Ihmiset

Tuula Portin oli 19-vuotiaana valtakunnan kaunein ja faniensa seinäjulisteissa – ”Se oli hyvä koulu nykyiseen työhöni”

Tuula Portin kiittää julkkisvuosiaan siitä, ettei pelkää lähestyä työssään ventovieraita. ”On luontevaa avata ovi potilashuoneeseen tietämättä, kuka on vastassa.”

Teksti:
Piia Sainio
Kuvat:
Sara Pihlaja

– Elämänpolkuni on ollut erikoinen, kauneuden maailmasta sairaalamaailmaan, sairauden ja kuoleman keskelle.

Tuula Portin kiittää julkkisvuosiaan siitä, ettei pelkää lähestyä työssään ventovieraita. ”On luontevaa avata ovi potilashuoneeseen tietämättä, kuka on vastassa.”

Peltomaisemassa on metsää juuri sen verran, ettei kirkon torni näy aivan tänne asti. Olemme Tuula Portinin kanssa Hausjärvellä, Lepolan talon pihamaalla.

Läheisessä Hausjärven kirkossa hän piti teologiharjoittelijana sunnuntaisaarnan 1990-luvun lopulla. Se oli hänen ensimmäinen saarnansa, ja sitä kuulemaan saapuivat Tuulan vanhemmat ja appivanhemmat Lapualta saakka.

Vuonna 1986 Miss Suomi oli kolmesti Annan kannessa. Tämä kansikuva otettiin Haikon kartanossa. Kuvassa myös perintöprinsessat Saila Saarinen (vas.) ja Maarit Salomäki. Lehdessä oli aukeaman kokoinen ihailijakuva kolmikosta.
Vuonna 1986 Miss Suomi oli kolmesti Annan kannessa. Tämä kansikuva otettiin Haikon kartanossa. Kuvassa myös perintöprinsessat Saila Saarinen (vas.) ja Maarit Salomäki. Lehdessä oli aukeaman kokoinen ihailijakuva kolmikosta.

Tuulasta ei tullut pappia, koska hänen kutsumuksensa oli toisaalla. Hän halusi sielunhoitotyöhön. Valmistuttuaan maisteriksi 2002 hän sai työpaikan Hämeenlinnasta. Ja siellä hän on pysynyt. Kotipaikaksi valikoitui Riihimäki, josta perhe osti talon.

Samassa talossa Tuula ja Ismo Portin asuvat yhä. Kolmesta lapsesta nuorin, 19-vuotias Eetu, asuu vielä vanhempiensa luona, mutta on lähdössä pian armeijaan. Keskimmäinen, Aliina, on keskivaikeasti kehitysvammainen ja asuu lähellä vanhempiaan. Esikoisella, Emilialla, on oma perhe. Tuula on kolmen lapsen mummi.

Tuula Portin – arasta lapualaistytöstä menestyjämissiksi

Misseys oli suuri hyppy tuntemattomaan, Tuula muistelee. Missikisojen yhteydessä tehty matka Kanariansaarille, Fuerteventuralle, oli hänen ensimmäinen lentomatkansa ikinä. Toinen lentomatka suuntautui seuraavana kesänä Panamalle, Miss Universum -kilpailuihin, joissa hän sijoittui viidenneksi.

– Olihan se uutta ja ihmeellistä ujolle ja aralle lapualaistytölle.

Vuodet julkisuudessa toivat esiintymiskokemusta ja rohkeutta lähestyä ventovieraita ihmisiä.

– Mallimaailma oli hyvä koulu nykyiseen työhöni. Minulle on luontevaa lähestyä potilaita, avata ovi potilashuoneeseen tietämättä, kuka siellä on vastassa.

Tässä iässä, lähempänä kuuttakymppiä, Tuula jo katselee myötätunnolla erilaisia puolia itsessään. Ujous on osa herkkyyttä, joka hänessä on.

”Minun on helppo asettua sairaan ja kärsivän rinnalle.”

– Moni on sanonut, että läsnäoloni on rauhoittavaa. Se on jotain, mitä minussa on, ei opeteltua. Minun on helppo asettua sairaan ja kärsivän ihmisen rinnalle.

Silloin, kun vastapäätä on sureva ihminen, sielunhoitajan tärkeimpiä tehtäviä on antaa surevalle tilaa surra.

– On tärkeää, että sureva saa tuntea kaikkia tunteita ja ajatella kaikkia ajatuksia, joita suru nostattaa. Sielunhoitaja kannattelee häntä, ottaa taakan hetkeksi.

Samalla Tuulan on oltava herkkänä sen suhteen, mitä hänessä tapahtuu.

– Jos asia on hyvin raskasta, saatan huomata, että oma hengitykseni muuttuu pinnalliseksi. Silloin vaivihkaa syvennän hengitystäni. Tällä tavalla en auta pelkästään itseäni. Kun rauhoitan hengitystäni, rauhoitan myös toista siinä vierelläni.

Pyhiinvaelluksella vahvistui oma käsitys elämästä

Vapaa-ajallaan Tuula käy usein metsäkävelyillä. Joskus seurana on joku ystävistä, joiden kanssa voi käydä syvällisiä keskusteluja tai rukoilla yhdessä.

– Iän myötä yksin olemisen tarve on korostunut. Kaipaan hiljaisuuteen.

Tuula Portinin haaveet eivät koskaan liittyneet misseyteen tai mallimaailmaan. Misseys oli hänelle työ, joka jäi, kun hän aloitti teologian opinnot.
Tuula Portinin haaveet eivät koskaan liittyneet misseyteen tai mallimaailmaan. Misseys oli hänelle työ, joka jäi, kun hän aloitti teologian opinnot.

Pari vuotta sitten Tuula oli ensimmäistä kertaa hiljaisuuden retriitissä. Saaren retriittikodissa vietettiin kahdeksan päivää.

– Kun pääsin perille, laskeuduin saman tien hiljaisuuteen ja rauhaan. Ajattelin, että ihanaa! Retriitin jälkeen päätin lisätä elämääni hiljaisuuden viljelyä.

Maaliskuussa Tuula kävi Italias­sa, Assisissa pyhiinvaellusmatkalla. Siitäkin hän piti.

– Retriitissä ja pyhiinvaelluksella minulle vahvistui ajatus siitä, että tässä elämässä tärkeintä on, että saan elää lähellä Jumalaa. Se on kaiken perusta.

Rukoileminen voi jäädä arjen kiireiden jalkoihin, mutta Tuula on pitänyt kiinni siitä, että jokaisessa aamussa on hiljainen hetki.

– Lähden uuteen päivään rauhasta käsin.

Juttu on julkaistu Annan numerossa 18/2023.

X