mind: Stressinhallinta 8.2.2014

Kauneuden tekemisen tärkeys

Teksti: inspirations

Viime päivinä on uutisissa kirjoitettu useammassakin yhteydessä valokuvauksen hyvää tekevästä ja jopa terapeuttisesta vaikutuksesta. Voin allekirjoittaa asian täysin. Hiljattain uutisoitiin myös tutkimus, jossa jäljitettiin ne ihmisen paikat, joissa eri tunteet fyysisesti tuntuvat ja vaikuttavat. Suru todellakin tuntuu sydämen seudulla ja pelko vatsassa ja kurkussa. Ilo ja onnellisuus taas tuntuvat ihan kaikkialla. Tästä voisi päätellä, miten tärkeää on pyrkiä järjestämään mieliala positiiviseksi niin itselleen kuin muillekin. Onnellisuus tekee hyvää koko ihmiselle kokonaisvaltaisesti. 
Valokuvauksen parantava ja eheyttävä vaikutus liittyy esteettisten elämysten tärkeyteen. Tämäkin on helppo allekirjoittaa. Kun näen kauniita asioita, tulen onnelliseksi. Kun näen kauniita valokuvia, nousee hymy huulille. Kauneus onkin sitten katsojan silmissä ja makuasia. Näihin kuviin yritin vangita yhdessä kaksi kaunista asiaa, jotka tuottavat minulle kiinnostusta ja hyvää mieltä. Sellaisia ovat yleensä aina ruusut ja vanhat tuolit. 

Tyhjät tuolit ovat täynnä symboliikkaa. Innostuin aiheesta jo opiskeluaikanani, kun tein tutkielman Vincent Van Goghista. Vincent maalasi useita upeita tauluja tyhjistä tuoleista, jotka tarinan mukaan merkitsivät hänelle yksinäisiä tai edesmenneitä läheisiä ihmisiä.  
Minäkin koen kauniit, vanhat tuolit symbolisiksi esineiksi. Minusta ne ovat keränneet itseensä valtavan määrän energiaa ja kokemuksia ihmisten eletystä elämästä. On kiehtovaa ajatella, miten ne on alunperin käsin tehty, mihin tarkoitukseen ja huoneeseen ne on suunniteltu. Usein pohjassa on tekijän puumerkki ja valmistumisen päivämäärä. Mitä kuluneempi tuoli on, sitä enemmän siinä on istuttu, eletty, naurettu, itketty, laulettu, kerrottu tarinoita, murjotettu, luettu, opittu, opetettu, pelätty, iloittu, kyllästytty, kerrottu salaisuuksia ja vaikka mitä. Mitä useampi maalikerros vanhassa tuolissa on, sen useammassa erilaisessa paikassa ja ympäristössä se on ollut.

Minusta vanha tuoli on ansainnut jokaisen maalikerroksensa ja naarmunsa ja olisi sääli tehdä sille kauneusleikkaus. Vaikka arvostan paljon taitavasti tehtyjä entisöintejä ja usein huoneen yhtenäisyyden vuoksi tuolitkin maalataan, yritän itse aina säilyttää vanhan tuolin juuri niin ahavoituneena, jollaisena se on meille päätynyt.
Ruusut ihanissa eri väreissään taas ovat luonnon uskomattomia luomuksia kaikkine terälehtien kerroksellisuuksineen ja huumaavine tuoksuineen. Olen aikaisemmin harrastanut ruusujen ja muiden kukkakaunokaisten maalaamista, yleensä Georgia O´Keefe-vaikutteisesti, valtavan suureen kokoon ihan lähikuvana. Maalaaminen on todella terapeuttista. Mutta niin on valokuvaaminenkin. On niin kiehtovaa kuvata kauniita asioita erilaisissa valoissa ja ympäristöissä ja jo ihan pian katsella tuotoksia omalla koneella. Eli kyllä, valokuvaus ja kauniiden kuvien katselu ovat hyvää terapiaa. On hauskaa kerätä omia kuvia eri tilanteista ja muistoista blogiin. On vielä antoisampaa kurkkailla moniin upeisiin ja vaihteleviin blogeihin säännöllisesti tuleviin uusiin kuviin ja juttuihin. 
Yksi uusi iloinen yllätys on sukulaistemme aloittama upouusi blogi Piisi ja Pankko. Tällä kahden akuisen, neljän pojan ja kahden koiran perheellä on onni asua Lapissa yli 100 vuotiaassa hirsitalossa, joka on upea taideteos jo sellaisenaan. Se kätkee myös sisäänsä paljon kauniita vanhoja ja moderneja kalusteita ja taideteoksia. Nyt onkin kiva päästä täältä kaukaa seuraamaan talon remonttia ja tapahtumia säännöllisesti uusin kuvin ja jutuin.
Tämän postauksen malliksi päässyt tuoli kulkeutui meille viime kesänä mummolan vintiltä toisen samanlaisen parina. Toinen pitää paikkaansa ruokapöydän päädyssä ja toinen eteisessä villasukkakorin päällä, täällä. Ne eivät ole meidänkään tuolikokoelmamme senioreita, eikä pohjasta löydy päivämäärää. Pidän kuitenkin paljon niiden selkeästä mallista ja kauniista sinertävän harmaasta kuluneesta ja kerroksellisesta pinnasta, jonka sävy oli kuin tehty kauniin ruusun kuvauspariksi.