mind: Ajatuksia 17.9.2013

GTA – Grand theft auto 5 -ilmiön mietintää

Teksti: inspirations

Meillä ei olla koskaan juurikaan innostuttu pleikka-, netti- yms. peleistä. Kun lapset olivat pienempiä, emme juurikaan hankkineet pelejä tai varsinkaan kannustaneet tai itse osoittaneet innostusta niihin. Oikeastaan päinvastoin, puhuttiin aina, että itsensä liikuttaminen on niin paljon kiinnostavampaa kuin pelihahmojen ohjaaminen. Nykyään molemmat lapset ovatkin aktiivisia kilpaurheilijoita. Molemmille sopii sosiaaliset joukkuelajit ja fyysinen toiminta koulun ja opiskelun ohella. Molemmat ovat myös ohittaneet varsinaisen kiinnostuksen (vai iän?) pelaamiseen.

Siksi ehkä yllätyksekseni meille ilmestyi tänään Grand theft auto 5. Mietin ja työstän töissäni paljon markkinointia ja digitaalista viestintää ja kaikki uudet ilmiöt kiinnostavat. Kyseinen peli on kokenut tänään maailman levityksensä alun. Se on jo levinnyt kuin kulovalkea ja koska se kerran meillekin löysi tiensä, pitihän siihen tutustua.

Pienen tutustumisen jälkeen en oikeastaan ihmettele sen suosiota. Siinähän on äkkiseltään katsottuna ihan samat elementit kuin kaikissa muissakin suosituimmissa tämän hetken digitaalisissa medioissa ja ilmiöissä, vaikka blogeihinkin verrattuna. Grafiikka on äärimmäisen hyvä. Miljööt ovat upeita ja loputtoman vaihtelevia. Pelaajalla on niin paljon valinnan mahdollisuuksia, että hän muuttuu käytännössä sisällön tuottajaksi. Päähenkilöitä on kolme. Suratessani pojan pelaamista kuvissa seikkaileva mies käy upeassa ja – sisustusblogien unelmasisällöksikin sopivassa – eksoottisessa omakotitalossa. Hän lähtee (tietysti mihin vain) mutta tässä valittuna kadulle. Vastaanottaa ja lähettää tekstiviestin (”oikeasti”). Kohtaa erilaisia ihmisiä. Käy asioilla. Pysäyttää kadulla auton ja juttelee kyydissä oleville henkilöille. He selaavat autoradion valikkoa ja voimme itse vaihdella ja kuunnella kanavia (”oikeasti”).

Pelin elämä ja oikea tekeminen sekoittuvat todella taitavasti. Vaikutus tekemiseen on viety nokkelasti ja hauskasti yksityiskohtiin ja erilaisiin tekemisiin. Grafiikka ja esitys on oikean elämän rytmistä ja todellisen oloista, ei keinotekoisen nopeaa ja nykivää tai kuvakulmia liioitellusti vaihtelevaa niin kuin minusta yleensä peleissä. Tunnelma on kuin olisi itse näyttelijänä ja ohjaajana äärimmäisen hyvin tehdyssä elokuvassa. Peli saa helposti ymmärtämään ongelmat liiallisessa uppoutumisessa pelimaailmaan ja oikeiden elämysten kokemisen siirron virtuaalisuuteen, mutta yhtä hyvin pelin rentouttavan, viihdyttävän, yllätyksellisen ja luovan kokemisen siinä missä muidenkin medioiden. Kaikkea pelissä voi tietenkin tehdä yksin tai muiden kanssa verkossa. Tämä peli on ehkä suosionsa ansainnut onnistumalla rakentamaan ensimmäistä kertaa houkutuksia ja yllätyksiä täynnä olevan uskottavasti toteutetun virtuaalimaailman tai -todellisuuden.

Kiehtovaa on uusien ilmiöiden salamannopea leviäminen ja suurten ihmisjoukkojen tietoisuuteen tuleminen samaan aikaan. Sekä niin ohjattu ja taitava markkinointi kuin käyttäjien oma vaikutusvalta suosioon nouseviin ilmiöihin. Vaikken pelien varsinainen kannattaja olekaan, olisi auttamatta vanhanaikaista tarjota vastineeksi vaikka kirjaa tai musiikkia. Kyse on ihan eri asioista ja eiköhän molemmille ole ansaitut paikkansa ja aikansa –  ja eiköhän tästä pelistä löydy rajattomasti myös noita kaikkia kolmea sisältöä. Tällaisia mietteitä tänään, ensi kerralla palaan todennäköisesti enemmän omalle mukavuusalueelleni eli perinteisempiin hyvän olon tuottajiin. Hienoa kuitenkin nähdä noin upeasti tuotettu oman lajinsa edustaja heti sen julkistamispäivänä.

Lue seuraavaksi