mind: Ajatuksia

Oman sisäisen luovuuden kasvattamista

13.6.2018 Teksti: inspirations

Oman sisäisen luovuuden kasvattamista

Luovuus on aina, jo pikkutytöstä asti, ollut oma sisäinen energiavarastoni. Se voimavara, josta ammennan ja piilopaikka, jota tarvitsen. Tunnen itseni onnelliseksi luovissa projekteissani, kun maalaan, kirjoitan ja valokuvaan. Saan mielettömästi voimaa ja hyvää oloa väreistä, muodoista ja visuaalisesta tasapainosta.

Ennen kuin voi ammentaa omia inspiraatioita ja tehdä itse uutta, täytyy luovuudelle tehdä tilaa ja ruokkia omaa tekemistä tyhjyydestä ja ulkopuolisista ärsykkeistä.

Tyhjyys on tärkeää. Kiire tappaa luovuuden. Kyllästyminen on oikeastaan yksi luovuuden suurimpia  voimavara, vaikka se onkin nykyään harvinaista ja ylellistä. Kaikkein paras luovuuden lähde minulle on olla kauniissa luontomaisemassa yksin tarpeeksi kauan. Sen jälkeen luovuuden kumpuamista on melkein mahdotonta estää ja uudet ideat ja energia syntyvät kuin itsestään.

Ulkopuoliset ärsykkeet ja muiden luovat tuotokset ruokkivat omassa mielessä uusia luovia ärsykkeitä ja yhdistelmiä.

Muistankin visuaalisesti. Olen painanut mieleeni jo pikkutyttönä ihmisten vaatteita, kauniita mattoja joilla leikin, maisemia, tunnelmallisia tiloja ja kiinnostavia esineitä, paikkoja ja ihmisiä.

Muiden luovat projektit inspiroivat ja herättelevät katselijan ja kuuntelijan sopivalle luovuuden  taajuudelle. Musiikin kuuntelu antaa voimaa ja herättää tunteita, rauhoittaa, energisoi, voimaannuttaa tai tekee olon iloiseksi tai surulliseksi. Erilaiselle musiikille on hetkensä ja niidenkin tulkitsemiselle pitää olla aikaa. Joskus parasta musiikkia on ooppera, joskus se on huonointa.

Firenzen huumassa

Ei ole sattumaa, että taitavat luovat mestariteokset kestävät aikaa ja katseita. En ole koskaan kokenut vastaavaa luovuuden äärellä syntynyttä olotilaa kuin ensimmäisellä matkallani Firenzessä. Silloin oltiin amerikkalaisen taideluokkani järjestämällä Euroopan reissulla. Takana oli jo Pariisi, Rooma ja Venetsia, joiden taideaarteet lämmittivät mielen taidetaajuudelle vauhdilla. Samoin koko ilmapiiri, upeat rakennukset, ruoka, musiikki ja ylenpalttnen kauneus kaikkialla.

Firenzessä, tarkemmin Academia di belle asrti di Firenze – eli taideakatemian museossa, jossa mm. Daavid-patsas on, tajusin yhtäkkiä olevani ihan ääriäni myöten täynnä samanlaista luovuuden pakahduttavaa olotilaa, johon pääsen oltuani pari päivää yksin vaikka ulkosaaressa. Luonnossa löytyy tilaa purkaa olotilaa luomalla itse, mutta Firenzessä se ei tullut mieleenkään, koska listalla oli lisää entistä upeampia taide-elämyksiä valloittamaan jo valmiiksi pakahtunutta mieltä.

Sen jälkeen olen ymmärtänyt mistä tuossa haltioitumisöverissäni oli kyse ja törmännyt samaan monissa artikkeleissa, esim: Firenzessä matkailija jopa taintuu kauneudesta.  Jopa Firenzen sairaaloissa hoidetaan vuosittain ihmisiä, joissa mestariteokset aiheuttavat epätasapainoa.

Ilmiöllä on oma nimensä ja ”diagnoosinsakin”, Firenzen syndrooma. Se on suhteellisen harvinainen ja iskee yleensä taiteen rakastajiin. Itse olin tuohon aikaan opiskellut taidetta ja lukenut taidehistoriaa intensiivisesti. Ehkä juuri kaikki se arvostus ja ymmärrys siitä taiteen laadusta ja määrästä yhdessä paikassa melkein ylitti vastaanottokyvyn.

Oman sisäisen luovuuden kasvattamista

Alunperin aloin kirjoittamaan omasta sisäisestä luovuudesta. Luovuus ei tarkoita vain upeita taide-elämyksiä, jotka voivat viedä meidät hurmokseen asti. Luovuus on voimavara, josta on iloa jokaiselle. Se on uudenlaisia ajatuspolkuja, halua nähdä ja kokea asioita uudella tavalla, taitoa ja malttamista pysähtyä hetkeen ja havaita sellaiset pienetkin asiat, jotka tuottavat nautintoa. Omaa ammattia, kotitöitä, treeniä tai melkein mitä tahansa tekemistä voi rikastuttaa luovuudella.

Oma sisäinen luovuus kumpuaa siitä, että meillä on tarpeeksi aikaa, tyhjiä hetkiä ilman kiirettä ja liiallista tehtävien listaa. Ja siitä, että koemme inspiroivat asiat niin tärkeäksi tekemiseksi, että annamme niille aikaa; kirjojen lukeminen, lehtien selaaminen, valokuvaaminen, musiikin kuuntelu, ajan kanssa kokkaaminen ja lanka-ja kirjakaupoissa vaeltelu lisäävät onnellisuuden tunnettamme, ja mahdollistavat oman luovuutemme.

Kuvat ovat Rodoksen rauhallisista maisemista sporttihotelli Levante Beachin rannalta.

Kommentit (2)

Tosiaankin. Aina on olevinaan niin paljon hommaa, vaikka loppupelissä itse päätämme omasta ajankäytöstämme. Onnea!

Ihan saman olen itse huomannut. Ei riitä, että on aika varattuna luovalle työlle. Jos on muita kiireitä mielessä, ei vaan synny mitään järkevää. Pitäisi pystyä karsimaan ylimääräisiä asioita pois kunnolla. Hyvää ajattelemisen aihetta, ihanat kuvat taas!

Tosiaankin. Aina on olevinaan niin paljon hommaa, vaikka loppupelissä itse päätämme omasta ajankäytöstämme. Onnea!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *