Miksi Suomesta ei löydy Nutellaa?
Miksi Suomesta ei löydy Nutellaa?

Olen kasvanut suomalaisessa perheessä, jossa illallisaika ei ole ikinä ollut ennen kello seitsemää. Ystäväni ovat ihmetelleet, miten ihmeessä meille on tullut tällainen keski-eurooppalainen tapa; minä taas olen miettinyt, miten aiempi päivällisaika voi onnistua vanhempien töiden ja lasten harrastusten osalta.

Meillä on syöty riisin ja kanakastikkeen sijaan chili con carnea ja spagetin ja jauhelihakastikkeen sijaan lasagnea. Eikä siihen ole ollut juuri muuta syytä kuin se, että pidämme näistä ruuista. Olen näinkin arkisten asioiden kautta oppinut, että ei ole yhtä ainutta oikeaa tapaa toimia ja että voin tehdä valintani ulkopuolisista normeista tai käytännöistä poiketen. Ei haittaa, ettei meillä ole ikinä keitettyjä perunoita.

Yleistäminen on usein hauska tehokeino tarinan kerronnassa, mutta totuus on, että arkinen yleistäminen on yleensä yhden ihmisen subjektiivinen näkemys jostain ilmiöstä tai asiasta. Siinä missä itse olen epätoivoisesti etsinyt Monoprix:n hyllyltä kuivahiivaa tiedän, että Suomessa asuva ranskalainen työtoverini on heittänyt hanskat tiskiin todettuaan, ettei suomalaisissa ruokakaupoissa myydä Nutellaa. Pian hän onkin jo julistanut kaikille tuntemilleen ihmisille ja todennäköisesti myös kirjoittanut Facebookiinkin tulikiven katkuisen päivityksen ihmetellen, miksi Suomesta ei löydy mistään Nutellaa (ja kaiken lisäksi täällä on vielä hyttysiäkin)!

Olen onnekas, että olen saanut hyvät eväät erilaisuuteen jo lapsuudesta. Se, että naapurin Liisan illallisaika on eronnut täysin omastani, on ollut täysin ok – myös silloin, kun olen itse ollut kutsuttuna illallispöytään monta tuntia totuttuani aiemmin. Ei siis ole ollut vaikea ymmärtää, miksi Espanjassa ja Italiassa illallistetaan eri aikaan jos jo naapurissakin eletään erilaisessa päivärytmissä.

Ymmärrys toisia kulttuureja ja erilaisuutta kohtaan kehittyy läpi elämän ja voin itse vaikuttaa omaan asenteeseni ja siihen, miten kohtaan muiden erilaiset tavat ja tottumukset. Yksi avartavimmista opeistani onkin ollut se, että voin hyväksyä muiden erilaisuuden, vaikken itse olisi samaa mieltä.

Ja mitä tulee tuohon ranskalaiseen kollegaani, niin kaikkihan sen tietävät – ja tätä nykyä myös hänkin – että totta kai Nutellaa löytyy lähes jokaisesta suomalaisesta kaupasta. Se ei vaan löydy sieltä ranskalaiselle loogisesta paikasta aamupalatarvikkeiden vierestä, vaan yleensä ketsuppi- ja sinappipullojen lähettyviltä!

Ja hei, miten tärkeää se Nutellan löytäminen loppujen lopuksi onkaan…

Tilaa Annan uutiskirje

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kommentit

Coucou Maija,

Spot on, ihan loistava kirjoitus ulkomailla asumisen arjen haasteista ja erilaisuuden sietämisestä. Kun puhutaan kulttuureista, jaksetaan aina muistuttaa suurista linjoista ja yhteistyöstä, vaikka kaikkein vaikeinta on hyväksyä arjen jokapäiväiset ja ärsyttävät erilaisuudet. Ja pysyä aina avoimena uudelle tavalle ajatella.

Jokainen katsoo maailmaa oman kulttuurinsa luoman kehyksen sisältä. Ulkomailla asuessa asiat voivat olla aivan eri tavalla kuin ikinä osaisit kuvitella. Tätä erilaisuutta voi ennakoida, mutta sen kohtaaminen todella avartaa.

Kyllä Monoprixsta löytyy kuivahiivaa Levure Alsacienne.

T. Entinen pariisilainen

Maija

Totta, kuten myös sitä Nutellaa Prismasta! 🙂 Meille ulkomaalaisille nämä saattavat olla tosiaan vähän haastavia – muistan miten pitkään seison Saksassa jauhohyllyjenkin edessä kun en saanut kaikista numerokoodeista selvää. 🙂

Totta. olen itsekin sortunut ystäväsi Nutella-kriisin tapaisiin ylilyönteihin asuessani Saksassa, Belgiassa ja Ranskassa. Välillä pienet asiat, asioiden erilaisuus, vain yksinkertaisesti ärsyttää. Ja näin käy edelleen melkein 15 vuotta Suomesta muuton jälkeen 🙂
Mutta kaiken uuden kokeminen ja oppiminen toisessa maassa on mieletön rikkaus ja sen myötä myös oppii arvostamaan useita asioita kotimaassa.

Maija

Tuo tunne taitaa olla tosiaan kaikille ulkosuomalaisille tuttu! Itselle paras ensiapu vastaavan kriisin yllättäessa on yleensä päästä purkamaan toisen suomalaisen (tai ulkomaalaisen) kanssa. Helpottaa kun voi päästä höyryjä pihalle ja tietää, että juttelukaveri ymmärtää tasan tarkkaan mistä on kyse 🙂

Ihana kuulla toisista ulkosuomalaista, kiva kun jätit viestiä! 🙂

Hei! Ei ole totta: Nutellaa myydään jopa K-kaupassa 6000:n asukkaan kylässä, missä asun. Lisäksi hyllyssä on lukuisia kopio-Nutelloita, eli kauppojen omia merkkejä!

Maija

Juuri siksi halusin ottaa tämän esimerkin, ranskalainen kollegani oli nimittäin useamman vuoden Suomessa asumisenkin jälkeen varma siitä, ettei Nutellaa löydy. Voit kuvitella hänen ilmeensä, kun neuvoin kurkkaamaan ketsuppihyllyn viereen! 🙂

Tämä kokemus on auttanut minua myös ymmärtämään, että kyse ei ole aina siitä, että jotain asiaa ei löydä tai jokin juttu ei toimi toisessa maassa – vaan siitä, että ulkomaalaisena joudun opettelemaan kielen lisäksi myös ihan arkisetkin jutut täysin uudelleen.

Tietääkseni chili corn carne on varsin yleinen ruoka suomalaisessa ruokapöydässä ja jopa kouluruokana 80-luvulta lähtien. Myös lasagnea on syöty suomalaisissa kodeissa yhtä lailla. Oliko tämän postauksen tarkoitus kenties pönkittää omaa itsetuntoa vai mitä? Ainakin tällainen tunne lukijalle tulee.

Maija

Postauksen oli tarkoitus kertoa siitä, että usein monikulttuurisessakin ympäristössä tavalliset yksilölliset erot saattavat olla suurempia kuin kulttuuriset erot. Että ihan samalla tavalla omat rutiini saattavat erota niin suomalaisen naapurini kanssa Raumalla, kuin espanjalaisen naapurini kanssa Pariisissa.

Ja sitten se toinen pointti oli, että ulkomailla asumisen haasteena on myös se, että ympäristö on täysin uusi. Kuulin usein Raumalla asuessani ulkomaalaisten toimesta, miten sieltä muka puuttui jotain, vaikka kyse oli vaan siitä, että ulkomaalaisena asioiden löytäminen tai ymmärtäminen on haastavampaa. Esimerkiksi Baijerissa asuessani tuntui, ettei siellä ollut sisustukauppoja – olen kuitenkin varma, että ulkomaalaisena en vain kaikista yrityksistäni huolimatta osannut etsiä! 🙂

En ole ihan vakuuttunut, etta eri ruoka-aika naapuriin nahden ja lasagnen syominen jauheliha kastikkeen asemesat oikeuttaa kommenttiin; ’Olen onnekas, että olen saanut hyvät eväät erilaisuuteen jo lapsuudesta’
Muuten kiva postaus,varsinkin: ’Yksi avartavimmista opeistani onkin ollut se, että voin hyväksyä muiden erilaisuuden, vaikken itse olisi samaa mieltä.’

Maija

Se ei todellakaan ollut tarkoitus! Noiden lauseiden välillä ei ollut tarkoitus olla suoraa korrelaatiota, halusin vain lähestyä tätä asiaa arkisemmasta näkökulmasta. Saatamme usein antaa varsin suuren painoarvon ja jopa syyttää ongelmista kulttuurisia eroja, vaikka kyse voi olla ihan vain yksilöllisistä eroista. Siksi mielestäni erilaisuuden sietäminen jo ihan pienissäkin asioissa on tärkeää.

Erilaisuuden sietaminen pienissakin asioissa on aarimmaisen tarkeaa. Sita en kiella. Olen vuodesta -94 asunut ulkomailla, Hong Kongissa ja suurimman osan Englannissa, ja ymmarran ongelmat ja edut jotka ulkomaille muutto tuo tullessan. Halusin kuitenkin enemman ymmartaa ja tietaa mitka olivat ne hyvat evaat erilaisuuden ymmartamiseen jotka sinulle jo lapsuudessa annettiin, jos ne eivat oleetkaan nuo erilaiset ruoka-ajat ja lasagne.

Maija

Uskon, että erilaisuuden ymmärtämisessä samat arvot ovat tärkeitä, jotka ovat tärkeitä elämässä yleensäkin. Olen saanut hyvin tasa-arvoa kunnioittavan kasvatuksen – olen ymmärtänyt sen arvon täysin vasta aikuistuttuani. Kotonani on aina painotettu omia valintoja, ystävällisyyttä ja ihmisten auttamista – ihan niin kuin varmasti monen muunkin suomalaisen kotona. Maailmankuvaani on toki laajentanut runsas matkustaminen ja vanhempieni avoin suhtautuminen matkailuun ja kulttuureihin, mutta uskon, että matkustamista tärkeämpää on se, miten kohtaamme ihmisiä yleensä.

Kasvatus ja elämänkokemukset vaikuttavat myös yksilöllisesti meidän jokaisen resilienssiin ja stressinsietokykyyn ja minulla on vielä paljon töitä kummankin kanssa – kyseessä on varmasti koko elämänpituinen prosessi.

Tärkeintä on varmasti ollut se kotoa saatu perusvarmuus, että kelpaan juuri tällaisena mihin vain menenkin. Uuteen kulttuuriin mennessäni en suostu tuntemaan huonommuutta osaamattomuudestani; haluan uskoa, että ystävällisyyteen vastataan ystävällisyydellä – niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *