Ihmiset ja suhteet

Ammattina toimittaja

Teksti:
Anna.fi

Toimittajan työ on ihanaa, vakuuttaa Lotta Tuohino. Uteliaalle ja intohimoiselle kirjoittajalle toimittajan työ onkin unelma. Joskus alalla törmää kuitenkin epätasa-arvoon, ja välillä aikaa haluaisi viettää muidenkin kuin kollegoiden kanssa.

Ammattina toimittaja

Alun perin Lotta Tuohinosta, 26, piti tulla muusikko. Työläs treenaaminen sai jäädä, kun yläasteen äidinkielenopettaja kiinnitti huomiota lahjakkaaseen kirjoittajaan. Tyttö marssi siltä seisomalta opinto-ohjaajan luo ja ryhtyi selvittämään, missä toimittajia oikein tehtaillaan.

Kolmetoista vuotta myöhemmin Tuohinolla on kandidaatintutkinto tiedotusopista ja takana oman alan kirjava pätkätyöhistoria viiden vuoden ajalta. Tällä hetkellä Tuohino on toimittaja Journalisti-lehdessä. Sielläkin pesti on määräaikainen. Tuohino myöntää, että ”vakituinen työ olisi järjettömän hieno asia”, mutta muistuttaa, että lyhyet ja freelancer-työsuhteet ovat kuuluneet ammattiin aina.

Kaikessa määrätietoisuudessaan nainen vaikuttaa ihanneopiskelijalta. Ja toimittajalta. Hän on vaikea haastateltava, sillä hän punnitsee sanansa tarkkaan: nyt jututetaan toimittajaa, joka tietää, miten arvokas jokainen haastateltavan suusta putoava sana on. Toisaalta Tuohino jäsentelee puheensa niin taitavasti, että tarinan punainen lanka ojennetaan kirjoittajalle kuin tarjottimella. Hän työstää juttua puolestani.

Toimittaja käyttää valtaa

Ainakin Tuohino tuntuu tekevän työtään vilpittömästi. Onko näin? ”Tämä on kutsumusammatti. Jos haluaa rikastua, ei kannata ryhtyä toimittajaksi.” Pelkällä intohimolla ei kuitenkaan elä, joten Tuohino on omien sanojensa mukaan tapellut itselleen paremman palkan. ”Valitin asiasta aktiivisesti ja leimauduin hankalaksi ihmiseksi, mutta sain tahtoni läpi.”

Kutsumus tehdä työtä ja matalat palkat kalskahtavat naisvaltaiselta alalta. Tosin sillä erotuksella, että tällä alalla on valtaa. Vaikka toimituksen johto tekee suuret linjaukset, myös yksittäiset toimittajat vaikuttavat. ”Pakollisten juttujen lisäksi kirjoitan paljon omien ideoitteni pohjalta. Kirjoitan siitä, minkä katson kertomisen arvoiseksi.”

Tuohino vilkaisee kahvilan ikkunasta Arkadianmäelle ja röyhistää rintaansa. ”Tunsin ylpeyttä ammatistani, kun Jäätteenmäki jäi kiinni eduskunnalle valehtelusta. Tuolloin media edusti neljättä valtiomahtia vallan vahtikoirana.” Toisaalta niillä vallakkaimpina pidetyillä paikoilla istuu usein mies. ”Aika harvoin törmää sanomalehteä päätoimittavaan naiseen. Onneksi aikakauslehdet ovat pitkälti naisten hallussa.”

Rasitteina kiire ja tytöttely

Toimittajaa huolettaa sama kuin muitakin nykytyöläisiä. Kiire verottaa laatua ja aina asiaan ei ehdi perehtyä niin paljon kuin haluaisi. ”Joskus jutunteko suorastaan jännittää. Teen journalismia journalismista.” Tuohinon lukijat ovat, hekin, journalisteja. Toimittaja onkin alati tarkkailun alaisena. ”Lukijani ovat kriittisiä, tarkkaavaisia ja huomauttavat armotta virheistä.”

Opintoala naisistuu, mutta välillä miehet porskuttavat sukupuolellaan työhönotossa naisten ohi. Naisia rasittaa myös tytöttely. Tuohinon mukaan varsinkin uran alussa tuli kohdattua ihmisiä, jotka pitivät häntä epäuskottavana ja vaarattomana. Toimittajanaisilla on kuitenkin etulyöntiasema muihin aloihin nähden. ”On setiä, jotka pitävät tällaisia pieniä, vaaleita tyttöjä tietämättöminä. Sitten sedät sanovat minulle jotain, mitä ei todellakaan kannattaisi sanoa.”

Toimittajat pitävät toimittajista

Tuohino on kadehdittavan innostunut työstään. ”Saan päivätyökseni seurata maailman tapahtumia, lukea, haastatella, esittää tyhmiä kysymyksiä, miettiä ja kirjoittaa.” Tätä kaikkea ohjaa pohjaton halu tietää enemmän. ”Toimittajan tärkein piirre on uteliaisuus. Itse asiassa minun on vaikea keksiä, mikä ei olisi kiinnostavaa”, Tuohino miettii.

Kolikolla on kääntöpuolensa. ”Käytännössä olen koko ajan töissä. Tarkkailen, mitä maailmalla tapahtuu, ja mietin, voisiko tuosta tehdä jutun. Muutenkin näin luova työskentely kuluttaa. Toimittajille oma itse on työväline, joten työtä on vaikea erottaa muusta elämästä.”

Vapaalle vaihtaminen on vaikeaa jo siksikin, että piirit ovat pienet. Toimittajat ovat aina osanneet verkostoitua. ”Ehkä toimittajat ovat keskimääräistä sosiaalisempia.” Tämä tarkoittaa, että kun toimittaja hakee avointa työpaikkaa, kilpakumppaneita voivat olla parhaat ystävät, kaverit, puolitutut – tai oma elämänkumppani. ”Minunkin kotonani asuu toimittaja”, Tuohino tunnustaa. Siis hänen lisäkseen.

Teksti: Johanna Laitinen / A4 Media Oy (15.9.2005)

X