Rauha on tahdon asia

Niin kuin olette varmasti lukeneet, eilinen ilta Pariisissa sai kamalan käänteen. Me olimme jopa hieman poikkeukselliseti molemmat kotona, istuimme sohvalla ja katsoimme Top Chefiä, kun sain kännykkääni Le Figaron uutishälytyksen, että Champs- Elysées:lla on ammuttu laukauksia. Salamannopeasti ajatukseni siirtyivät hyvän ystäväni mieheen, jonka toimisto sijaitsee Champsilla – onneksi tiesin, että hän oli lähtenyt tänään aikaisin kotiin. Otin kännykän käteeni ja laitoin viestin ystävälleni ”Champsilla on ammuskeltu. Just nyt”. Ystäväni vastasi samantien järkyttyneenä – he olivat onneksi kotona.

Avasimme telkkarin, jossa näkyi miljoonille ihmisille tuttu maisema, maailman kauneimmaksi kaduksikin kutsuttu Avenue des Champs Elysées. Yleensä niin ruuhkainen ja meluisa Champs oli nyt aavemaisen tyhjä ja katu oli alkanut täyttyä raskaasti aseistetuista poliiseista ja sotilaista. Kuuntelimme, miten helikopterit pörräsivät ulkona. Uutisia katsoessani mietin, miten eräs Pariisissa asuva ystäväni sanoi, ettei ikinä mene Champsille sen ihmismäärän vuoksi. Katu on kuitenkin omalla kulkureitillani jatkuvasti, joten olen tottunut pujottelemaan autotien puoleisella kadun puolella, jossa on yleensä hieman vähemmän ihmisiä. Piipahdan usein Champsin Zara Homessa ja Banana Republicilla, Sephorasta käyn ostamassa meikkini ja Monoprix:sta haemme usein viikonloppuisin matkan varrella ruokaa, jos lähikauppamme on jo ehtinyt mennä kiinni. Laduréella vierailimme viimeksi pääsiaismunan hakureissulla. Ja nyt kauppojen rautaiset verhot oli laskettu ihmisten piileskellessä poliisin käskystä sisällä.

Tekin olette varmasti lukeneet eilisen yksityiskohdat uutisista. Järkyttäviä tapahtumia, joita ei vaan pysty millään tavalla ymmärtämään. Pystyn kirjoittamaan, miten järkyttyneinä katsoimme sohvalla uutisia, mutten pysty mitenkään kuvailemaan, minkälainen suru mieleni valtasi jälleen kerran – sama, aivan liian tuttu tunne, joka ottaa mielestäni otteen, kun luen maailmalla tapahtuvista kauheuksista. Sama tunne, joka on saanut minut epätoivon ja surun partaalle Syyrian kaasuiskuista lukiessani ja joka pitää minut öisin hereillä miettiessäni, että metrossa nakemäni koditon on tänäkin yöna vailla turvaa ja lämpöa.

Tällä hetkellä toivon, että osaisin pukea kaikki päässäni risteilevät ajatukseni sanoiksi. Meidän pitää uskoa ja luottaa, etta meistä jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa, minkälaisessa yhteiskunnassa elämme. Jokaikisella sanallamme ja teollamme on seuraus ja meidän velvollisuutemme on katsoa ympärillemme – myös sitä omaa kotikatuamme kauemmas. Me emme saa ajatella, että omat tekomme olisivat liian mitättömiä muutoksen aikaansaamiseen. Olettehan jo huomanneet Älä kerro Martille -kampanjan? Tänään, jos koskaan on hyvä päivä lahjoittaa.

“Rauha on tahdon asia. Kaikki konfliktit voidaan ratkaista, eikä niitä saa päästää pitkittymään tekosyiden varjolla.”

 

Martti Ahtisaari

Kommentit

Vaikea näitä on mitenkää ymmärtää. Elämää on pakko jatkaa ja tehdä omalta osaltaan niitä pieniä tekoja, jotka auttavat lähimmäistä ja jotka lähtevät rakkaudesta. Ja muistaa kiitollisuus 🙂
Hyvää viikonloppua sinne Pariisiin kaikesta huolimatta!

Ulrika

Maija

Veit sanat suustani, juuri näin! 🙂

Ihanaa viikonloppua myös sinulle!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *