Monilla on yksipuolinen rakkaussuhde työnantajaansa

– Useimmat meistä tekevät työtä, jonka suorittamatta jättäminen ei millään vähentäisi yleistä onnellisuutta, hyvinvointia tai tyytyväisyyttä.
– Mitä jos kovapalkkainen nörttitiimi löisi koko projektin lekkeriksi, vetäisi suunnitelmansa vessanpöntöstä alas ja lähtisi viikoksi snoukkaamaan. Kuka meistä kaipaisi kännykkää, jota emme edes pysty kuvittelemaan?
– Taiteilija on taiteilija ja nörtti on nörtti, mutta lääkäri nyt varmasti tekee pelkästään tärkeää työtä. Vai tekeekö?
– Jos työnteko keksittäisiin tänään, se todennäköisesti kiellettäisiin terveydelle haitallisena.

Lääkäri Juhani Seppäsen teos Hullu työtä tekee esittää useita provosoivia kysymyksiä ja väitteitä, jotka pistävät lukijan pohtimaan työn yleistä olemusta ja omaa suhdetta työntekoon.

”Tämä kirja asettuu ehdottoman puolueellisesti työtä tekevän ihmisen puolelle”, Seppänen sanoo, mutta kieltää tarjoavansa työhön tympääntyneelle ja arjen nujertamalle lukijalle valmista reseptinippua. Mutta jos tämän kirjan lukee ennen kesälomaa, saattaa loman aikana ajatuksissa hautua uudenlainen käsitys työnteon merkityksestä omassa elämässä.

Onko työnantajasi rakastaja vai aviopuoliso?

Juhani Seppänen käy selkeästi kirjoitetussa teoksessaan läpi mm. työn erilaisia määritelmiä, naisten ja miesten erilaisia suhtautumista työntekoon sekä työuupumusta.

Työelämä on nykyisin haastavaa; se ei liene uutinen kenellekään. Juhani Seppänen kuvaa nykyistä joustavaa – toisin sanoen jatkuvasti muuttuvaa ja sellaisena varsin kuluttavaa – työelämää deittailuksi ja vieläpä varsin yksipuoliseksi tai ainakin sitoutumishaluttomaksi sellaiseksi. Ihmissuhde-metafora sopii hänen mukaansa työelämäänkin, sillä kuten kaikissa ihmissuhteissa, myös ihmisen ja työnkin suhteessa on vastavuoroisuutta.

”Ihmissuhteista se [työ] muistuttanee tänä päivänä eniten kuitenkin yksipuolista rakkaussuhdetta, jossa on toinen on täysin arvaamaton jatkuvasti muuttuvien mielipiteittensä ja valintojensa kanssa, eikä rakastunut voi kuin sopeutua kaikkiin rakastettunsa oikkuihin. Lyhytaikaisissa työsuhteissa ja jatkuvassa kiihtyvässä yritysostojen, fuusioiden, yt-neuvottelujen ja konkurssien rallissa epätoivoisesti rakastuneen voimattomuus vain korostuu”, Seppänen pohtii. Parasta deittisuhteessa hänen mukaansa on se, jos ihminen onnistuu pitää oman vapaudenvalinnantunteensa vahvana epävarmuudesta huolimatta.

Vaan ei perinteinen yhden ammatin ja työnantajan mallikaan ole aina silkkaa onnea, vaan pikemminkin tasaista arjen puurtamista.

”Traditionaaliset koko aktiivielämän aikaisiksi solmitut työsuhteet ovat vähän kuin avioliitto ennen vanhaan. Ne ovat yllätyksettömiä, mukavia, hieman tylsiä, mutta ennen kaikkea turvallisia. Aviopuolisoilla on taipumus ryhtyä ottamaan toisensa varsin nopeasti itsestäänselvyytenä. Käyttäytyminen muuttuu rakastumisvaiheen romanttisesta jännityksestä ennalta arvattavaksi arjeksi. Juuri se on kaikessa tylsyydessään avioliittoa koossa pitävä voima”, Seppänen analysoi. Ongelmia tähän ”avioliittoon” voi tulla esimerkiksi silloin, kun työntekijä panostaa paljon aikaa ja voimia sekä itsensä että työympäristönsä eteen, mutta tätä ei huomioida.

Kova kovaa vastaan

Oikeastaan kaikki ”tavalliset työntekijät” ovat Juhani Seppäsen mukaan oravanpyörässä, eikä ole ihme, että burnoutia esiintyy. Mutta miten suoritua töistä ahdistumatta tai jopa päästä paineiden yläpuolelle? Seppäsen resepti on asennemuutos: ala ajatella samoin kuin työantajasi.

”Yksittäisen työntekijän ratkaisu on yksinkertainen”, Seppänen kirjoittaa. ”Hänen on vain ryhdyttävä suhtautumaan työpanokseensa kuten hänen työnantajansakin suhtautuu. Jätän tilaa sanavalinnoille: tunteettomasti, laskelmoivasti, kylmästi, ylimielisesti, asiallisesti, ammattimaisesti. Kun työntekijä näkee oman työnsä projektina ja oman työpanoksensa kauppatavarana, hänen on myös helpompi kieltäytyä hyväksymästä yksipuolisia sopimusrikkomuksia.”

”Kysymys on siis valinnoista, omista valinnoista”, Seppänen muistuttaa. Hän ei halua lannistaa, vaan sanoo, että burnoutistakin voi parantua, kunhan on valmis myöntämään ja kohtaamaan ongelmansa. Mutta yksi asia kannattaa pitää mielessä: ihminen voi muuttua, mutta työyhteisö ei usein muutu ainakaan samaa tahtia.

Juhani Seppänen: Hullu työtä tekee. Otava 2004. 206 s. n. 22,90.

Teksti: Jenni Saarilahti / A4 Media Oy