Ihmiset

Stylisti Liisa Kokko: Miksi pukeutua mustaan, kun voi valita pinkkiä ja pantterikuosia?

Jokainen osaa pukeutua mustaan, väittää muotitoimittaja Liisa Kokko. Siksi hän yhdistelee muotijutuissaan yllättäviä värejä ja kuoseja. Etenkin yhtä tiettyä kuosia Liisa rakastaa.

Teksti:
Piia Sainio
Kuvat:
Sampo Korhonen, Marica Rosengård, Liisa Kokon Kotialbumi

Stylisti Liisa Kokko kannustaa käyttämään värejä. – Muoti merkitsee minulle iloa.

Jokainen osaa pukeutua mustaan, väittää muotitoimittaja Liisa Kokko. Siksi hän yhdistelee muotijutuissaan yllättäviä värejä ja kuoseja. Etenkin yhtä tiettyä kuosia Liisa rakastaa.

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, suorastaan porottaa. Se ei ole hyvä juttu. Suorassa auringonvalossa varjot piirtyvät kuviin turhan terävinä. Muotitoimittaja Liisa Kokko ja valokuvaaja Marica Rosengård tähyilevät taivaalle. Tulisi nyt edes yksi pilvi.

Malli Piritta Hagman seisoskelee vanhan kasvihuoneen seinustalla leiskuvan keltaisessa syystakissa, neuleessa ja ruutuhousuissa. Hän harjoittelee askellusta kuvaa varten eikä näytä huomaavan, että lämpötila huitelee hellelukemissa.

On elokuinen perjantai, ja Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa kuvataan syystakkimuotia pian ilmestyvään Anna-lehteen.

Kun yksinäinen pilvenhahtuva purjehtii auringon eteen, koko tiimi terästäytyy. Matalalla retkituolilla istuva Marica nostaa välittömästi kameran kasvojensa eteen. Piritta katsoo kameran yli, hymyilee ja siirtää vaaleansiniseen sandalettiin puettua jalkaansa askeleen eteenpäin.

Kauempana Liisa seuraa katseellaan, että takin keskilinja pysyy keskellä ja että käsilaukku näkyy. Ja noin, kuva tallentuu kameraan. Ja kas, pilvi jatkoi matkaansa.

Loput kuvat on sitten otettava niissä valo-olosuhteissa, jotka on annettu. Onneksi ei sentään sada!

Ei kuka tahansa stylisti

PR-toimisto Marsaanan showroom manager Egle Sulg (vas.) lainaa tulevien mallistojen vaatteita kuvauksiin mm. muotitoimittajille ja vaikuttajille.
PR-toimisto Marsaanan showroom manager Egle Sulg (vas.) lainaa tulevien mallistojen vaatteita kuvauksiin mm. muotitoimittajille ja vaikuttajille.

Kahta päivää aiemmin, keskiviikkoaamuna, Liisa Kokko istui PR-toimistossa kahvikuppi kädessään ja hypisteli puhelintaan. Oli ”vähän tilanne päällä”.

Syystakkijuttua varten kerätyt takit ja muut vaatteet odottivat kyllä siististi rekissä matkaansa valokuvaajan studiolle, vaikka kuvauspaikka ei ollut vielä varmistunut. Mutta meikkaaja oli sairastunut, ja mallillakin oli kipeä olo.

Alun perin torstaille sovitut kuvaukset piti siis nyt viime hetkellä siirtää perjantaille.

Ei mitään, Liisa totesi. Kyllä tästä selvitään. Kyllä jostain uusi meikkaaja löydetään. Ja mallikin ehtii tässä levätä. Samalla Liisa sai hieman lisää aikaa puhua kasvitieteellisestä puutarhasta vastaavia puolelleen. Sinne ei ihan noin vain päästetä ketään kuvaamaan.

Mutta Liisa ei olekaan ihan kuka tahansa. Hän aloitti muotitoimittajan uransa 1990-luvun alussa, ja on tehnyt 30 vuoden aikana valtavasti muotijuttuja suomalaislehtiin, kuten Gloriaan ja 1997 lopetettuun Muoti + Kauneuteen sekä Imageen, City– ja Sport-lehtiin, Kaksplussaan, Meidän Perheeseen, Eevaan… Ja nyt viime vuosina paljon myös Annaan. Kun Suomeen vuonna 2000 saapui ensimmäinen kansainvälinen muotilehti, Cosmopolitan, Liisa oli sen palkkalistoilla.

Stylisti on nähnyt lehtikentän monet muutokset

Hän on siis nähnyt lehtikentän monet muutokset. 1990-luvulla muotitoimittajia tarvittiin paljon, ja heistä suurin osa oli Taideteollisesta korkeakoulusta valmistuneita muotitaiteilijoita. Jos Liisalla nyt on noin 5–10 kollegaa Suomessa, aiemmin heitä oli kymmeniä.

Naistenlehdet olivat muodista kiinnostuneiden ikkunoita maail­malle; niiden kautta pääsi kurkistamaan muodin huipulle ja luksuselämään. Nykyään sosiaalisessa mediassa pystyy kurkkimaan melkeinpä kenen tahansa superjulkkiksen kotiin ja vaatekaappiin.

Liisa luottaa silti siihen, että lehtien muotijutuilla on paikkansa nykymaail­massa. Jutunteon lisäksi Liisa stailaa julkisuuden henkilöitä aikakauslehtien kansikuviin. Työssään hän tapaa niin ministereitä, urheilusankareita, laulajalegendoja kuin tähtinäyttelijöitäkin.

Pelkästään parin viime vuoden aikana hän on etsinyt kuvausvaatteet muun muassa Sanna Marinille, Annika Saarikolle, Maria Ohisalolle, Kaija Koolle, Arja Korisevalle, Virpi Sarasvuolle, Krista Pärmäkoskelle, Vappu Pimiälle, Anni Hautalalle (nyk. Ihamäki), Krista Kososelle ja Katariina Kaitueelle… Joillekin useita kertoja.

Vaan kuka onkaan aiheuttanut suurinta tärinää kuvauksissa? Sen tietää, jos on kuullut Liisan lempinimen: Lätkä-Liisa.

– Rakastan lätkää, ja kun kuulin keväällä, että Jukka Jalonen on tulossa Sari-vaimonsa kanssa Annan kanteen, menin aivan sekaisin! Eikä Lätkä-Liisa ole mikään hillitty vaan all-the-way mukana. Kun menin studiolle, toitotin, että Suomen kansa kiittää! Ja seuraavassa hetkessä mietin, että mitä oikein menin sanomaan!

Värien mestari

Piritta Hagman (vas.) Marica Rosengårdin (kesk.) ja Liisa Kokko takkimuotijutun kuvauksissa.
Piritta Hagman (vas.), valokuvaaja Marica Rosengård (kesk.) ja stylisti Liisa Kokko takkimuotijutun kuvauksissa.

Lätkäfanilla on tänään yllään väljä silkkipaita ja leveänä liehuvat housut, joissa on geometristä kukkakuviota. Asun päällä on silkkitakki, jonka kuvio on perinteisempää ruusua.

Värejä riittää pinkistä ja keltaisen eri sävyistä vihreään ja liilaan. Kaikki sulassa sovussa. Miten ihmeessä Liisa tietää, mitkä kuosit käyvät yhteen? Kuinka hän päättää aamulla, mitä laittaa päälleen?

– Pukeudun fiiliksen mukaan. Tämä on asu, josta olen tykännyt. Melkein kaikki vaatteeni sopivat keskenään yhteen, koska minulla on paljon kuoseja, joissa on samaa väriskaalaa. Yleensä ihan vain kokeilen, mikä näyttää hyvältä. Olen harjoitellut värien käyttöä 30 vuotta.

Hersyvistä väriyhdistelmistä on tullut Liisan kädenjälki, joka näkyy hänen töissään.

– Vältän mustaa muotijutuissa. Musta on hieno väri, mutta jokainen osaa pukeutua siihen. Missioni on esitellä värejä ja kuoseja ihmisille. Haluan inspiroida: jos lukija saa jutusta ideoi­ta ja uskaltaa sen jälkeen yhdistää edes kaksikin yllättävää väriä keskenään, olen onnistunut.

PR-toimiston avarissa tiloissa vaaterekillä hehkuvat pehmeän väriset syystakit valmiina perjantain kuvauksiin. On poltettua punaista, lempeää vaaleanpunaista, vaaleaa beigeä, ruskeaa.

Joukosta erottuu musta villakangastakki. Liisa nappaa kauniin, kapealinjaisen takin pois rekiltä, koska se näyttäisi mustalta lampaalta muiden joukossa. Punaisesta langasta on pidettävä kiinni, muuten valmiista jutusta ei tule eheää kokonaisuutta.

Omassa pukeutumisessaan Liisa on ”punaisen väriperheen ihminen”. Lisäksi hän suosittelee vihreää ihan kaikille, erityisesti pinkin pariksi. Onko hänen vaatekaapissaan sitten lainkaan mustaa?

– On minulla mustaakin, mutten ole sitä pitkään aikaan käyttänyt. Jos tänään olisin pukeutunut mustaan, fiilis ei olisi hyvä. Värit tekevät tosi hyvää.

Hyvää tekee liikuntakin. Jatkamme matkaa PR-toimistosta kävellen kaupungille. Liisa on sopinut lounastapaamisen tyttärensä kanssa.

Moni yritti ostaa tekoturkin Liisan päältä

Venice Beachilta ostettu tekoturkki
1990-luvun alussa Venice Beachilta ostettu tekoturkki on edelleen tallella.

Muutaman sadan metrin matka Erottajalta Esplanadin puistoon on lyhyt verrattuna siihen, miten paljon Liisa kävelee useimpina päivinä. Osa Liisan työtä on ”juosta” Helsingin keskustassa kivijalkaputiikista ja PR-toimistosta toiseen ja kerätä vaatteita ja asusteita kuvauksia varten.

Hän on tunnettu nopeudestaan – Liisa järjestää kaiken tarvittavan viime tingassa mutta aina ajoissa. Yleensä korkokengillä otettuja askelia kertyy päivän aikana viidestä kymmeneen tuhanteen.

Värikäs pukeutuja erottuu katukuvasta. Liisa suhtautuu maltillisesti huomioon­, jota hän saa osakseen.

– Ihmiset kiinnittävät huomiota pukeutumiseeni, mutta minähän en pukeudu näin sen vuoksi, että he kiinnittäisivät huomio­ta. Silti minusta on ihanaa, että nykyään niin moni uskaltaa sanoa, jos näkee jotain kivaa toisen yllä. Se on muiden huomioimista. Minäkin kehuin tänä aamuna yhden mimmin asua kaupassa. Hänellä oli yllään pantterimekko ja olallaan pantterilaukku.

Kuinkas sattuikaan. Pantterikuosi on Liisan heikkous. Hänen mielestään se käy ihan minkä kanssa tahansa.

– Pantteri näyttää hyvältä kirkkaiden värien, kuten pinkin, kanssa. Sen voi yhdistää myös muihin kuoseihin, erityisesti kukkakuosiin. Ja kannattaa kokeilla pantteria pantterilla, Liisa vinkkaa.

Pantterilla Liisa tarkoittaa oikeastaan mitä tahansa kissakuosia, oli se sitten leopardia tai jotain muuta. Liisan rakkaus pantteriin juontaa juurensa 1990-luvun alkuun. Silloin hän hankki Los Angelesin Venice Beachilta vintageputiikista pantterikuosisen tekoturkin, joka oli melkoinen näky sen ajan Helsingissä.

– Et usko, kuinka moni yritti ostaa sen minun päältäni!

Turkki on edelleen olemassa, toki kuluneempana ja moneen kertaan korjattuna. Sen lisäksi Liisalla on pari muutakin pantteritakkia ja tietenkin pantterikuosisia housuja, mekkoja, paitoja ja kenkiä. Sen verran, että niistä kyllä saa asukokonaisuuden syntymään.

Pysähdymme kahvila Strindbergin kohdalla. Koska ilma on kaunis, valitsemme vapaan pöydän kadun terassilta. Liisan esikoistytär Claudia on töissä ihan lähellä, ja tuolta hän jo saapuukin – pantteripaidassaan ja pinkin värisissä sortseissaan. Äiti ja tytär halaavat.

Alkuaikoina vauva kulki kuvauksissa mukana

Stylisti Liisa Kokko ja Claudia-tytär
Liisan esikoistytär Claudia on oppinut värien ja kuosien käytön pukeutumisessa äidiltään.

Kun nyt kolmekymppinen Claudia oli vain kolmen kuukauden ikäinen, hän seurasi kantokopastaan äidin ensimmäisen muotijutun kuvauksia.

– Aina kun Claudia täyttää vuosia, muistan, miten kauan ensimmäisestä jutusta onkaan, Liisa kertoo.

Sittemmin Claudia ja hänen kaksi nuorempaa sisarustaan pääsivät myös kameran eteen, kun Kaksplussan muotijuttuihin tarvittiin lapsimalleja. Vähän vanhempana Claudia on ollut avustamassa äitiään muun muassa muotinäytösten järjestämisessä ja mallien pukemisessa.

Muotialalle hän ei kuitenkaan itse lähtenyt, vaan työskentelee logistiikan parissa. Tavan tehdä töitä hän sanoo perineensä äidiltään.

– Olen nähnyt sellaisen työnteon mallin, että töitä tehdään tosissaan. Ja että niitä on tehtävä, Claudia sanoo.

Äiti on Claudialle paitsi esikuva myös ystävä. Soiteltua tulee monta kertaa päivässä, vähintäänkin aamulla ja illalla.

Äiti ja tytär pitävät samoista asioista: kaupungilla kahviloissa hengailusta, yhdessä kokkaamisesta. Shoppailu ei ole kummankaan juttu. Claudia ostaa vaatteensa netistä, ja Liisa poimii niitä matkaansa töissään.

Nykyään tyyli osuu yksiin, mutta niin ei ole aina ollut. Liisa muistelee edelleenkin hieman kauhuissaan Claudian teinivuosia, jolloin tällä oli goottivaihe. Silloin tytär kulki mustissa. Nyt Claudia sanoo oppineensa äidiltään värien käytön.

– Äidin tyylitajuun luotan enemmän kuin omaani.

Claudia paljastaa, että äidin tyylitaju ei petä edes sauvakävelylenkeillä. Erillisiä lenkkivaatteita tällä ei ole. Liisa viuhtoo sauvojen kanssa Katajanokan rantoja pitkin samoissa vaatteissa kuin muutenkin, usein silkkihuivi kaulassaan, aina takki auki.

– Takit vain näyttävät paremmilta, kun ne ovat auki! Liisa hymähtää.

Niin kuin ne ovat usein muotikuvissakin.

Stylisti löysi tyylitajunsa jo lapsena

Kuvauksia varten stylisti Liisa Kokko on peittänyt kenkien pohjat maalarinteipillä. Näin ne pysyvät siisteinä.
Kuvauksia varten stylisti Liisa Kokko on peittänyt kenkien pohjat maalarinteipillä. Näin ne pysyvät siisteinä.

Mistä Liisan pettämätön tyylitaju juontaa juurensa? Luultavasti jo lapsuudesta. Liisa oli vasta 12-vuotias, kun hän tilasi Anna-lehden itselleen. Niihin aikoihin Anna ilmestyi tiistaisin, jolloin Liisan opettajaäidillä oli lyhyt työpäivä koululla.

– Kun tulin koulusta, minua oli odottamassa kaakao, jossa oli kermavaahtoa, sekä kermamunkki. Siinä vieressä oli uusi Anna. Luin sitä ja napsin herkkuja. Se oli parasta, aivan huippujuttu. Olen ollut Anna-girl siitä asti.

Lapsuutensa ja nuoruutensa Liisa asui Nokialla, mutta hyppäsi Helsingin-junaan heti ylioppilasjuhlien jälkeen.

– Oli ihanaa tulla paikkaan, jossa kukaan ei tuntenut minua. Pienellä paikkakunnalla opettajan ja lääkärin tyttären tiesivät kaikki.

Liisa sai työpaikan Pukeva-tavaratalosta, joka oli tuolloin Suomen merkittävimpiä vaateliikkeitä. Ensin hän oli kassalla, mutta kun hänen kiinnostuksensa muotia kohtaan huomattiin, hän eteni nopeasti pukeutumisneuvojaksi ja siitä PR-sihteeriksi lehdistösuhteita hoitamaan.

PR-sihteerin hommiin kuului myös muotinäytösten tekeminen – se oli siis loikka sille puolelle vaatebisnestä, jolla Liisa tänäkin päivänä on. Samalla hän tutustui alan tekijöihin, kuten muotitoimittajiin, malleihin ja vaatesuunnittelijoihin.

– Muotinäytösten tekeminen oli hurjaa hommaa, mutta olin tosi innostunut. Olin vain 21-vuotias, enkä pelännyt mitään.

Sittemmin Liisa on tehnyt myös Gloria Fashion Show’ta. Muotinäytökset olivat hyvä korkeakoulu muotijuttujen tekemiseen.

– Yksi muotijuttu, johon tulee kahdeksan kuvaa, on aika paljon helpompi nakki kuin muotinäytös, johon tulee 300 asua ja 50 mallia. Olen oppinut näkemään vaatekokonaisuudet mielessäni, esimerkiksi väriyhdistelmät pystyn kuvittelemaan näkemättä värejä yhdessä.

Tässä eräänä kesänä Liisa tuli selanneeksi vanhoja Annoja, joita hän aikoinaan luki kermamunkilla herkutellessaan. Lehdissähän oli vaikka millä mitalla tuttuja naamoja! Suurin osa sen ajan julkimoista on nykyään Liisan kavereita. Eräs heistä on Marica Rosengård, joka aloitti uransa mallina ja siirtyi sittemmin kuvaamaan.

– Marica on tämän maan paras muotikuvaaja, Liisa kehaisee.

Liisa ja Marica työskentelivät ensi kertaa yhdessä jo parikymmentä vuotta sitten.

– Olemme Marican kanssa kuin vanha aviopari. Pystymme puhumaan suoraan kaikesta. Kuvaustilanteessa Marica voi esimerkiksi kyseenalaistaa valintojani vaikkapa kysymällä, oletko nyt varma noista kengistä… Sillä tavoin pääsemme parhaaseen lopputulokseen.

Kunnianhimoinen pro

Perjantaiaamuna Marica kehaisee Liisaa takaisin. Istumme suuren pöydän ääressä Marican studion keittiössä Helsingin Ullanlinnassa.

Takahuoneessa meikataan Pirittaa ja studion puolella kootaan rekeiltä kuvausvaatteita takkimuotijuttua varten. Vielä on hetki aikaa napsia tuoreita hedelmiä ja hörppiä kahvia ennen lähtöä Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan.

– Liisa on kunnianhimoinen pro, joka ei luovuta ennen kuin duunit on tehty täydellisesti. Sen lisäksi hän on ihana ja ottaa kaikki huomioon. Minä kiusaan ja hän ottaa vastaan, Marica sanoo nauraen.

– No ei. Meillä on hirveän hauskaa yleensä.

Erityisen hauskoja ovat katumuotikuvaukset, joita naiset ovat tehneet ainakin Helsingissä, Turussa, Tukholmassa, Kööpenhaminassa, Milanossa ja Pariisissa. Marica pitää siitä, että katumuotikuvaukset antavat hyvän syyn lähestyä tuntemattomia.

– Marica on reipas ja rohkea, hän juoksee tyyppejä kiinni ja ottaa kuvia, minä juoksen perässä ja kyselen tiedot, Liisa kertoo parin työnjaosta.

Tämän päivän takkikuvauksissa työnjako on myös selkeä. Marica on laivan kapteeni. Liisan työ on loppunäytöstä vaille valmis: kaikki Pirittan päälle puettavat vaatteet ja asusteet odottavat jo autossa.

Vielä eilen oli yksi pukupussi kadoksissa, mutta sekin löytyi.

– Kuvauksissa mennään aina sata lasissa – intohimolla loppuun asti. Puolivillainen ei kelpaa, koska rakastan tätä duunia ja haluan tehdä sen parhaalla mahdollisella tavalla, Liisa sanoo.

Hetkinen! Vielä on kadoksissa jotain. Liisan aurinkolasit! Ilman niitä ei voi lähteä auringonpaisteiselle kuvauspaikalle. 11 000:n askeleen päivä on vasta alussa.

X