Ihmiset ja suhteet

Harhailua nettideiteillä

Teksti:
Anna.fi

Erään miespuolisen nettideittailijan mielestä nettideittailu on helppo tapa tutustua naisiin. Miten lienee, tutustuuko nettideittailulla sen helpommin vastakkaiseen sukupuoleen kuin perinteisillä keinoilla?

Harhailua nettideiteillä

Nettideittailu alkaa ilmoitusten kylmästä rankkauksesta. Jos etsii vakavaa parisuhdetta, luvuista kannattaa laskea pois esimerkiksi naiset, jotka ovat kostamassa pettäjä-poikaystävilleen; juuri eronneet, jotka hakevat lohduttajaa ja ne, jotka hakevat ketä tahansa taikomaan pois omaa yksinäisyyden kauhuaan.

Yhtä luotaantyöntäviä ovat ilmoittajat, joilla pettää todellisuudentaju. Jos nainen hakee loppuelämäkseen miestä, jossa yhdistyy kaunosieluinen keskustelija, karski talonrakentaja, kokkaaja, luolamies, kirjallisuuden harrastaja ja tavallinen suomalainen jörrikkä, on selvää, ettei hän elä tässä maailmassa.

On syytä rankata tylysti pois myös ne naiset, jotka eivät muka ole turhantarkkoja prinsessoja, mutta rivien välistä voi lukea, että jos mieheltä jää avaamatta yksikin vastaantuleva ovi naisen edestä, naista alkaa kiukuttaa. Tai jos nainen vakuuttelee tauotta esimerkiksi tasapainoisuuttaan, voi olla aika varma, että naisella on vakavia tasapaino-ongelmia.

Miten erottaa jyvä akanoista?

Jotenkin sitä pitäisi tietenkin erottua muista ilmoittajista. Aika moni suomalaisnainen pitää tummasta suklaasta, saunasta ja punaviinistä, joten yllättäen nämä mieltymykset eivät vielä riitä erottaviksi tekijöiksi.

Litaniat tyyliin ”olen sekä puhelias että hiljainen, pehmeä että kova, lempeä että äkkipikainen” viestivät siitä, että kirjoittaja haluaa olla aivan kaikkea. Pelin henkenä on tietenkin kuvata itseään ilmoituksessa mahdollisimman myönteisesti, mutta jos luettelee itsestään pelkästään positiivisia laatusanoja – rehellinen, suvaitsevainen, aktiivinen – mainospuhe on liian läpinäkyvä. Varmemmin kiinnostuksen herättää, jos kuvailee itseään adjektiivien sijaan verbeillä, toiminnan ja tekojen kautta.

Toisaalta nettideittailijan on turha syyttää ihmisiä siitä, että heistä syntyy ristiriitainen kuva. Näyttäkää minulle yksikin mies tai nainen, joka tarjoilee itsensä toisille juuri sellaisena kuin todellisuudessa on? Ja harva edes tuntee itseään niin hyvin, että näkee minänsä ja ideaaliminänsä väliset ristiriidat. Ihmiset uskovat yleensä siihen kuvaan, jonka itsestään muille antavat.

Nettideitin kanssa treffeillä

Kun omaa makua vastaavat kandidaatit on löydetty, nettideittailija alkaa lähetellä vastauksia. Jos hän antaa itsestään vaikutelman vakavalla asialla liikkuvasta humoristisesta miehestä, kirjeitä alkaa todennäköisesti tipahdella luukkuun.

Kun valokuvan vaihtaa tutustumisen alkuvaiheessa, kumpikaan osapuoli ei pääse rakentelemaan toisesta idealisoituja mielikuvia. Kuten esittelytekstit myöskään kuva ei kuitenkaan
välttämättä kirkasta, vaan voi jopa hämärtää toisen hahmoa. Pahimmallaan kuva saattaa olla postimerkin kokoinen, piirretty tai kuvassa naisella on kädet kasvojensa edessä.

Jos kuva miellyttää silmää, edessä on tapaaminen. Siinä kirjeenvaihtoa hallitsevat mielikuvat ja odotukset realisoituvat kertaheitolla. On syytä varautua siihen, että toinen on harvoin täysin yhtä kirjoitustensa kanssa. Tapaamisessa toinen ihminen arvioidaan perustavasti uudelleen. Tapaamisessa kuvaan astuu myös viettien ja intuition taso kirjeenvaihdon intellektuaalisen ja henkisen tason sijaan. Ja vietithän sen lopullisen päätöksen tekevät puolestamme.

Julma totuus on, että mahdollisen yhteisen tulevaisuuden näkee treffeillä muutamassa sekunnissa. Jos kemiat eivät kohtaa, alkaa välitön pohdinta: miten päästä kohteliaasti toisesta eroon. Tällöin treffit ”suoritetaan alta pois”. Vaikka kemiat eivät kohtaisikaan, ilta voi olla kuitenkin antoisa. Uskokaa tai älkää, mutta nettideittailija voi nauttia ihan vain hyvästä keskustelusta.

Kuka on nettideittailun herra?

Näyttää siltä, että ammattimaiselle nettideittailijalle kyse on pelkästä viileästä kalkyloinnista ja karsimisesta. Ehkä hän tuntee olevansa tilanteen herra. Ehkä hän ajattelee, että parisuhteen syntymistä voi jotenkin hallita. Vallantunnetta lisää se seikka, että nettideittailussa voi pysytellä pitkään anonyyminä, piilossa kirjoitusten takana.

Hallinta on kuitenkin pelkkää harhaa. Nettideittailija voi kuvitella hallitsevansa peliä, mutta kun siinä on iloisesti sekaisin hataria mielikuvia niin toisesta kuin itsestä, manipulointia, haaveilua ja laskelmointia, nettideittailun maailmassa ei muuta olekaan kuin epävarmuutta. Toisaalta eikö tilanne ole sama millä tahansa parisuhdemarkkinoilla? Yhtä ymmällään ihmiset ovat toisen sukupuolen suhteen niin netissä, ravintoloissa kuin työpaikoilla.

Teksti: Herman Raivio / A4 Media Oy (27.1.2005)

X