Ihmiset ja suhteet 13.2.2004

Aikuiset ystäväni

Teksti: Anna.fi

Aikuiset ystäväni paljastavat minulle säännöllisin väliajoin lapsellisuuksiaan. Yksi kiukuttelee miesystävälleen, toinen suuttuu jos häntä ei ole kutsuttu joihinkin epämääräisen kaukaisiin juhliin (väliäkö sillä josko kutsujen emäntä on tuttavan tuttavan tuttava) ja kolmas bailaa kuin parikymppinen, vaikka hiusraja alkoi nousta jo monen monituista vuotta sitten.

Aikuiset ystäväni

Neljäs ystävistäni raivostuu, mikäli joku uskaltaa olla hänen kanssaan eri mieltä. ”Mä en puhu sulle, kun sä oot noin tyhmä!”, naisella on tapana kivahtaa sotaisasti.

Luojan kiitos, että nämä kolmekymppiset lapsikeisarit ja -keisarinnat ovat silloin tällöin myös aikuisia. Tiukan paikan tullen he eivät mene paniikkiin. Haaveiden sijasta heillä on kokemusta: yksi on perustanut perheen, toinen menestyy työssään, kolmas on selvinnyt pahasta masennuksesta ja se neljäskin osaa joskus pitää mielipiteet sisällään.

Silloin kun nämä ihanat ystäväni ovat aikuisia, he eivät puhu itsestään vaan he kuuntelevat ystäviään. He ovat suurpiirteisiä, hyviä antamaan anteeksi ja he osaavat nauraa itselleen.

Niin, siis silloin kun he sattuvat olemaan aikuisia. Itsellänikin se tekee välillä tiukkaa.

Mitä ystävästä tulee tietää

Tällä hetkellä lapsellisuuteni näkyy minut vallanneesta Ystävä-kirja -kuumeesta. Että pitikö tädin tähänkin nyt sitten hurahtaa. Ensimmäisenä Ystävä-kirjan kaivoi viime syksynä muistojen naftaliinista esiin koomikko Krisse Salminen. Nyt Otava on julkaissut samassa hengessä kirjan Aikuiset ystäväni.

Kirjaan kerätään oleellisimmat tiedot lähipiiristä – aivan niin kuin silloin pienenä, jolloin meidän tyttöjen käsissä värikantiset pikkukirjat kuluivat hiirenkorville.

Aikuiset ystäväni -kirjassa kysytään ystävän erityistaitoa, mitä hän inhoaa ja mitä hän pitää elämänsä tähtihetkenä. Hänen on myös paljastettava oudot tekonsa ja häpeän alhonsa.

”Erityistaitoni on merkityksettömien yksityiskohtien muistaminen yli kolmenkymmenen vuoden takaa”, aikuinen ystäväni tunnustaa. Toinen nimeää oudoimmiksi teoikseen kusemisen kolmen tulivuoren kraatereihin. Kolmas on optimisti ja kertoo jaksavansa aina vain odottaa sitä elämänsä tähtihetkeä.

Perustietojen lisäksi lasketaan ystävän aikuispisteet. Häneltä kysytään muun muassa, että omistaako hän Aalto-maljakon, käyttääkö hän tukisukkahousuja tai että sanooko ”barhopping” hänelle mitään.

Mikko Aarnen ja Mia Kankimäen Aikuiset ystäväni -kirja on koukuttanut minut täysin. Kirja kulkee mukanani bileissä ja työpaikoilla ja pakotan ihmisiä vastaaman mitä henkilökohtaisimpiin kysymyksiin. Saa nähdä, paljonko tällä aikuisella on ystäviä parin kuukauden kuluttua jäljellä.

Aikuiset ystäväni (Laatineet Mikko Aarne ja Mia Kankimäki). Otava 2004.

Teksti: Tyyne Pennanen / A4 Media Oy

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi