Ihmiset

Sanna Rönnbergistä, 28, tuli alkoholisti jo lapsena – nyt kädessä on pullon sijaan mikki: ”Hukkasin vuosia alkoholiin, ja se harmittaa”

Sanna Rönnberg ei ole koskaan halunnut muuta kuin tulla räppäriksi. Viina oli kuitenkin viedä hänet mennessään. Kun Sanna kolme vuotta sitten kiersi korkin kiinni, hän sai vihdoin otteen unelmastaan.
25.8.2018 Teksti: Tiina Suomalainen Kuvat: Heli Hirvelä/Otavamedia

En juo koskaan, päätti Sanna Rönnberg lapsena.

Hänen varhaislapsuuttaan varjosti vanhempien alkoholismi. Lapsuusmuistot ovat hämärän peitossa, mutta sen Sanna muistaa, että hän ja hänen kaksi isosiskoaan olivat usein kotona keskenään. Kodin lähellä oli kioski, josta siskokset kävivät ostamassa karkkia.

– Isä ja äiti erosivat, kun olin kuusivuotias. Jäimme kaikki isälle, enkä enää nähnyt äitiä niin usein. Kun isä haki apua juomiseensa, vietimme pitkiä aikoja isän vanhempien luona. Ukki ja mummi olivat tuki ja turva, kertoo Sanna nyt 28-vuotiaana.

Raitistuttuaan isä löysi uuden kumppanin, josta tuli Sannalle hyvä äitipuoli.

Rytmi ja saundi kolahtavat

Vuonna 1997 seitsemänvuotias Sanna Rönnberg istui espoolaisen kerrostalon keittiössä ison kasettisoittimen edessä ja teki omaa radioshowtaan. Sormet olivat valmiina painamaan äänitysnappuloita heti, kun musiikki alkaa. Kappaleiden väliin hän höpötti omiaan.

Sitten kanava alkoi soittaa oudon kiehtovaa biisiä, jossa ei oikeastaan laulettu vaan ladeltiin sanoja musiikin päälle. Rytmi ja saundi kolahtivat pikkutyttöön täysillä. Amerikkalainen räppäri Tupac Shakur oli kuollut edellisenä vuonna, ja radiokanava soitti jotakin hänen biisiään. Se oli ensimmäinen kerta, kun Sanna kuuli räppiä.

Ei aikaakaan, kun radiokanavilla alkoi soida myös suomalainen räppi. Yhtäkkiä unelma oli selvä ja kirkas: Sannasta tulisi isona räppäri ja hän menestyisi siinä.

Ensimmäisen oman biisinsä Sanna nauhoitti 12-vuotiaana.

– Törmäsin taannoin biisiin selatessani vanhoja riimivihkojani. Teksti kertoi sydänsuruista ja ambulansseista. Räppäsin suomeksi, englanniksi ja espanjaksi. Se oli todella sekavaa, mutta olin silloin hurjan ylpeä siitä, Sanna kertoo.

15-vuotiaana Sanna alkoi julkaista Sana-nimellä biisejään netissä ja sai valtavasti kuuntelijoita. Hänen ensimmäinen keikkansa oli nuorisokahvilassa Espoon Tapiolassa. Tuplaajaksi eli taustalaulajaksi lupautunut poika oli liian pilvessä noustakseen lavalle, joten Sanna joutui esiintymään yksin.

– Kaverit kannustivat, ja suoriuduin esiintymisestä ihan hyvin. Paljon paremmin kuin eräs poika, joka jäätyi lavalla niin, ettei kyennyt lainkaan räppäämään.

Seurasi lisää keikkoja nuorisokahviloissa eri puolilla pääkaupunkiseutua. Keikkoja sai helposti, koska nuoret esiintyivät ilmaiseksi. Sannan kaveripiirissä kaikki kirjoittelivat riimejä ja räppäsivät.

”Sain koko ajan kuulla, että minusta ei tulisi ikinä mitään”

Sanna Rönnberg kulki jättikokoissa lökäfarkuissa, joissa oli vaikea kävellä.

Tyyliin kuuluivat myös XXL-kokoiset teepaidat sekä huivit ja lippikset. Hän hengasi ostarilla, teki musiikkia ja lintsasi koulusta. Kerran hän sai useammat ehdot, mutta hän selitti poissaolojen johtuneen siitä, että hän oli tekemässä musaa. Ehdot hän selvitti soittamalla opettajalle viisi omaa biisiään.

– Koulunkäynti ei napannut pätkääkään, sillä minulla oli keskittymisvaikeuksia. Häiriköin tunneilla ja jouduin usein ulos luokasta tai jälki-istuntoon. Sain koko ajan kuulla, että minusta ei tulisi ikinä mitään.

Yhdeksännellä luokalla Sanna pääsi pienryhmään kannustavan opettajan luokkaan, ja arvosanat lähtivät nousuun. Sannan opintie loppui kuitenkin yläasteen jälkeen, sillä jatko-opinnot eivät kiinnostaneet häntä.

Sannan päätös olla juomatta ei pitänyt. 15-vuotiaana hän alkoi seurustella vähän vanhemman pojan kanssa eikä kehdannut sanoa tälle, ettei juo. Kohta juominen oli lähes päivittäistä.

– Muistan sen kesän, kun olin 16 vuotta. Hengasimme koulunpihalla päivästä iltaan ja yöhön, ja minä korkkasin kaljakoristani aina uuden oluen. Kerran poltimme käteeni pullonavaajalla ison jäljen. Ei se tuntunut pahalta – kai siksi, kun olin niin kännissä. Vasta seuraavana aamuna meinasi tulla itku.

Pitelemätön, tyhmänrohkea kovanaama

Kaveripiirissä moni käytti myös marihuanaa kovempia huumeita. Meno oli sekavaa ja väkivaltaistakin. Sanna oli pitelemätön, tyhmänrohkea kovanaama. Nyt hän miettii, että se oli kuori, jolla hän kätki herkän ja empaattisen sisimpänsä.

Sitten Sanna ajautui Pohjois-Suomeen ja päätti muuttaa sinne.

– Äitipuoli laski paperille vuokra-, vesi- ja sähkökuluja ja kysyi, uskotko oikeasti selviäväsi. Vanhemmat ajattelivat, että tulen viikon päästä maitojunalla takaisin.

Toisin kävi. Sanna asettui Ouluun ja aikoi aloittaa puhtaalta pöydältä. Töitä hän löysi puhelinmyyjänä ja henkilökohtaisena avustajana.

– Halusin irti kaikesta. Osa entisistä espoolaisista kavereistani on nyt kuollut, osa on vankilassa, osa narkkaa edelleen, osa on päässyt irti päihteistä. Olin niin tyhmä siihen aikaan, että jos olisin jäänyt pääkaupunkiseudulle, minulle olisi käynyt huonosti.

Kovin hyvin ei Sannalla mennyt Oulussakaan, sillä täysi-ikäisyys merkitsi pääsyä baareihin.

– On ajanjaksoja, joilta minulla ei ole minkäänlaisia muistikuvia. Pelkkiä mustia aukkoja.

Välillä Sanna havahtui miettimään omaa juomistaan. Hän piti tipattomia kausia, joista pisin oli kolme kuukautta. Sitten oli taas helppo todeta, että eihän tässä mitään ongelmaa ole, ja jatkaa juomista.

”Elämä on näin paljon siistimpää”

Oli yön hiljainen hetki heinäkuussa 2015. Sanna Rönnberg istui parvekkeellaan siideripullo kädessään ja katseli vastapäiseen puistoon.

– Mietin, mitä helvettiä minä oikein teen elämälläni. Olin viinan takia tyrinyt ihmissuhteita ja töitä ja joutunut velkoihin. Ensimmäistä kertaa sanoin ääneen, että minulla on alkoholiongelma. Sitten kiersin korkin kiinni.

Varmuuden vuoksi Sanna keräsi numeroita auttaviin tahoihin, jos heikko hetki tulisi. Hän ei kuitenkaan tarvinnut niitä vaan raitistui omin avuin.

Vuotta myöhemmin Sannan paras ystävä menehtyi päihteiden yliannostukseen.

– Silloin ajattelin, että jos ratkeaminen tulee, se hetki on tässä. Ymmärsin kuitenkin, että alkoholi ei toisi ystävääni takaisin vaan lisäisi vain ahdistustani.

Ensimmäistä kertaa sanoin ääneen, että minulla on alkoholiongelma. Sitten kiersin korkin kiinni.

Sannan raittius on pitänyt, ja hän aikoo pysyä streittarina lopun elämäänsä.

– Elämä on näin paljon siistimpää. Keikoilla ja baareissa juon alkoholitonta siideriä tai karpalosoodaa. Laulan, tanssin, pidän hauskaa. Seuraavana aamuna herään, lähden lenkille ja ajattelen, että olipa mahtava ilta.

Raitistuttuaan Sanna yritti lyhentää pikavippivelkojaan. Korot olivat kuitenkin niin mahdottomia, että velat eivät käytännössä pienentyneet lainkaan. Hän keräsi rohkeutensa ja kirjoitti isälleen pitkän viestin, jossa kertoi kaiken ja pyysi apua. Isä on nyt ollut jo yli kaksikymmentä vuotta raittiina.

– Odotin vastausta hermostuneena ja pelokkaana, sillä en tiennyt yhtään, miten iskä reagoisi. Iskä vastasi, että hänen vanhempansa auttoivat aikoinaan häntä. Nyt olisi hänen vuoronsa auttaa minua.

Kun Sanna otti ensimmäisen tatuointinsa, se oli kunnianosoitus isälle. Vasemmassa ranteessa lukee pienesti ja nätisti Dad ja perässä on sydän.

– Olen täysin isän tyttö. Iskä on paras.

Äitinsä kanssa Sanna on edelleen vain vähän tekemisissä, eikä hän koe tarpeelliseksi lämmitellä suhdetta.

”Jaksan tehdä töitä unelmani eteen”

Monet Sannan kompastuskivistä, kuten koulunkäynti- ja opiskeluvaikeudet sekä alkoholiriippuvuus, saattavat selittyä keskittymisvaikeuksilla, joista hän on kärsinyt aina. Hänellä ei ole ADHD-diagnoosia, mutta hän on vakuuttunut, että siitä on kyse. Tällä hetkellä Sannalle riittää avuksi vertaistukitoiminta, lääkkeistä hän ei ole innostunut.

– En ole koskaan pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin musiikkiin. Jos en saisi tehdä musaa, ei elämälläni olisi mitään suuntaa.

Niin, mitä kuuluu Sannan unelmalle? Mihin katosi se tyttö, jonka ainoa tavoite oli tulla menestyväksi räppäriksi?

– Hukkasin vuosia, ja se harmittaa. Kun join, en jaksanut panostaa musiikin tekemiseen tosissani. Alkoholi tappoi myös luovuuden. Raitistuttuani sain taas paremmin kiinni musajutuista.

Sanna haki suuntaa, ja vuosi sitten tärppäsi. Hän lähestyi erästä tuottajaa, joka innostui Sanan musiikista. Nyt hänen tukenaan on pieni tuotantotiimi, ja biisejä syntyy tasaiseen tahtiin netin suoratoistopalveluihin. Sanan biiseillä ovat vierailleet myös Aikakoneen Sani ja Happoradion Aki Tykki.

– Vaikkei tästä koskaan tulisi mitään, niin onhan se aivan supermageeta, että olen omakustanneartistina saanut biiseilleni kaksi noin upeaa laulajaa.

Sanna kuvailee musiikkiaan urbaanin popin ja räpin sekoitukseksi. Paljaan rehelliset sanoitukset koskettavat netin kommenteista päätellen monia kuulijoita. Keikkoja hän heittää säännöllisesti.

Sanna kokee, että hänen läpilyönnin hetkensä on nyt tai ei koskaan. Tarvittaisiin vain joku levy-yhtiö, joka nappaisi hänet talliinsa.

– Luotan omaan juttuuni ja jaksan tehdä töitä unelmani eteen. Uskon, että minulla olisi mahdollisuus nousta tosi isoksi artistiksi. Jokaisella on omanlaisensa tie: jotkut saavat diilin tuosta vain, toiset joutuvat yrittämään vuosikausia.

Viime keväänä Sana nähtiin myös X-Factorissa keikkalaulajansa kanssa. Duo pääsi livelähetyksiin asti mutta tippui sitten. Sanna sanoo, että hän olisi toivonut konseptilta enemmän valmennusta. Nyt hän ei saanut irti sitä, mitä meni hakemaan.

”Kaikella on ollut tarkoituksensa”

Helteisen päivän lämpö viipyy vielä ilmassa, kun Sana nousee keikkaryhmänsä kanssa lavalle Oulun Qstockissa. Hän katselee yleisöä ja taivaanrannan taa laskevaa aurinkoa ja henkäisee syvään. On heinäkuun loppu vuonna 2018 ja Sanan ensimmäinen festarikeikka.

Sana esittää 11 omaa biisiään ja nauttii täysillä joka hetkestä. Häntä hymyilyttää koko ajan niin, että posket kipeytyvät. Välillä hän istahtaa lavan reunalle räppäämään. Yleisö huutaa, heiluttaa käsiä ja laulaa mukana. Jos häntä alussa jännittikin, että miten hänet otetaan vastaan, niin nyt ovat paineet poissa.

Häntä hymyilyttää koko ajan niin, että posket kipeytyvät.

Sana taputetaan lavalle vielä uudestaan. Encorena hän esittää Mikael Gabrielin Kipua. Jokainen sana tulee syvältä sisältä.

Sanna sanoo, että hänen kokemuksensa ovat tehneet hänestä sen, mikä hän on. Kun hän jätti alkoholin, hän oivalsi, miten paljon se olikaan sotkenut hänen ajatuksiaan ja elämäänsä. Kun hänen ystävänsä kuoli, hän havahtui siihen, miten hauras elämä on. Menetys opetti olemaan pelkäämättä ja arvostamaan tätä hetkeä.

– Kaikella on ollut tarkoituksensa. Olen kulkenut pitkän tien. Vihdoin tähän tyhmään päähän on tullut vähän järkeä.

Sanna Rönnberg, 28

Työ: Räppäri Sana. Toimii lisäksi karaokevetäjänä.

Asuu: Oulussa rivitalossa.

Perhe: Avomies ja neljä kissaa.

Muuta: On tehnyt yhteistyötä muun muassa Irti Huumeista ry:n ja Oulun poliisin kanssa. Kiertää erilaisissa tapahtumissa kertomassa omaa tarinaansa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suosittelemme