Seksuaalisen identiteettinsä aikuisiällä löytänyt Eevi Vekkeli, 32, joutui avioliitossaan kipeän ratkaisun eteen: ”Mietin, voinko toimia itsekkäästi”

Eevi Vekkelin elämään kuuluivat aviomies, kaksi lasta ja omakotitalo. Perheidylliä kaihersi kuitenkin Eevin naisenkaipuu. Lopulta hän teki kipeän mutta ainoan oikealta tuntuvan ratkaisun.

Oli kesä 2016, ja Eevi Vekkeli oli ensimmäisillä treffeillä naisen kanssa. Tinderissä tavannut kaksikko istui lahtelaisessa kahvilassa ja jutteli niitä näitä. Ilmassa oli flirttiä ja sähköä.

Kun he lähtivät parin tunnin kuluttua kävelemään, alkoi sataa. Eevi avasi sateenvarjonsa ja teki tilaa treffikumppanilleen. Lämmin kesäsade kohisi ympärillä, kun he halasivat toisiaan.

– Sillä hetkellä tunsin, että tämä on tässä. Kaikki palaset loksahtivat kohdalleen.

Eevin vatsassa lentelivät perhoset. Samaan aikaan tuntui ihanalta ja pelottavalta. Mitä tässä tapahtuu ja mitä tästä seuraa? hän mietti.

Rakastuminen naiseen oli valtava vyöry, joka vei mennessään.

Kiinnostus tyttöjä kohtaan heräsi teini-iässä

Eevi, 32, kertoo tienneensä jo teini-ikäisenä, että hän on kiinnostunut myös tytöistä.

– Minulla ei ollut mitään selkeitä tyttöihin ihastumisia, mutta minä vain tiesin sen. Kerran testasin äitiäni ja sanoin hänelle, että minua kiinnostavat tytöt. Äiti totesi, että älä nyt höpsöttele.

Eevin kaveripiiriin kuului tyttöjä ja poikia, mutta erityisesti hän viihtyi poikien kanssa. Ystävyydet tyttöjen kanssa olivat kompleksisempia.

Aikuisena Eevi on pohtinut syitä tähän ja tullut siihen tulokseen, että hän vaati nuorena todella paljon ystävyyssuhteiltaan.

– Ehkä tarvitsin jotain enemmän, eivätkä ystävät täyttäneet sitä tarvetta.

Kun Eevi alkoi seurustella, hän seurusteli vain poikien kanssa. Se tuntui itsestään selvältä, sillä hänen lahtelaisessa ystäväpiirissään ja ympäröivässä yhteisössä vallitsi vielä silloin, 2000-luvun alkupuolella, vahva heteronormi.

18-vuotiaana Eevi oli jo päättänyt, että nyt hän etsii itselleen tyttöystävän ja kokeilee, onko se hänen juttunsa. Mutta sitten Eevi rakastui samassa kaveripiirissä pyörivään nuoreen mieheen, ja kokeilu jäi tekemättä.

Perhearki vei mukanaan, mutta jotain olennaista puuttui

– Kerroin heti suhteen alussa poikaystävälleni halustani olla naisen kanssa. Juttelimme aiheesta silloin tällöin, ja mietin, että minua varmasti harmittaa, jos kokemus jää minulta puuttumaan.

Suhde vei kuitenkin mennessään. Pariskunnalla synkkasi, ja Eevin ajatukset naisista väistyivät taka-alalle. Kunnes maalariopintoja suorittaessaan Eevi huomasi viihtyvänsä erityisen hyvin luokan lesbojen kanssa. Hän koki heidän seurassaan vahvaa yhteenkuuluvuutta ja alkoi taas pohtia omaa seksuaalista identiteettiään.

Ajatukset jäivät ajatuksiksi. Syksyllä 2009 Eevi ja hänen poikaystävänsä menivät naimisiin. Häät olivat perinteiset kirkkohäät – Eevillä valkea hääpuku, vieraita sata, juhlat seurojentalolla, teemana ruska.

– Olin aina haaveillut perheestä ja lapsista enkä nähnyt, että voisin saada niitä naisen kanssa. Jälkiviisaana voi todeta, että toteutin yleistä käsitystä parisuhteesta ja perheenmuodostuksesta. En osannut kyseenalaistaa, että onko tämä todella sitä, mitä minä haluan.

Lapset syntyivät puolentoista vuoden välein vuosina 2011 ja 2012.

– Oli koko paketti: asuntolaina, omakotitalo, farmariauto, koirakin vähän aikaa. Perhearki ja lapset imaisivat täysillä mukaansa, täyttivät koko elämäni. Mieheni oli paljon matkatöissä, ja minä olin lasten kanssa kotona kolme vuotta. Vaikka olin ajoittain väsynyt, olin onnellinen.

Eevi palasi työelämään vuonna 2014. Pian hän alkoi opiskella sairaanhoitajaksi. Elämä muuttui kaksijakoiseksi: toisaalla oli vauhdikas opiskelijaelämä ja uudet ystävät ja toisaalla koti, perhe ja lapset.

Ajatukset alkoivat taas risteillä Eevin mielessä. Vaikka kaikki oli päällisin puolin hyvin, elämä ei tuntunut omalta. Siitä tuntui puuttuvan jotain olennaista. Se oli henkisesti repivää.

– Mietin, kuka minä oikein olen. Millaista elämää haluan elää? Voisinko toteuttaa itseäni enemmän? Mieheni sanoi ymmärtävänsä, mutta eihän hän voinut naiseksi muuttua. Se, mitä meillä oli, oli äärimmäisen arvokasta. Mutta sitten oli se minun naisenkaipuuni.

”Mieheni totesi viisaasti, ettei voi seistä rakkauden edessä”

Pariskunta päätti, että ennen mitään lopullista ratkaisua Eevi voisi tehdä irtioton ja kokeilla naisen kanssa olemista. Meni liki vuosi, ennen kuin Eevi lähti kohtalokkaille treffeille.

Eevi kokee, että halaus kesäsateessa sateenvarjon alla oli käännekohta. Vyöry vei hänet mukanaan, ja hänen oli mahdoton sanoa tunteilleen ei.

Eevi ja hänen miehensä erosivat kymmenen yhteisen vuoden jälkeen.

– Mieheni totesi viisaasti, ettei voi seistä rakkauden edessä.

Eevi lähti perheen yhteisestä kodista ja muutti naisystävänsä kanssa asumaan. Lapset asuivat vanhemmillaan vuoroviikoin.

Suhde naisen kanssa oli vastaus kaikkeen, mitä Eevi oli kaivannut.

– Tuntui hyvältä ja oikealta olla naisen kanssa. Olin kokenut ex-mieheni kanssa yhteyttä, mutta naisen kanssa yhteys oli vielä syvempää. Siinä oli tietynlaista herkkyyttä – naisellista herkkyyttä, jota en ollut kenenkään miehen kanssa kokenut.

Seksi naisen kanssa pelotti Eeviä alussa. Hän mietti, että entä jos hän ei osaa tai kykene. Kumppani oli kuitenkin kokeneempi ja hän johdatteli Eeviä.

– Myös seksi tuntui oikealta. Heteroseksin koin yleisesti melko yhdyntäkeskeisenä ja sukupuolen mukaan roolitettuna. Naisen kanssa suhteessa avautui uudenlainen näkökulma seksiin. Löysin itsestäni puolia, joita en tiennyt olevan olemassakaan.

”Kyselin itseltäni, voinko toimia itsekkäästi”

Avioero ei ollut missään nimessä helppo.

– Kävin kovaa henkistä painia ja kyselin itseltäni, voinko toimia itsekkäästi. Voinko satuttaa miestäni näin ja rikkoa lapsilta perheen? Ratkaisun tekemistä vaikeutti se, että mieheni oli minulle maailman paras mies. Huonosta suhteesta olisi ollut helpompi lähteä.

Eevi perusteli itselleen eroa monin seikoin: Ihmisellä on vain yksi elämä – se pitäisi pyrkiä elämään niin, ettei tarvitse vanhana harmitella tekemättä jääneitä asioita. Kun aikuiset ovat tyytyväisiä elämäänsä, tekee se heistä myös parempia vanhempia. Eikä kukaan halua olla se, jonka kanssa vain tyydytään elämään, kun ei uskalleta tehdä ratkaisuja.

Omalle äidilleen Eevin oli vaikea kertoa asiasta. Hän päätyi kirjoittamaan pitkän sähköpostikirjeen. Äiti vastasi, että totta kai hän suree tyttärensä avioeroa, mutta hän ymmärtää kyllä.

Osa Eevin ystävyyssuhteista vahvistui, osa hiipui. Eevi ei tiedä, johtuiko hiipuminen avioerosta vai siitä, että hän paljastui lesboksi. ”Muotijuttu, kyllä se siitä vielä järkiintyy”, totesi joku sukulainen uutisen kuultuaan.

Sitä Eevi on hämmästellyt, kuinka vahvasti ennakkoluulot homoseksuaaleista vielä elävät ihmisten mielissä. Hän on muun muassa hoitoalan opiskelijapiireissä törmännyt asenteellisiin kommentteihin, sosiaalisesta mediasta puhumattakaan.

– Some on vihoviimeinen paikka. Tiettyjä ihmisiä olen joutunut rajaamaan ulkopuolelle.

Lapsia ei Eevin mukaan ihmetyttänyt se, että äidin uusi kumppani oli nainen. Heidän kanssaan asioita on käyty läpi ikätason mukaan. Mutta tietysti tytöt surivat sitä, etteivät äiti ja isä asuneet enää saman katon alla. Kun aikaa on vierinyt, tytöt ovat löytäneet tilanteesta hyviä puolia.

– He ovat sanoneet, että on kivaa, kun on kaksi kotia.

Viime vuodet hurjaa tunnemyrskyä

Eevin ensimmäinen lesbosuhde oli hyvin intensiivinen. Se kesti runsaan vuoden. Eevi pohtii, että suhde kariutui ylitsevuotaviin tunteisiin ja liian nopeaan etenemisvauhtiin.

Aiemmin Eevi oli ajatellut olevansa biseksuaali, mutta pitkässä parisuhteessa bi-identiteetti oli niin taka-alalla, ettei se juurikaan tullut esiin. Kun Eevi rakastui naiseen, hänen identiteettinsä vahvistui hyvin nopeasti lesboidentiteetiksi.

– Tuli vahva tunne siitä, etten halua enää olla miesten kanssa.

Ensimmäisen suhteen päätyttyä Eevi ajatteli, että haluaa olla yksin ja rauhoittaa elämäänsä, mutta yllättäen hän rakastui uudestaan. Tämä suhde vei hänet sisään sateenkaarikuvioihin – pari kävi Pride-marssilla Tukholmassa, oli vieraina lesboparin häissä, kiersi pääkaupunkiseudun sateenkaarikahviloissa ja -kirppiksillä.

– Viime vuodet ovat olleet hurjaa tunnemyrskyä. Minusta tuntuu, että vasta nyt alan tasaantua. Kun ihminen herää oikeaan seksuaaliseen identiteettiinsä aikuisiällä, on se valtava henkinen ja fyysinen prosessi – kuin uusi teini-ikä. Halu nähdä ja kokea on valtava.

Eevi on saanut vertaistukea Facebookin ”myöhäisherännäisten” ryhmästä. Seksuaaliselta identiteetiltään myöhäisheränneet kutsuvat itseään myös uushomoiksi tai late bloomereiksi. Useimmille havahtuminen on mullistava kokemus, jonka myötä alkaa toinen, aivan uudenlainen elämä.

Eevi on avioeron jälkeen läpikäynyt myös omaa itsenäistymisprosessiaan. Olihan hän ollut parisuhteessa kolmasosan elämästään.

Seksuaalisen identiteetin löytyminen toi valoa ja energiaa elämään

Rivitaloasunnon keittiönpöydälle hyppää harmaankirjava Minka-kissa ja kiehnää rapsutusta. On hiljaista ja rauhallista, sillä lapset ovat koulussa. Jääkaapin ovea koristavat sateenkaarimagneetit, valokuvat sekä Eevin lasten tekemät piirustukset. Yhdessä piirustuksessa tummatukkainen nainen ja kaksi vaaleahiuksista lasta hymyilevät sateenkaaren alla. Kuvan täydentää sininen täytekakku.

Eevin asuu vain kilometrin päässä ex-miehestään, jonka kanssa välit ovat pysyneet kunnossa läpi kaiken myllerryksen.

– Olemme pyrkineet järjestämään elämämme lasten etu edellä. Onneksi välimme ovat hyvät. Teemme edelleen asioita yhdessä – saatamme käydä porukalla vaikka uimahallissa tai huvipuistossa.

Sairaanhoitajaksi valmistuneen Eevin arki täyttyy lasten kanssa olemisesta, työnteosta ja ystävien tapaamisesta. Hänen ystäväpiiriinsä kuuluu sekä homoja että heteroja.

– Tällä hetkellä tapailen naisia, mutta yritän edetä asioissa maltilla. Myrskyisä vaihe on ohi, nyt haluan nauttia rauhasta ja lasten kanssa puuhailusta.

Eevin arjessa sateenkaaren värit toistuvat muuallakin kuin jääkaapin ovessa – valopalloissa, koristetyynyissä, avaimenperässä, kangaskassissa ja pankkikortissa. Hän naurahtaa ystäviensä kommentoineen, että pitäisikö värikylläisyyttä jo vähän rajoittaa.

Eeville värit tuovat kuitenkin iloa. Hän kokee, että seksuaaliseen identiteettiin herääminen on voimaannuttanut häntä ja tehnyt hänestä kokonaisemman.

– Olen tyytyväinen ja ylpeä siitä, että olen löytänyt itseni. Se on lisännyt valoa ja sisäistä energiaa elämässäni. Tuntuu hyvältä olla minä.

Lue myös: Kirjailija Tittamari Marttinen salaili suhdettaan naiseen: ”Pelkäsin, että kaikki hylkäävät minut”