Stina Kurki, 51, kertoi ystävilleen työpuheluista, joista ottaisi äänen perusteella itselleen miehen – ”En minä siksi iskenyt, että pääsisin maatilalle emännäksi”

Maitotilan emäntä Stina Kurki tekee kahta työtä, kasvattaa kolmea tytärtään ja huolehtii 170 naudasta. Moottorina toimii rakkaus mieheen, jonka kotitilalta Stina löysi paikkansa.

Tampa-niminen vasikka lipaisee kielellään pusun Stina Kurjelle, 51. Stina asettaa paikoilleen tuttisangon, jossa on lämmitettyä maitoa, ja vasikka alkaa imeä vimmaisesti.

Vasikoiden seuraan olisi kiva jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta muut navetta-askareet kutsuvat. Kaskilan maitotilan emäntä on tänäkin aamuna herännyt kello seitsemältä ilman kellonsoittoa, pessyt hampaat ja lähtenyt navettaan, jossa hän on ihan ensimmäiseksi kasannut vasikoiden tuttisangot ja lämmittänyt niille maidon.

Kun pienet on ruokittu ja olkia lisätty karsinoihin, Stina siirtyy lypsylehmien puolelle. Hän pesee juoma-altaat, puhdistaa lehmien parsipedit ja kolaa niille turvetta pehmikkeeksi. Lehmät sentään ruokkii robotti.

Yksi tärkeä työ on lypsyrobotin pesu ja desinfiointi. Seuraava lehmä odottaa jo vuoroaan lypsylle.

Stinan otteet ovat rivakat. Hän tekee hommia päällekkäin, limittäin ja lomittain.

– Naiselta tämä onnistuu, Stina hymähtää.

Sen lisäksi, että Stina on ollut kahdeksan vuotta Punkaharjun Hörönmäellä sijaitsevan maitotilan emäntä, hän työskentelee asiakkuuspäällikkönä keinosiemennykseen erikoistuneessa yrityksessä HH Embryossa, tuttavallisemmin HH:ssa. Yrityksen pääasiallinen tuote on sonnin sperma, jonka myynnistä Stina vastaa. Lisäksi hän antaa keinosiemennys- ja munasarjadiagnostiikkakoulutusta. Työ on sekoitus etätöitä kotitoimistossa ja matkustamista.

Kesäisin Stinasta kuoriutuu myös galleriatyöntekijä. HH:n yrittäjäpariskunta Hannu Huitti ja Mikko Ranta-Huitti pitää Punkaharjulla Aseman Taidelaituri -nimistä galleriaa, jonne Stina singahtaa tarvittaessa töihin.

Hän on myös puoliso ja kolmen tytön äiti – kaksoset Nea ja Nora ovat 12-vuotiai­ta ja esikoinen Ada 13-vuotias.

Stina kuvailee itseään sosiaaliseksi erakoksi, jossa on kaksi puolta. Toinen puoli haluaisi vetäytyä viettämään yksinkertaista elämää mökille saareen, jossa voisi kalastella ja seurata luonnon kiertokulkua. Se toinen puoli nauttii kohtaamisista, uusista haasteista ja projekteista.

– Jörn Donnerin yksi elämänohje oli, että ole utelias kuin kettu. Tätä ohjenuoraa yritän noudattaa, sillä se pitää mielen virkeänä.

”Jos joku mies pitäisi valita äänen perusteella…”

”Hi, good morning, Dirk! How are you?” Stina istuu keittiönpöydän ääreen, nostaa silmälasit otsalle ja aloittaa Teams-tapaamisen hollantilaisen yrityskumppanin kanssa. Spermaa tarvitaan lisää, sillä HH on saanut uusia asiakkaita. Dirk lupaa, että spermatankki lähtee seuraavalla viikolla.

Välillä Stina hyppää hämmentämään liedellä lämpenevää lohikeittoa. Hän ottaa läppärin mukaan ja esittelee Dirkille: ”Look, I make salmon soup.”

Kaskilan tilalla on tällä hetkellä paljon nälkäisiä suita, sillä menossa on iso rakennusprojekti, joka on vihdoin loppusuoralla: vanhaa navettaa on laajennettu, ja sen viereen on noussut uusi navetta nuorkarjalle ja umpinaisille eli äitiyslomalla oleville lehmille.

Rakennusmiesten lisäksi tilalla on eläintenhoitajaopiskelijoita työssäoppimassa.

Lohikeitto on tytöille ja harjoittelijoille. Työmiehet saavat kinkkukiusausta, jonka Stina on tilannut verkosta kotiovelle. Hän veistää kiusauksen päälle voisiivuja ennen kuin laittaa sen uuniin lämpenemään.

– Kotiruokapalvelu on mahtava arjen auttaja, jota ilman emme olisi selviytyneet tästä rakennusajasta. Ei siitä tulisi mitään, jos minun pitäisi kokkailla kaikille.

Stina asuu perheineen Kaskilan tilan päärakennuksessa, joka on valmistunut 1800-luvun loppupuolella. Myös tässä rakennuksessa on meneillään remontti, joka etenee aina, kun aikaa on. Stina haluaisi repiä kaikista seinistä paneelit ja paljastaa niiden alta kauniit piilukivellä veistetyt hirret. Ulkovuorauskin uusitaan.

Tytöt ovat jo saaneet oman valtakuntansa yläkertaan ja Stina toimistonsa keittiön takana olevaan huoneeseen.

Eron jälkeen Stina pohti, ettei olisi kuumaa kamaa deittimarkkinoilla.

Puhelin pirisee. Toisessa päässä on milloin kollega HH:ltä, milloin asiakas. Stina pitää puhelinta kaiuttimella ja tyhjentää astianpesukonetta. Nyt soittaa Stinan mies Kimmo Kaskinen, joka on navetan rakennustyömaalla. Hän haluaa tietää, milloin työmiehet voivat tulla syömään.

Stina ja Kimmo tutustuivat toisiinsa jo vuonna 2007 siemennysasioiden merkeissä. Tuolloin vielä naimisissa ollut Stina muistaa, kun hän puhui miehen kanssa ensimmäistä kertaa puhelimessa. Stina totesi, että jos hänen joku mies pitäisi valita äänen perusteella, se olisi Kimmo Kaskinen.

Vuonna 2012 Stina jäi avioeron jälkeen yksin lasten kanssa. Silloin hän pohti kavereilleen puolitosissaan, ettei olisi kovinkaan kuumaa kamaa deittimarkkinoilla.

Mutta Kimmo halusi koko paketin. Stina ja Kimmo alkoivat seurustella vuonna 2013, ja kaksi vuotta myöhemmin Stina muutti tyttäriensä kanssa Savonlinnasta Hörönmäelle.

Seminologi ja kolmannen polven tilallinen

Sopeutuminen maalaiselämään kävi luontevasti; tytöt olivat vielä pieniä ja Stina taas on aina ollut sielultaan maalaistyttö. Kaikki lapsuuden kesät ja lomat hän vietti mummolassa, maatilalla Rantasalmella.

– Pienestä pitäen olen viihtynyt navetassa lehmien kanssa. Lehmät ovat kauniita ja älykkäitä eläimiä. Ehkä rakkaus lehmiin on tullut verenperintönä, sillä jo äidinäidinäitini oli karjamestarina isossa navetassa.

Stinalle oli aina selvää, että hän tulee työskentelemään maatalouden parissa. Hän on koulutukseltaan alkionsiirtoseminologi, minkä lisäksi hän on suorittanut maatilajohtamisen erikoisammattitutkinnon.

– Mutta en minä tuota Kaskista sen takia iskenyt, että pääsisin maatilalle emännäksi. Kyllä minä naisena tiedostin, että siinä on hyvä mies.

Kimmo on maitotilallinen jo kolmannessa polvessa, ja hän oli tottunut pyörittämään tilaa yksin. Määrätietoisen Stinan muutto tilalle ei aiheuttanut kuitenkaan ristiriitoja.

– Minähän tulin tänne helpottamaan Kimmon työtaakkaa. Hän on antanut minulle vapauden mellastaa.

Iltapäivällä Stinan mellastus taukoaa hetkeksi, kun hän ottaa päiväunet. Hän nukahtaa minuutissa, kuten aina. Navetassa lehmät elävät lehmänelämäänsä – ne syövät, märehtivät ja lepäävät vesipedeillä. Vesipeti on kuin ihmisten vesipatja, tuhdimpaa tekoa vain.

Lypsylehmiä tilalla on tällä hetkellä 90 ja nuorkarjaa 80. Jokainen niistä on oma yksilönsä ja jokaisella on nimi.

Kaskilan navetta on pihattonavetta, jossa karja voi kuljeskella vapaana. Halutessaan ne pääsevät ulos ympäri vuoden. Suomessa on edelleen myös parsinavettoja, joissa lehmät on kytketty kiinni parteen. Parsinavettojen määrä vähenee kuitenkin koko ajan.

Pihattonavetassa lehmät kulkevat vapaasti myös lypsyrobotille. Sitä on hauska seurata: Lehmä, olkoon nyt vaikka bändinimen saanut Nirvana, astelee lypsylle. Ensin robotti harjaa utareet puhtaiksi ja sitten se kiinnittää nännikumit. Alkaa lypsy, jonka aikana Nirvana jauhaa täysrehua. Kun utareet on tyhjennetty maidosta, portti aukeaa ja lehmä astelee pois.

Lehmät tulevat lypsylle, koska tietävät, että siellä on tarjolla herkkuruokaa. Lypsylupaa ei kuitenkaan heru, jos lehmä yrittää lypsylle liian usein. Silloin eläin joutuu poistumaan robotilta tyhjin suin.

Tuotannonhallintaohjelman avulla Stina pysyy kärryillä lehmien syömisistä ja lypsämisistä vaikka keittiössä hääräillessään. Järjestelmä antaa myös terveyshuomioita lehmistä. Jos esimerkiksi jonkin lehmän aktiivisuus on alentunut tai lämpötila noussut, Stina tietää, että sen vointia pitää seurata tarkemmin.

Stina Kurki tietää Suomen maidon laadun: ”Tekisi mieli tehdä ruokamarketin edessä”

Kimmokin tekee navettatöitä, mutta tällä hetkellä rakennustyömaa vie suuren osan hänen ajastaan.

Päivän mittaan Stina saattaakin nähdä pelkkiä vilahduksia Kimmosta ja kuulla vain kaikuja tämän miehekkäästä äänestä.

Tytötkin auttavat – erityisesti Nea, joka haaveilee ammatista maatilalla – mutta näin arkisin koulu on ykkönen.

Kaskilan maitotila on yksi Suomen yli 5000 lypsykarjatilasta. Tilojen määrä on puolittunut kymmenessä vuodessa. Maidontuottajien ahdinko johtuu muun muassa kohonneista kustannuksista ja maidon alhaisista tuottajahinnoista.

Stina toivoo, että suomalaiset ostaisivat suomalaista maitoa, sillä se on erittäin laadukasta.

– Tekisi mieli tehdä lettupannutesti ruokamarketin edessä, että ihmiset näkisivät omin silmin maitojen erot. Toisin sinne meidän maitoa ja maitoa, joka täyttää laatuvaatimukset Euroopassa. Ero on pöyristyttävä. Eurooppalainen maito menee pannulla heti klimpiksi, suomalainen maito sen sijaan säilyttää koostumuksensa.

”Teen kaikkeni, jotta lehmien olisi hyvä olla.”

Kaskilan lehmät lypsävät huippulukemia, keskimäärin 13 700 litraa maitoa per lehmä vuodessa. Tila onkin ollut viime vuodet valtakunnallisesti kärkikahinoissa, kun on etsitty tuottavinta maitotilaa.

Stinaa harmittaa, että monien mielissä tehotuotanto tarkoittaa samaa kuin eläinten riisto ja että lypsylehmiä verrataan koneisiin.

– Minulle lehmien hyvinvointi on sydämen asia ja teen kaikkeni, jotta niiden olisi hyvä olla. Jos lehmämme eivät voisi hyvin, eivät ne myöskään tuottaisi tuollaisia määriä maitoa.

Mutta entä se vasikoiden vieroitus? Yleensä lypsylehmän vasikka vieroitetaan emästään heti synnyttyä, näin Kaskilan tilallakin. Tätä perustellaan sillä, että varhainen vieroittaminen stressaa vähemmän emää ja vasikkaa, koska leimaantumista ei ole ehtinyt tapahtua. Vieroitetun vasikan terveyttä ja turvallisuutta on myös helpompi valvoa.

– Vieroittaminen ei ole kivaa, mutta sille on perustelunsa. Yhdenkään lemmikkieläimen omistajan ei kannattaisi kritisoida vasikan vieroittamista, sillä vieroitetaanhan kissat ja koiratkin. Ja ne saavat harvoin sen jälkeen elää ja varttua laumassa samanikäisten lajitovereidensa kanssa kuten vasikat, Stina napauttaa.

Talvet ovat unelmoinnin aikaa

Ei Stinan elämä ihan pelkkää lehmää ole. Puutarhanhoito on hänen intohimonsa ja henkireikänsä. Kun Stina muutti Hörönmäel­le, ei siellä kasvanut juuri muuta kuin vihreää nurmea. Nyt piha puhkeaa kesäisin upeaan kukkaan.

Talvipuutarhana toimii vanha pihasauna, jossa talvehtivat muun muassa kultasateet, japaninvaahterat ja yrtit. Talvisin Stina suunnittelee ja unelmoi. Hän näyttää kännykästä videota, jossa rakennetaan kolmikerroksista vesiaihetta.

– Tuollaista minä alan rakentaa ensi kesänä!

Neljän maissa iltapäivällä on lähdettävä iltanavettaan. Stina kulkee vauhdikkailla askelillaan lumisen pihamaan poikki navettaan, jossa raikas pakkasilma vaihtuu aivan toisenlaisiin ääniin ja hajuihin – Stinalle niin tuttuihin ja turvallisiin.

Navetta-askareet vievät kolmesta viiteen tuntia aamuin illoin. Stina ei ajattele sitä kuitenkaan työnä. Se on hänen elämäänsä.

– Kyllä tätä tehdään rakkaudesta lajiin.