huipulta voi jatkaa? Salima suuntasi Suomen kautta Espanjan Tarragonaan, Port Aventuran huvipuistoon, jonka kanssa hän oli tehnyt sopimuksen.

Huvipuisto koitui hänen kohtalokseen, sillä siellä hän tapasi sirkusalalla työskentelevän Christian Fernandezin. Pariskunnan ensitreffit olivat hampurilaisravintolassa, jossa Salima söi nälissään kaksi annosta.

Jotain muutakin tapahtui kuin rakkaus.

– Olin kolmekymppinen, matkalaukkuelämää oli takana vuosikymmen. Aloin miettiä, että voisihan elämässä olla muutakin kuin kiertäminen. Olisi kiva, jos olisi koti ja suihku, jossa mahtuu pyörimään ympäri.

Salima esiintyi vielä monissa maissa, kunnes asettui Christianin kanssa pysyvästi Tarragonaan, jonne he perustivat sirkuskoulun ja -studion. He tempautuivat mukaan myös tankourheiluun opettajina, esiintyjinä, kilpailijoina ja lajiaktivisteina.

Salima Peippo, hänen miehensä Christian Fernandez ja perheen Max-koira kotisohvallaan.

Salima Peippo, hänen miehensä Christian Fernandez ja perheen Max-koira ovat kotiutuneet tanssikaupunki Kuopioon. Myös Isabella-tytär viihtyy siellä.

Ihmelapsen syntymän myötä vaaranhakuisuus hiipui

Äitiys vaikutti Salimaan kuitenkin enemmän kuin mikään merkittävä ihmissuhde tai iän myötä tapahtunut rauhoittuminen.

– Uranaiselle ja esiintyvälle taiteilijalle raskaus on aina jonkinlainen kriisi. Sitä miettii, kuinka pian pystyy palaamaan estradeille. Kaikki se menetti lopulta merkityksensä rankkojen kokemusten myötä.

Raskauden puolivälissä havaittiin, että Salimalla oli harvinainen anatominen poikkeama. Hänen kohtunsa oli kääntynyt kaksinkerroin ja samoin sikiö sen sisällä. Kohtu käännettiin leikkauksessa raskausviikolla 26.

Isabella syntyi keskosena neljä viikkoa myöhemmin. Sairaalan henkilökunta kutsui tyttöä ihmelapseksi.

– Lääkäriltä kuulin, että jo pelkkä raskaaksi tuleminen oli ihme. Lisää lapsia emme voi saada. Vaikka Isabella on meille äärimmäisen rakas, suren samalla sekundaarista lapsettomuutta. Koen epäonnistuneeni naisena, kun en voi antaa Christianille toista lasta.

Äitiyden myötä Saliman vaaranhakuisuus hiipui.

– Olin vastuussa pienestä ihmisestä. Nyt minusta tuntuu hurjalta riskiltä jo se, jos ajan ilman pyöräilykypärää.

Salima jatkoi tankourheilua ja sirkusesiintymisiä, mutta ilmakävelytemppuaan hän ei kuitenkaan enää tehnyt.

Isabellan kasvaessa Suomi alkoi tuntua houkuttelevalta. Suomessa tyttö saisi laadukkaan koulutuksen ja voisi kulkea koulumatkansa yksin. Salimaa oli alkanut vaivata myös koti-ikävä.

Aikoinaan hän oli pitänyt Suomea vihoviimeisenä junttilana ja vannonut, ettei koskaan palaa. Kävi kuitenkin niin, että vuonna 2018 perhe muutti Kuopioon.

Onnea enemmän merkitsee sinnikkyys

– Ajatella, meillä on nyt 260 neliötä! Minulle taisi jäädä trauma kiertuevuosien tilanahtaudesta, Salima naurahtaa keittiössään, jossa tuoksuvat korvapuustit.

Asuntovaunu on vaihtunut asuntolainaan. Isabella aloitti juuri toisen luokan, ja Salima ja Christian pyörittävät yritystä, jonka kautta he tarjoavat hen­kilökohtaista valmennusta, sirkus- ja tankotanssikursseja ja -esityksiä sekä kulttuurituottamista. Pariskunnalla on myös tanssitarvikkeita myyvä kivijalkaliike.

Keittiön ikkunassa räpistelee perhonen etsien ulospääsyä. Kaipaako Salima vapautta?

– En koe oloani kahlituksi. Minulla ei ole enää paloa kiertämään ja tekemään hurjia temppuja. Sain sen kaiken ulos systeemistäni. Haluan edelleen haastaa itseäni, mutta nyt haen älyllisiä haasteita. Tämä elämäntilanne tuntuu juuri nyt mielekkäältä.

Kun Salima pikkutyttönä kävi isoisänsä kanssa sirkuksessa, hänen mieleensä jäi eräs trapetsitaiteilija, jolla oli sama nimi kuin hänellä. Salima tarkoittaa onnen suosikkia. Onnea enemmän merkitsee kuitenkin sisäinen palo ja sinnikkyys.

– Kenestä vain voi tulla mitä vain, jos uskoo itseensä ja on valmis tekemään töitä menestyksen eteen. Tämän haluan opettaa myös Isabellalle: Koko maailma on auki. Älä anna koskaan kenenkään sanoa sinulle, että sinusta ei ole johonkin.

.
X